Useimpien presidenttiehdokkaiden suhtautuminen Nato-kansanäänestykseen
on älyllinen mahalasku, jos pitää uskoa Helsingin Sanomien siitä antamaan
kuvaukseen (HS 4.12.2017, s. A12). Kahdella ehdokkaalla on sentään järki
tallella, ainakin osittain.
Pekka Haavisto on ainoa selväsanaisesti järkiperäinen
ehdokas. Hän torjuu kansanäänestyksen. Hänen suhtautumisestaan Nato-jäsenyyteen
on sitten eri asia.
Nils Torvalds on erityisen epä-älyllinen. Hän väittää
kannattavansa Nato-jäsenyyttä, mutta kannattaa kansanäänestystä, joka estää
jäsenyyden. Jos ottaa ajaakseen kansalaismielipiteen vastustamaa asiaa,
kansalaismielipidettä ei voi mielistellä.
Matti Vanhanen, Tuula Haatainen, Merja Kyllönen ja Laura
Huhtasaari edustavat klassista hällä-väliä-demokratiaa. Mikä tahansa sopii,
kunhan kansa tykkää. Muusta viis.
Sauli Niinistö pitää kaikki vaihtoehdot pöydällä, mutta ei
sitoudu niistä yhteenkään. Hän ei puhu kansanäänestyksestä, vaan siitä, että
kansan ääntä on kuultava legitiimisti tavalla tai toisella, ja niin, että myös
päätöstä vastustaneet myöntävät menettelyn oikeaksi. Niinistön itselleen
varaama polku antaa yhtä suuren mahdollisuuden järkiperäiseen ratkaisuun kuin yleiseen
mielistelyyn.
Typerintä, mitä ehdokas voi tehdä, on sitoutua silmät
ummessa johonkin ratkaisuun tulevaisuuden tilanteessa, josta nyt ei tiedetä
mitään. Näin tekevät Torvalds, Vanhanen, Haatainen, Kyllönen ja Huhtasaari. Vain
Haavisto ja Niinistö antavat painoa sille, millaisessa tilanteessa päätös tehdään.
Se on järkevää. Muu on haihattelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti