KANNUSTAVA VÄLIETAPPI - EI VIELÄ KÄÄNNE etelä-Suomen Sanomat 28.12.2020

Joulukuun aikana tunnetasoinen suhtautumiseni koronan alkoi muuttua. Siihen asti se tuntui lähinnä monimutkaiselta yhtälöltä, jonka muuttujien vaikutus kokonaisuuteen jäi maallikolta usein hämärään ja tuntui asiantuntijoillekin olleen välillä hakusessa. Mielenkiintoinen ilmiö, todella.

Seurasin tilannetta henkisetsi etäältä, ja yritin pysyä mukana reaalitilanteessa ainakin julkaistujen tilastotietojen tasalla. Noudatin terveyshallinnon ja hallituksen ohjeita uskoakseni melko hyvin. Alkusyksyllä ihastelin, miten rauhallisesti joskus nirppanokkaisuuteen taipuvainen konserttiyleisö suhtautui henkilöstön opastukseen. ”Seuraavaksi rivi 14 voi poistua salista, olkaa hyvä”. Homma tuntui olevan hallinnassa.

Seurasin kehitystä kirjaamalla muistiin Helsingin Sanomain päivittäin julkaisemat rekisteröityjen koronatartuntojen ja kuolonuhrien määrät. Aikasarja alkaa 12.11.2020, silloin Hesari uudisti raportointinsa rakenteen. Kahden viikon jaksoissa koronaan kuolleiden määrä oli marraskuussa pitkään 11:n tasolla, mutta joulukuun lopulla lähestyi 70:n tasoa. Alkoi pelottaa.

Korona olikin synkkien ja tuntemattomien voimien myllerrystä. Tämä uhka alkoi olla henkilökohtainen asia. Kasvomaskista ja käsidesistä tuli pakkomielle. Aloin käyttäytyä karanteenisäännöstön mukaan lähes viimeisä piirtoa myöten.

Seurantajakson lähetessä loppua aikasarjan merkittävin sisältö valkeni äkkiä. Taitekohdaksi paljastui joulukuun puoliväli. Syksyn synkimpään aikaan kirjautui kolmessa päivässä yli 1 800 tartuntaa. Sitten kolmen jouluaattoa edeltävän päivän tartuntojen yhteismäärä oli noin 1 000 pienempi kuin loppusyksyn pahimpien kolmen päivän lukema. Todettuja tartuntoja on edelleen paljon, mutta kehityksen suunta oli ainakin mielialatasolla iso helpotus.

x x x

Näyttää siltä, että hallituksen syksyllä kiristämät varotoimet ovat sittenkin tehonneet. Terveys- ja sairaalahallinnon asiantuntijat ovat onnistuneet viestinnässään sekä hallituksen että ihmisten suuntaan. Kansalaiset ovat vain vähän purnanneet, mutta muilta osin toimineet järkevästi ja vastuullisesti. Näin selvitään, mutta ponnistus ei ole vielä ohi.

Viruksen brittiläinen muunnos on täysin arvaamaton ja siksi erittäin huolestuttava, ainakin tässä alkuvaiheessa. Siitä ei vielä tiedetä juuri muuta kuin että se leviää. Rokotusten alkua odotellessa vaanii hyväuskoisuuden pahe. Laumasuojan olemassaolo on alkanut näyttää yhä kyseenalaisemmalta, tai ainakin etäisemmältä kuin haluaisimme. Rokotteen käyttäytyminen kymmenien ja satojen miljoonien pistosten mittakaavassa on tuntematon tekijä. Pienten sivuvaikutusten ilmeneminen on varmaa, ja niitä isommatkin ongelmat ovat pikemmin todennäköisiä kuin poissuljettuja. Joidenkin käyttöön päässeiden rokotteiden testausvaiheen ilmiömäisen nopeuden selitys voi osoittautua katastrofaaliseksi.

Koronan vastainen taistelu on pitkän aikavälin ponnistus. Turnauskestävyydellä on merkitystä vain, jos sitä kestää koko turnajaisten ajan. Loppusyksyn henkisestä ahdingosta selviäminen on pikemminkin kannustava välietappi kuin ratkaiseva käänne. Nyt tarvitaan malttia ja järkeä. Ehkä jo kesällä vähän helpottaa. Tai sen jälkeen.

VUORET JÄRKKYIVÄT, SYNTYI HIIRI

 Joulukellot juhlistavat Britannian ja EU:n tekemää Brexit-sopimusta. Ensimmäisten sopimusreferaattien lukeminen viitta kuitenkin vahvasti siihen suuntaan, että sopimus määrittelee pääasiassa sen, millä kaikilla tavoilla EU-säännöstö on otettava huomioon Britanniassa, joka ilmoittaa eronneensa Europan unionista.

Britannian pääministeri uhoaa, että hänen lupaamansa ero Euroopasta on nyt siten totutettu. Kaikki ovat uskovinaan, mutta yhteiselo EU:n kanssa jatkuu. Melkein kaikkien Britannian sisäisten asioiden järjestelyt on tavalla tai toisella muotoiltava yhteensopiviksi jouluna tehdyn Brexit-sopimuksen kanssa. Brexit siis ei tarkoitakaan Britannian eroa Euroopasta vaan niiden liudennettua yhteistyötä.

Kaukana on se ihana näky, jonka kansanäänestys kauan sitten nippa nappa hyväksyi. Silloin ilmoitettiin, että Brexit lopettaa EU:n pomotuksen Britannian sisäisissä asioissa, mutta toisin kävi. Vuoret järkkyivät, ja syntyi hiiri.

VUODEN OPPISISÄLTÖ

Koronavuoden kahden viimeisen kuukauden osoittama yleispoliittinen oppisisältö on: Populismi johtaa kaaokseen.

Kurssin ensimmäinen osio on: Brexit.

Ja toinen osio: Trump.

Onko kysyttävää?

Palataan asiaan sisäpolitiikan koukeroissa.

Muutos

 Ruotsin Nato-optio-linjaus on iso muutos. Ruotsi seuraa Suomen perässä, ja sellaisesta ei aikaisemmin kukaan ole edes unta nähnyt. Suomi on kuitenkin edelleen puoli askelta pidemmällä kuin Ruotsi.

Tähän asti Natoon liittymisen mahdollisuus (jota Suomen virallisessa kielenkäytössä ei sanota optioksi) on tarkoittanut, että ”ehkä joskus sittenkin, mutta ihan oikeasti ei kuitenkaan”. Syksyllä julkistettu turvallisuusselonteko osoittaa, että Suomen tavoite on todella hyödyntää Natoon liittymisen mahdollisuutta, ja esteet sen tieltä halutaan raivata jo etukäteen.

Natoon liittymisestä ei selonteossa enää käytetä sievisteleviä kiertoilmauksia vaan sitä saotaan Natoon liittymiseksi. Jos päätös siitä joskus tehdään, se on ”tarkoitus tehdä reaaliajassa kansainvälisen turvallisuusympäristön muutokset huomioiden”. Tämä on kaiken turvallisuuspolitiikan peruslogiikkaa, ja siltä polulta poikkeaminen on vaarallista.

Markkinapaikka

Perustuslakivaliokunnan tilanteen arviointi tapaus Haaviston jälkitilassa on niin korkealentoista juridiikkaa, että etiikka unohtuu.

Kun perustuslakivaliokunnan vaikeaselkoista asemaa yritetään puolustaa, on tapana korostaa sen kykyä nousta arkipäiväisen poliittisen sähläämisen yläpuolelle ratkoessaan laillisuuden peruskysymyksiä.

Vihreät kohtelivat kuitenkin hallitusuolueiden valiokuntajäseniä klassisen siltarumpupoliitikon tapaan kulissien takana maanitellen, mielistellen ja taivutellen. Eivätkä ymmärrä hävetä edes jälkikäteen.

Vaikka perustuslakivaliokunnan jäsenet olisivat kuinka puhdasotsaisia oikeuden palvelijoita, heidän asemansa käy mahdottomaksi, jos edustajakollegat kohtelevat valiokuntaa kuin se olisi tavallisen poliittisen kaupankäynnin markkinapaikka.

Oma moka

 Tapaus Haaviston käsittelyprosessi perustuslakivaliokunnassa oli todella surkea, vaikka tulos vaikutti kohtuulliselta. Poliitikot sottasivat vanhanaikaisella sähellyksellään eduskunnan kruununjalokiven oletetun arvovallan.

Haviston toiminnasta valituksen tehneet kehtasivat osallistua oman valituksensa valiokuntakäsittelyyn, he ryhtyivät tuomarin rooliin omassa asiassaan. Ja sitten vielä ilmeni, että joku eduskunnan virallinen elin oli etukäteen hyväksynyt tällaisen suhmuroinnin. Korppi ei noki lajitoverinsa silmää.

Ja kaiken kukkuraksi Haaviston hyvää tahtoa sädehtivät puoluetoverit yrittivät hukutella valiokunnan jäseniä lopettamaan järjen käytön ja toimimaan niin kuin kiltit tädit neuvoivat söpöä ministeriä suojellakseen.

Olen parikymmentä vuotta varotellut perustuslakivaliokunnan tehtävän mahdottomuudesta. Siellä poliittisen valtakirjan vaalissa saaneet puolueihmiset joutuvat jatkuvasti ratkomaan suuren luokan laillisuusasioita tuomarin roolissa.

Kaikki ovat uskovinaan, että kun valiokunnan jäsen riisuu basebal-lippiksensä ja pukeutuu tuomarin hulmuavaan viittaan, hänen poliitikkosielunsa nollautuu siksi ajaksi, kun hän ratkoo muille ylivoimaisia oikeuskysymyksiä.

Tämän järjettömyyden lopettamiseksi olen puhunut jo parikymmentä vuotta perustuslakituomioistuimen välttämättömyydestä. Minulle on ystävällisesti kerrottu, että olen ehdottomasti väärässä, koska perustuslakivaliokunta on vuosikymmenien saatossa osoittanut olevansa erinomaisen hyvin ja tehokkaasti toimiva lainsäädäntöelin.

On mielenkiintoista seurata, miten perustuslakituomioistuimen vastustajat nyt kehuvat perustuslakivaliokunnan erinomaisuutta. Ehkä valiokunnan menetetyn maineen pelastaa sen johtoon ainakin väliaikaisesti joutuva ay-juristi. Hänellä onkin iso urakka. Poliitikot ovat mokanneet oman pelinsä.

PÄÄMINISTERIN EVÄSTYS PÄÄTTÄJILLE

Etelä-Suomen Sanomat 10.12.2020

Pääministeri Sanna Marin kiinnitti Maanpuolustus-lehden haastattelussa huomiota paikallishallinnon onnistuneeseen toimintaan koronakriisin hallinnassa. Tätä painotusta on viime aikoina käsitelty lähinnä valmiuslainsäädännön ongelmana. Perustuslain tasoinen säädöstö tuntuu kuitenkin vaikeuttavan järkevää toimintaa äkillisissä tilanteissa. Ongelmaan voi ehkä olla muitakin ratkaisuja kuin valmiuslain uusiminen.

Tällainen lakiremontti voisi ehkä onnistua lisäämällä paikallishallinnon mahdollisuuksia päättää nopeasti paikallisista toimista valtion- ja terveyshallintojen määrittämän ongelmakuvauksen perusteella. Käytännön kokemukset tuntuvat kannustavan tähän suuntaan.

Kuhmo joutui tosipaikan eteen, kun tartuntarypäs pamahti sen rauhallisille kyläraiteille. Paikallistuntemuksen varassa ja kotikutoisin menetelmin kuhmolaiset virittivät muutamassa päivässä vastatoimet, joilla tautiryöppy saatiin laantumaan niin nopeasti, että taikuri itsekin taisi hämmästyä.

Tällaisia menestystarinoita alkoi vähitellen ilmetä kaikkialla. Nämä havainnot kannattaa jalostaa uusimalla säädöksiä niin, että ruohonjuuritasolla ilmenevissä uhkatilanteissa tarvittavat päätökset voidaan tehdä sillä tasolla, jolla uhka todetaan. Täsmätoimiin päästään luultavasti parhaiten silloin kun päättäjät itsekin ovat vaaran paikalla ja tietävät, miten ihmiset siellä toimivat. Marin tuntui suosivan tällaista suuntausta.

x x x

Hänen haastattelussaan oli toinenkin mielenkiintoinen viittaus piilotettuun ongelmaan. Puolueiden turvallisuus- ja puolustuspoliittinen suunnanvalinta on hyvin harvojen ihmisten käsissä. Hekin tuntuvat usein valikoituvan tähän rooliin pikemmin yleispoliittisten ansioiden kuin turvallisuusasioiden osaamisen ja ymmärtämien perusteella.

Marinin resepti tähän vaivaan oli: ”On nostettava rohkeasti nuoria toimijoita koville paikoille.” Onneksi tästä suuntauksesta on viime vuosina näkynyt merkkejä. Vaativiin asiantuntijatehtäviin yrityksissä, järjestöissä, hallinnossa, ja puolustussektorillakin on ilmestynyt hyvin koulutettuja ja esiintymiskykyisiä nuoria aikuisia, joiden enemmistö tuntuu olevan naisia.

Asiantuntijatehtävissä tämän ryhmän parhaimmistolle kertyy kokemusta, joka aukoo uraa organisaatioiden johtaviin tehtäviin. Tätä ilmiötä voisi ehkä tehostaa suosimalla yliopistojen ja tutkimuslaitosten vuorovaikutusta työelämän kanssa. Puolustusvoimien henkilöstökulttuuriin näyttää kuluvan, että sotilaskoulutuksessa parhaiten menestyneiden tie kenraalikuntaan saa tukea akateemisista opinnäytöistä siviilikorkeakouluissa.

Eduskuntaelämän ja puolueiden sisäiselle kulttuurille nämä ovat vieraita piirteitä. Politiikkaan pyrkivälle tohtorille akateeminen tausta on pikemminkin haitake kuin etu. Varsinkaan lainopin, turvallisuuskysymysten ja historian opinnäytteet eivät vauhdita poliittista uraa. Tällainen tietämisen ja ymmärtämisen vieroksunta ei paranna poliittisen päätöksenteon tasoa.

Eduskuntatyö ja ministeriöiden poliittinen johto ovat tehtäviä, joissa ihmisyhteisön toiminnan tunteminen oman kokemuksen perusteella tarvitsee rinnalleen sen rakenteiden ja toimintatavan järjestelmällistä opiskelua.

Kaiken huippu

Se tuntui jo olevan kaiken huippu, että presidentti vaati tuomioistuimia kumoamaan äänten laskennan osoittaman vaalituloksen. Eipä suinkaan. Nyt näyttää siltä, että hän olisi myymässä kavereilleen armahduksia kohtuullista korvausta vastaan. Mitähän seuraavaksi.