AHVENANMAALLA ON KUMMALLINEN KONSULAATTI

Etelä-Suomen Sanomat 27.10.2022
Kansanedustaja Päivi Räsänen on esittänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen Maarianhaminassa toimivan Venäjän konsulaatin lakkauttamisesta. On hyvä, että eduskunnassa herätään ihmettelemään hallituksen saamatomutta ilmiselvässä asiassa.

Kirjallinen kysymys on kuitenkin tehoton keino saada liikettä aikaan. Hallituksella on kolme viikkoa aikaa vastata, ja on jokseenkin yhdentekevää, mitä joku ministeri silloin sanoo. Siinä koko juttu.

Hallitus ei ole toiminut Suomen vapauttamiseksi venäläisestä läsnäolosta maanpuolustuksen painopistealueella. Ahvenanmaalla on maailman kummallisin konsulaatti. Sitä ei perustettu sivistyneesti, diplomaattisen käytöstapojen mukaisesti.

Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov ärjyi sen perustamissanat syksyllä 1940 yöllisissä puhutteluissa Suomen Moskovan-lähettiläänä silloin toimineelle J. K. Paasikivelle. Talvisodan jälkeisessä ahdingossa Suomen oli pakko hyväksyä sopimus Ahvenanmaan aseettomuudesta, jota valvomaan Neuvostoliitto perusti konsulaatin Maarianhaminaan.

Samaan aikaan Neuvostoliitolla oli kolme Itämerelle suuntautuvaa hyökkäyssuunnitelmaa. Ne kaikki olisivat käynnistyneet maihinnousulla Ahvenanmaalle. Se olisi ollut helppoa, sillä Maarianhaminan konsulaatissa oli virastoväen lisäksi upseeriosasto, joka valvoi, että saarilla ei ollut aseita alueen puolustukseen.

Vuoden 1940 päättyessä konsulaatissa oli 38 virkailijaa, jatkosodan jälkeen 1944 heitä oli 138 ja kylmä sodan aikana eräiden tietojen mukaan yli 300. Tiedustelu-upseereita on ollut konsulaatissa 1970-lulvulle asti, viimeksi osaston vahvuus oli ilmeisetsi 20–30. Nykyisin konsulaatin henkilöstön määräksi ilmoitetaan 1+1, konsuli ja hänen vaimonsa.

Venäjällä on edelleen oikeus sijoittaa Maarianhaminan konsulaattiin tarpeelliseksi arvioimansa ryhmä sotilastiedustelijoita valvomaan Suomen valioalueeseen kuuluvan saariston sotilaallista statusta. He voisivat ottaa komentoonsa Venäjän maihinnousuyhtymän, kun se saapuu Ahvenanmaa rannoille. Venäjä voi koska tahansa elvyttää tämän valmiuden. Se on eri asia, olisiko siinä mitään järkeä, kun Itämeri on Naton sisäjärvi. Mutta Venäjältä voi odottaa mitä tahansa.

Presidentti Mauno Koiviston 1990 käyttöön ottama Pax-tulkinta on mitätöinyt Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen Suomen suvereniteettia loukkaavat artiklat. Neuvostoliitto hyväksyi vaieten tämän menettelyn.

Suomella on hyvät perusteet ilmoittaa, että Venäjän Maarianhaminan-konsulaatti loukkaa Suomen suvereniteettia. Siitä seura Pax-periaatteen mukaisesti, että vuoden 1940 Ahvenanmaa-sopimus raukeaa, ja konsulaatin virkailijat voidaan todeta ei-toivotuiksi henkilöiksi.  

TURKIN PITKÄ PYRKY EUROOPPAAN

13.10.2022 ESS

Turkin temppuilu Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydestä tuo mieleen Suomen ensimmäisen EU-neuvoston puheenjohtajuuskauden ja Tampereella järjestetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen lokakuussa 1999. Suomen päätavoitteisiin kuului avata Turkille mahdollisuus EU-jäsenyyteen.

Se oli pitkä projekti, jonka viimeistelyyn tarvittiin tiiviitä neuvotteluja Tampereella, EU-neuvoston puheenjohtajan kirje Turkin pääministerille sekä kokouksen nimeämien lähettiläiden pikakäynti Ankarassa.

Suomi yritti 1999 auttaa Turkkia pääsemään Euroopan unionin jäsenyysprosessiin, mutta turhaan. Tavoitteena oli varmistaa Euroopan unionin elinvoimaisuus tarjoamalla jäsenyyttä siihen kykeneville maille, joilla olisi myönteistä annettavaa unionille.

Samanlaiseen kansainvälisen järjestön tehon varmistamiseen pyrkii Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys 2022. Naton perustamissopimuksen kolmas artikla velvoittaa jäsenet tällaiseen toimintaan. Ruotsin ja Suomen jäsenyyden kampittaminen on ristiriidassa Naton perustamisasiakirjan kanssa. Tuntuisi kohtuulliselta, että Turkki korjaisi asentoaan tämän artiklan mukaiseksi.

Turkin asenne Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyteen on outo myös siksi, että se perustuu asioihin, jotka eivät kuulu Naton toimialaan. Jos joidenkin eurooppalaisten maiden terrorismin vastainen politiikka ei tyydytä Turkkia, sen kannattaisi hakea tilanteen korjausta Interpolin ja EU:n turvallisuus- ja oikeusorganisaatioiden kautta. Se ei vaan ole onnistunut edes käynnistämään jäsenyysneuvotteluja, siitä huolimatta, että Suomi on yrittänyt auttaa Turkkia reitille kohti Euroopan unionia.

Turkin pitäisi tukea Naton rakenteellista vahvistamista sen perustamissopimuksen mukaisesti. Kaikkien asianosaisten arvioiden mukaan Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys parantaisi puolustusliiton sotilaallista toimintakykyä. Ei lohduta ollenkaan se mahdollisuus, että Turkki armollisesti hyväksyisi Naton vahvistamisen Suomen jäsenyydellä, mutta jättäisi Ruotsin marginaaliin.

Suomen Nato-projektin keskeisiä elementtejä on se, että siinä mennään yhdessä Ruotsin kanssa. Tämän kytkennän murtamisyritys rikkoisi koko kuvion, ja sitä ei voi hyväksyä. Jos Turkki todella estää Ruotsin jäsenyyden, Suomen kannatta harkita marginaaliin jättäytymistä Ruotsin kanssa odottamaan. Erdogan ei ole ikuinen presidentti. Kyllä se siitä.

Ylimääräinen odottelutauko ei luultavasti olisi kovin suuri onnettomuus. Ruotsi ja Suomi ovat sopineet johtavien Nato-maiden kanssa väliaikaisista sitoumuksista, jotka antavat sotilaallista turvaa, kunnes liittokunnan kaikki jäsenet ovat ratifioineet kaikki vireillä ovat liittymissopimukset. Sen odotteluaikaa voidaan hyödyntää valmistautumalla sopeutumista Naton organisaatioon ja toimintoihin.  

MIKÄ RATKAISI TYÖTAISTELUN?

Maallikon silmissä alkaa yhä enemmän näyttää siltä, että terveyspalveluiden työtaistelu ei varsinaisesti lauennut sillä palkankorotusten, sopeutusten, kertakorvausten ja poikkeusmenettelyjen tykityksellä, joka nyt sumentaa näkymiä.

Pikemminkin tuntuu siltä, että lakkojohtajat joutuivat toteamaan menettäneensä uskottavuutensa päästettyään TV:n livelähetyksessä valloilleen kontrolloimattoman raivonpurkauksen. He jyrisivät, että eduskunta ei voi säätää lakia ihmisten oikeudesta saada hoitoa työntekijöiden työtaistelun luomassa tilanteessa. Jos eduskunta ei voi säätää lakia, kuka niitä sitten säätää? Lakkojohtajatko?

Tämän jälkeen lakkojohtajilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tyytyä ratkaisuun, joka ilmeisesti on suunnilleen samalla tasolla kuin alan muiden ryhmien sopimukset. Tällainen sopeutuminen nykyisessä tilanteessa osoittaa demokraattisen yhteiskuntarakenteen kunnioitusta ja yhteiskunnallista vastuuntuntoa. 

VUOSISATOJEN GEOPOLIITTISET KATASTROFIT

Lähiaikoina voi ilmeisesti tapahtua niin, että Ukraina alkaa palauttaa haltuunsa alueita, joiden ryöstämistä presidentti Vladimir Putin eilen juhli. Geopolitiikka natisee liitoksissaan.

Seitsemäntoista vuotta sitten Putin kauhisteli tuskissaan, että Neuvostoliiton romahtaminen 1991 oli ”vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi”. Tämä voi toistua lähiviikkoina, mutta putinnistisen Venäjän federaation lyyhistyminen ei olisi meidän vuosisatamme suurin katastrofi. Se merkitsisi vain, että sama uudestaan.

Viime vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi tapahtui 1920-luvun alkupuolella, kun Neuvosto-Venäjä otti haltuunsa Venäjän keisarikunnan rauniot ja alkoi toteuttaa marksilais-leninististä unelmaa. Sitä seuranneita katastrofeja olivat ensin stalinistisen Neuvostoliiton ja sen jälkeen putinistisen Venäjän Federaation nousu. Suurin näistä katastrofeista oli Neuvosto-Venäjä. Sen jälkeen Venäjän iso historia on ollut pelkkää epäonnistumisien jatkumoa.

Jos Putinin nöyryyttävä tappio sammuttaa häneltä viimeisenkin järjen valon, siitä voi seurata tämän vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi. Sen toteutuminen olisi paljon pahempi kuin venäläisen jättiläisvaltion epäonnistuminen taas kerran. Ennen nöyrtymistään Putin voi tehdä elämänsä suurimman virheen, elleivät maailmanhistoriallisen vastuunsa oivaltavat ammattisotilaat estä Euroopan tuhoutumista massiiviseen ydinasesotaan.