Yleisötapahtuman sisältö

 Onhan se kumma, että viranomainen ei tajua, mitä eroa on sillä, että yleisötapahtuman osallistuja istuu koko illan ehkä kuukausia sitten varatulla numeroidulla paikalla, verrattuna siihen, että hän koheltaisi korva partnerin suussa mölyn keskellä kohti illan ihanaa täyttymystä. Hallinnon käsitys tosielämästä näyttää jotensakin kamreerimaiselta. Ei voi olla totta, mutta näyttää sittenkin olevan.

Hyvä viesti

Olipa hienoa, että aseistetun sotilasosaston lähettäminen rajun kriisin keskukseen onnistui näin nopeasti ja tismalleen uuden lainsäädännön askelmerkkien mukaisesti. Siinä on hyvä viesti lähiympäristölle sekä idässä että lännessä. Jos tarvetta ilmenee, toimintakykyä on.

Jukka Tarkan uusi kirja

Olen tehnyt Siltala kustantamon kanssa sopimuksen kirjasta, joka selvittää, miten Suomen itsenäisyys elpyi yya-ajan ja kylmän sodan jälkeen, ja Suomesta tuli aidosti suvereeni valtio. Koiviston Pax-tulkinta Pariisin rauhansopimuksesta oli sen prosessin ytimessä. Kirjan käsikirjoitus valmistuu näinä viikkoina, ja se ilmestyy todennäköisesti ensi helmikuussa. 

HULLU VUOSI OLI MUUTAKIN KUIN LAMAA

Etelä-Suomen Sanomat 19.8.2021

Tiistai-iltana TV1 esitti hullun vuoden 1991 kaaosta kuvaavan sarjan ensimmäisen osan, jota johdatteli silloin pääministeriksi nimitetty Esko Aho. Hän teki sen muistelmateoksensa Mustien joutsenten vuosi (Otava 2020) rajausten ja tyylilajin mukaisesti. Siinä hänen kertoili monenlaisista mietteistään, jotka ohjasivat huomiota pois pääasiasta. Samanlainen vähän harhaileva esitystapa tuntuu vaivaavan myös TV-ohjelmaa.

Ensimmäisessä osassa päin näköä ryöppyää valtava määrä draamaa reaaliajassa seuranneiden ihmisten lausuntoja. Niissä oli paljon merkittäviä tiedonpätkiä, mutta niin tiiviissä tahdissa, että kuulija putoaa usein kyydistä. Toinen osa oli kovaa asiaa Venäjästä, mutta kuolettavan jähmeä ja monisanainen.

x x x

Hullu vuosi 1991 oli täysin poikkeuksellinen Suomen rauhanaikaisen turvallisuuspolitiikan historiassa. Sen uudet ilmiöt perustuivat presidentti Mauno Koiviston edellisvuonna esittämään tulkintaan Pariisin rauhansopimuksen Suomen itsenäisyyttä rajoittavista artikloista. Siitä Ahon esitys vaikeni.

Tämä Pax¬-tulkinnan mukaan Suomen asevarustelua ja Saksan-suhteita rajoittaneet rauhansopimuksen artiklat loukkasivat Suomen suvereniteettia. Lisäksi Koivisto totesi valtioneuvoston pöytäkirjaan antamassaan lausumassa yya-sopimuksen perustuneen 1948 vallinneisiin olosuhteisin, joita 1990 ei enää ollut.

Pax-tulkinta kumosi rauhansopimuksen ja yya:n sotilaallisten artiklojen Suomen suvereniteetille asettamat rajoitteet, ja palautti Suomen oikeuden yhteistyöhön valitsemiensa kumppanien kanssa. Enää ei tarvinnut pelätä naapurin pakkoapua, eikä konsultaation uhka ollut aina vaanimassa nurkan takana. Pax-tulkinta vaikutti useimpiin hulluna vuonna 1991 ja sen jälkeen tehtyihin isoihin asioihin.

Loppukesän 1991 vallankaappausyritys Moskovassa poisti Neuvostoliiton Suomen turvallisuuspolitiikan keskiöstä, muutama kuukausi ennen jättiläisdiktatuurin romahdusta.

Ahon antaman kuvauksen mukaan hullun vuoden lopulla Neuvostoliiton romahtaessa Venäjän kanssa tehty naapurisopimus kumosi yya-sopimuksen. Se oli kuitenkin menettänyt reaalipoliittisen merkityksensä jo 1990. Jo silloin Suomesta tuli samalla tavalla suvereeni valtio kuin muut Euroopan maat.

x x x

Aho vaikutti Koiviston rinnalla moneen näistä ratkaisuista. Tärkeimmät olivat Baltian kysymyksen ratkaisu 1991, ja myöhemmin Euroopan unioniin liittymisestä syntyneen pitkän kriisin purkaminen.

Aho osoitti melkoista siviilirohkeutta hullun vuoden jälkeen keskustan ratkaisevassa puoluekokouksessa, ja varmisti Suomen liittymisen Euroopan unioniin. Sitä voi sanoa valtiomiesteoksi.

Näissä tilanteissa Koivisto huomasi, että nuorella pääministerillä oli turvallisuuspoliittista näkemystä. Presidentti myöntää ihailleensa Ahon otteita eräissä EU-ongelman ratkaisuvaiheissa, ja kertoi ajatelleensa: ”Katos poikaa”.

Toivottavasi nämä tilanteet saavat painoa sarjan jatkossa. Ahon historiallinen vaikutus turvallisuuspolitiikkaan oli suurempi kuin hänen osuutensa laman kuvioissa. Vahinko vaan, että päivänpolitiikasta vetäydyttyään hänen uransa on johtanut turvallisuuspolitiikan kannalta oudoille vesille Venäjän pankkimaailmassa. 

Perusjournalismia

Ylen Areenasa perjantai-iltana (6.8.2021) nähty massiivinen live-lähetys Helsingin Kaivopuistonrannan ilmailunäytöksestä oli visuaalisesti ja kuvaukseltaan laimea. Alkujakso esitteli ilmailuhistoriaa vaisuhkosti.

Sen jälkeen nähty HX-hankkeessa mukaan olevien ilmataistelujärjestelmien esittely oli sellaista ajankohtaisen yhteiskunnallisen keskustelun perusfaktojen ilotulitusta, että harvoinpa Ylellä on nähty niin kovantasoista perusjournalismia.

Suomen sotilas-lehden toimittaja Aleksei Kettusen ja Ylen toimittaja Timo Keräsen pari tuntia jatkunut keskustelu oli yhtä juhlaa. HX-problematiikkaa pinnallisesti harrastava siviili humanisti sai uskomattoman täyslaidallisen tämän asian perusfaktaa. En luultavasti ymmärtänyt siistä puoltakaan, mutta se ei ole ihan vähän niin isosta faktamassasta.  

TURVALLIUUDEN TUNNE ON HARHAA

Etelä-Suomen Sanomat 5.8.2021

Ahvenanmaalaiset juhlivat perusteellisesti satavuotiasta itsehallintoaan. Häviävän pieni osuus saarten väestöstä unelmoi enää Ruotsiin liittymisestä. Toisin oli sata vuotta sitten, ja muutos näyttää tapahtunen vähitellen vasta tällä vuosituhannella.

Ahvenanmaalaisten käsitys saartensa asemasta pohjoisella Itämerellä on kuitenkin pahan kerran jämähtänyt kaukaiseen menneisyyteen. Sata vuotta sitten Kansainliiton suojeluksessa tehty sopimus Ahvenanmaan puolueettomuudesta ja aseettomuudesta on syöpynyt syvälle sen identiteettiin, vaikka sopimuksen tavoitteet eivät ole toteutuneet.

Ahvenanmaa on sisäisesti vahva ja vakaa, mutta itsehallintoon ihastuminen on estänyt havaitsemasta, että sen turvallisuuspoliittinen asema on muuttunut dramaattisesti. Myös mannersuomalaisten käsitys omasta turvallisuusasemastaan on harhainen. Sen väestön enemmistön turvallisuusajattelu periytyy yya-vetoisen neuvostoystävyyden ajoilta.

x x x

Pohjois-Euroopan sotilaallinen polttopiste on siirtynyt Itämerelle, Ahvenanmerelle ja Suomenlahdelle. Sinne on virittynyt kahden arvovallalla vahvasti latautuneen sotilaallisen intressin ristiriita.

Siinä ovat vastakkain toisaalla Natolle äärimmäisen tärkeän Baltian puolustuksen selusta- ja sivustaongelmat ja toisaalla Venäjälle korvaamattoman Kaliningradin puolustustarpeet. Tämä asetelma mullisti Itämeren alueen turvallisuusrakenteen, ja se heijastuu Ahvenanmerelle ja Suomenlahdelle.

Venäjä kaappasi kahden vuosikymmenen aikana neljältä lähialueensa valtiolta seitsemän hallinnollista yksikköä, joista kaksi se liitti valtioalueeseensa ja otti muut sotilaalliseen hallintaansa. Tällainen uusimperialismi uhkasi raskaasti Baltian tasavaltoja. Ne liittyivät 2004 Natoon, joka myöhemmin keskitti Viron, Latvian ja Liettuan alueille noin tuhannen taistelijan osastot ja aloitti Baltian alueen ilmavalvonnan.

Supervaltojen etupiirit Pohjois-Euroopassa ovat nyt päällekkäin. Venäjän pureutuminen Ruotsin tai Suomen rannikoille avaisi Baltian puolustukselle vaarallisen sivusta- ja selustauhan. Itämerellä vallitsee paikallinen kauhun tasapaino.

Jos Itämerellä syntyy supervaltojen yhteenotto, se luo alueella toimivien Nato-maiden, Ruotsin ja Suomen puolustuksille yhteisen kriisin, joka tiivistyy Ahvenanmaalle. Siellä törmäävät toisiinsa kaikkien Itämeren toimijoiden hyökkäävät ja puolustavat intressit.

Suomen turvallisuuden pääongelmat ovat edelleen Venäjä, Venäjä ja Venäjä, mutta se ei enää tiivisty 1 300 kilometrin rajalla idässä. Se huipentuu nyt noin 500 kilometrin levyisellä vyöhykkeellä Suomenlahdella ja pohjoisella Itämerellä. Ahvenanmaa on Suomen puolustuksen etulinjassa.

Ruotsin ja Suomen puolustuksen järjestelmät ovat yhteensopivia Naton järjestelmien kanssa. Niillä on yhteinen tarve estää kutsumattoman asevoiman pureutuminen niiden rannikoille.

Pohjimmiltaan Ruotsin ja Suomen puolustusharjoittelu keskenään ja Nato-maiden kanssa on varautumista Ahvenanmaan puolustukseen. Se luo saaristolle alueellista koskemattomuusturvaa, jollaista eivät pystyneet luomaan yli 150 vuoden aikana tehdyt sopimukset Ahvenanmaan puolueettomuudesta ja aseettomuudesta.