Etelä-Suomen Sanomat 28.9.2023
Maanpuolustuskurssiyhdistys järjestää juhlaseminaarin Max Jakobsonin syntymän 100-vuotispäivän kunniaksi. Hän osallistui kylmän sodan aikana aktiivisesti turvallisuuspoliittiseen taustatyöhön ja oli mukana ensimmäisellä maanpuolustuskurssilla keväällä 1961. Hänet kutsuttiin 1975 perustetun Elinkeinoelämän valtuuskunnan ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi.
Turvallisuuspolitiikan
kehittäminen ja Evan toimintalinjan luominen olivat hänen yhteiskunnallisen
vaikuttamisensa valtavirtaa. Tätä toimintaympäristöä hallitsi vasemmisto– ja suomettumispropagandan
vahva nousu, mutta Jakobsonin yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei perustunut niiden
kommentointiin vastapropagandalla.
Hän
esitti yksipuisen totuuden rinnalle moniarvoisuutta, joka antaa mahdollisuuden
kehittää ajatuksia yleisistä ja yhteisistä asioista. Hän tarjosi henkisen
valtavirran rinnalle vaihtoehtoja, ja jätti valinnan niistä jokaisen omaan harkitaan.
Jakobson vaikutti yhteiskunnallisen ajatteluun valinnanvapauden evankeliumilla.
Yleisradikalismin
ja neuvostoystävyyden rinnalla oli mahdollista ajatella suomalaiskansallisesti
ja epäideologisesti. Romanttisen sosialismin kilpailijaksi nousi
historialliseen näkemykseen perustuva kansallinen identiteetti. Jakobson havainnoi,
että ihmisen arvoinen elämä näyttää toteutuneen parhaiten siellä, missä toimii moniarvoinen
yhteiskunta, markkinatalous ja länsimainen demokratia.
x x x
Jakobsonilla oli merkittävä taustarooli vuoden 1982 presidentinvaalien edellä.
Hänen ja Evan puheenjohtaja Mika Tiivolan tavoitteena oli varmistaa vaalin
toteutus perustuslain mukaisessa järjestyksessä ja Neuvostoliiton pitäminen
erossa siitä.
Tiivola sanoi, että Evassa oli edustettuna niin monenlaisia intressejä,
että se ei voinut asettua kannattamaan tai vastustamaan ketään ehdokkaista. Väistöliike
antoi mahdollisuuden jarrutella Kremliä loukkaamatta neuvostojohdon suosiman
Ahti Karjalaisen nousua presidenttiehdokkaaksi,
Evan viestin ytimenä oli kansallinen itsenäisyys: ”Vapaan suomalaisen
yhteiskunnan tulevan kehityksen kannalta on kaiken perusta se, että me
suomalaiset […] valitsemme vapaasti tasavallan presidentin.”
Lähes itsestäänselvyyden taakse oli kätketty neuvostovaikutuksen torjunta Suomen
demokratian tärkeimpiin kuuluvassa vaalissa. Jakobsonin yhteysverkosto oli osoittanut
hänelle jo loppusyksyllä 1981, että Kreml oli vetänyt tukensa Karjalaiselta.
Neuvostoliitto joutui toteamaan, että sillä ei enää ollut vaikutusvaltaa Suomen
presidentinvaalissa, kuten sillä oli Kekkosen aikana.