TUULI KÄÄNTYY

Ylen Taloustutkimukselta tilaamassa mielipidemittauksessa 53 prosenttia vastanneista kannatti Suomen Nato-jäsenyyttä, 28 prosenttia vastusti ja kannastaan epävarmoja oli 19 prosenttia. Naton kannatus ei ole koskaan ollut näin korkealla, eivätkä vastustajien ja epätietoisten ryhmät niin matalalla kuin nyt.

Silloin kun tällaiset tutkimukset osittivat 60 tai jopa 70 prosentin Nato-vastaisiuutta, tulosta tervehdittiin taivaan lähettämänä totuutena. Kun Nato-jäsenyyden kannatus alkoi viime syksynä kasvaa, tuloksiin alettiin liittää vähätteleviä kommentteja tutkimusmateriaalin pienuudesta ja hätäisestä toteutuksesta.

Nyt julkistetussa Ylen tilaaman Tutkimuksen aineiston keruu alkoi Venäjän Ukraina-hyökkäystä edeltäneenä päivänä. Siinä rekisteröitiin 1 382 vastaajan mielipiteet, ja sen virhemarginaali on 2,5 prosenttia suuntaansa. Vastanneiden määrä on jonkin verran suurempi kuin näissä pikamittauksissa yleensä, ja virhemarginaali tavanomaista ehkä vähän alempi.

Jos tämän suuntaisia mielipidemittauksia alkaa tulla kevään mittaan lisää, on mielenkiintoista nähdä, miten niihin suhtaudutaan. Nato-vastustajien ylivoimaa osoittaneisiin mielipidemittauksiin luotettiin lujasti silloin kun selvä enemmistö vastusti Natoa. On mielenkiintoista kuulla, millainen ääni nyt on kellossa, kun jäsenyyden kannatus ylittää 50 prosentin tason, ja vastustus romahtaa alemmaksi kuin koskaan.

Venäjän sotakone kompastelee

Illan 26.2.2022 uutisantia miettiessä on alkanut ihmetyttää Venäjän asevoimien odotettua vaisumpi teho. On todella upeaa havaita ukrainalaisten tähän mennessä saavuttamat torjuntavoitot, mutta:

Voisiko olla niin, että Venäjän voittamattomaksi ajatellun maataisteluvoiman odottelu viikko- ja kuukausikaupalla kohteen lähiseudun metsissä, soilla ja vuoreenrinteillä on vienyt iskukykyisen sotakoneen motivaation. Niillä miehillä ei ole muuta elämänsisältöä kuin käskyjen noudattaminen.

Ukrainaa puolustavat joukot ovat pyhää vihaa täynnä puolustamassa rakkaitaan ja maataan. Ja sitä paitsi on näkynyt sellaisiakin viestejä, että monet venäläiset tuntevat ukrainalaiset veljikseen ja sisarikseen, eivätkä välttämättä innostu sodasta Ukrainaa vastaa.

Presidentti Putinin paraatipuhe Venäjän armeija ylivoimasta on joutunut totiseen testiin. Hän pystyy tietenkin ratkaisemaan tilanteen ohjuksilla, jotka eivät kysy hyökkäyksen oikeutusta ja motivaatiota. Voittoisan sotilaan saappaanjälki voitetun maan kamarasta jää kuitenkin kokematta. Kremlissä taitaa olla todellisen mietinnän paiakka, ja se on hyvä.

EI OLE TUUMAUSTAUON PAIKKA

Eduskunnan pitää nyt ryhdistäytyä ja ottaa aloite. Puolueiden johtajien velvollisuus on selvittää Nato-jäsenyyden kannatus omissa riveissään, ja rohkaista epäilijöitä näkemään, millaisen vaaraan Venäjän sotakiihkoilu on johtanut myös Suomen.

Ilman Naton turvatakuuta toimiva Venäjän rajanaapuri on vapaata riistaa Kremlissä valtaan päässeen uusimperialismin voimille. Tuumaustaukoon ei nyt ole aikaa.

.

Suomessa pitää oppia tilanteen lukutaito. Nyt kannattaa miettiä, mitä se oikein tarkoittaa, että sodan sytyttyä Euroopan sydämessä Nato kutsuu huippuluokan palaveriinsa liittokunnan ulkopuolelta Euroopan unionin, Ruotsin ja Suomen. Siinä on Suomelle mahdollisuuden ikkuna, jota ei saa päästää sulkeutumaan. Muuten olemme yksin kylmässä.

Puoluejohtajien yhteisenä velvollisuutena on esittää presidentille Nato-jäsenyyden määrätietoista edistämistä ripeässä tahdissa. Heidän pitää huolehtia myös siitä, että poliittisen järjestökentän kaikilla tasoilla on ajantasaista faktatietoa siitä tilanteesta, johon olemme joutuneet.

SOIVATKO HÄLYTYSKELLOT?

On taivaan tosi, että Venäjän rektio olisi raju, jos Suomi nyt käynnistäisi Nato-jäsenyyteen tähtäävän PARP-menettelyn Naton kanssa. Se perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksen 10. artiklassa olevaan määritelmään jäsenkelpoisuuden kriteereistä. Venäjä reaktio olisi nyt yhtä raju nyt kuin se olisi ollut viime viikolla, toissa vuonna tai Tarja Halosen presidenttikaudella.

Jos ajatellaan Nato-jäsenyyden tavoittelun edellyttävän varmuutta siitä, että Venäjä ei reagoi vihamielisesti, se tarkoittaa, että kiitos ja hyväsi Natolle.

Turvallisuus- ja puolustusselontekojen mukaan ”Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustaan kuuluu kansallisen liikkumatilan ja valintamahdollisuuksien ylläpitäminen. Tämä säilyttää mahdollisuuden liittoutua sotilaallisesti ja hakea Nato-jäsenyyttä. Ratkaisuja tarkastellaan aina reaaliajassa kansainvälisen turvallisuusympäristön muutokset huomioiden.”

Tänä aamuna olemme reaaliajassa todenneet ”kansainvälisen turvallisuusympäristön muutoksen”. Haluan uskoa, että hälytyskellot soivat Arkadianmäellä, Mäntyniemessä ja Merikasarmissa.

Nato-jäsenyyttä koskevan menettelyn aloittaminen aiheuttaisi kriisin Venäjän ja Suomen suhteisiin. On totuttu ajattelemaan, että Nato ei voi hyväksyä jäsenekseen kriisiin joutunutta maata. Jos Nato tämän aamun jälkeen estäisi Suomen pääsyn PARP-menettelyyn, se antaisi Kremlille viimeisen sanan Naton jäsenyysasioiden käsittelyssä. Olisiko Nato siihen valmis?

VIESTI KUMPUJEN YÖSTÄ

Venäjän hyökkäys Ukrainaa vastaan ei ollut yllätys. Putin toistaa Neuvostoliitto-Venäjän ikimuistoista reunavaltiopolitiikkaa. Sen sokerointi häikäilemättömällä lumepuheella loukkaa jokaista järkiperäisen laillisuuden raameissa elävää valtiota ja niiden kansalaisia. Venäjällä on samanlainen viesti kumpujen yöstä kuin oli Neuvostoliitolla.

Venäjän konsepti on tuskaisen tuttu Baltian maissa, mutta venäläisessä siloselityksissä vilahtanut yya-sopimusta muistuttava hämäys liikauttaa myös Suomea. Baltian maat ovat kuitanneet korkojen kanssa sen, mitä satavaa niillä on korvaukseksi historiassa kokemistaan vääryyksistä. Suomen olisi syytä kuitata yya-sopimuksen nolo muistijälki ja sysätä se historian roskatynnyriin. Nasevimmin se tapahtuu liittymällä Natoon.

Sillä kynnyksellä Suomi on paljon vahvemmassa asemassa kuin Baltian maat Natoon liittyessään. Niiden kyvyttömyys puolustautua supervallan aseellista hyökkäystä vastaan merkitsi hyvin kirjaimellisesti kuilun partaalla elämistä.

Suomen kehittämä itsenäinen puolustuskyky on alueellisesti sitä luokkaa, että Venäjä joutuu ottamaan sen huomioon ammattisotilainen kyynisissä panos-tuotos-laskelmissa. Suomen painoarvo tässä yhtälössä vahvistuisi merkittävästi, jos meillä olisi oman puolustuskyvyn taustalla artikla viitosen takuut siitä, että maailma vahvin puolustusliitto on Suomen tukena, jos neuvostojatkumoa nyt edustava Venäjä yrittää käyttää idän jättiläisvaltioiden olemukseen kuuluvaa röyhkeyttä Suomen simputtamiseen.

Suomen on syytä olla kuin ottaisimme tosissamme Putinin sarkasmiksi tarkoitetun hutilyönnin: ”Vain hullu unissaan kuvittelee Venäjän hyökkäävän Natoon”. Hän liittyi huomaamattaan Suomen Nato-jäsenyyttä vaativien yhä kasvavaan joukkoon.

UUTISTEN TASO

 Olen viime aikoina silloin tällöin arvioinut kriittisesti Ylen ja Maikkarin ajankohtaistoimitusten raportoinnin tasoa. Tähän asti Maikkari oli usein voiton päällä.

Ei se tänäkään iltana flopannut, mutta nyt myös Ylen uutisstudio ja A-Studio nousivat huipputasolle.

Markku Kangaspuron tilanneaviot A-Studiossa kertoivat upeasta paluusta Venäjä-instituutin suomettuneesta hämärästä maailmasta reaalielämään. Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltola oli tutusti taattua tasoa.

Ja kaiken huippuna oli Hanhikivi-projektin aseman tyynen hyytävä arvio. Harvoin äärimmäisen spesiaalin erityisalan huippuasiantuntijat ovat ottaneet niin kirkkaasti kantaa tilanteeseen, jonka arviointi sai suomettuneen Suomen poliitikot nikottelemaan käsittämättömiä korulauseita.

Suomi on joutumassa turvallisuuspoliittisesti varalliseen hetteikköön ja synkkään korpeen. Silloin tarvitaan älyllisesti vireää mediaa. Tuntuu sitä, että Yle ja Maikkari ovat kasvamassa tässä ahdingossa tarvittaviin älyllisin mittoihin.

PÄÄ PUSIKKOON

Nato-kansanäänestystä vaativassa aloitteessa ei esitetä äänestystä minkään valtiollisen elimen tahdonilmauksesta. Ei hallituksen esitystä eduskunnalle, ei eduskunnan päätöstä Naton liittymisestä eikä Naton kanssa neuvoteltavasta sopimusluonnosta Suomen liittymisestä Natoon. Se pyytää vastausta kysymykseen: "Tuleeko Suomen liittyä Pohjois-Atlantin puolustusliiton (Nato) jäseneksi?"

Se on siis mielipidemittaus mielipidemittausten loputtomassa jatkumossa. Tämä kysymys on esitetty niissä kymmenittäin ellei toistasataa kertaa. Mitä uutta se nyt voisi tuottaa?

Kansanäänestystä vaativia tällainen muotoilu innostaa, sillä yksittäinen kysymys ei kerro muutoksesta, joka on mielipidemittausten tärkein sisältö. Sitä kuvaavia aikasarjoja on tuotettu viime vuosituhannelta lähtien tusinoittain, pisimmät aikasarjat ovat julkaisseet Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta MTS, Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA ja useimmat suuret sanoma- ja aikakauslehdet. Ne kaikki osoittavat, että Natoa koskevassa mielipiteenmuodostuksessa on tapahtumassa dramaattinen muutos.

Kansanäänestystä vaativat pistävät päänsä pusikkoon, ja siellä sitä kannattaakin pitää jonkin aikaa. Lähiaikoina voi tapahtua yllättäviä asioita.

KIRJA ON VALMIS

 Kirjani ITSENÄISYYDEN ELPYMISAIKA valmistui painosta alkuviikolla ja näyttää leviävän kirjakauppojen hyllyille ja myyntitiskeille.

Kerron siinä, miten Suomi irtautui yya-sopimuksen vaarallisista sotilaallisista ja poliittisista sitoumuksista vähän ennen Neuvostoliiton romahdusta. Sen jälkeen Suomi kehitti toimivan hyvinvointivaltion muutamassa vuosikymmenessä, hakeutui Euroopan unionin jäseneksi, kehitti uskottavan puolustuksen, loi kumppanuussuhteen Naton kanssa ja puolustusharjoittelun verkoston Ruotsin ja Itämerellä toimivien Nato-maiden kanssa.

Kun Venäjä toipui Neuvostoliiton romahduksesta ja alkoi kasvattaa etupiiriään, Suomen länsieurooppalainen identiteetti ja puolustuksen asemointi olivat tapahtuneita tosiasioita, joita Kreml ei voinut muuttaa.

Suomen turvallisuusasemaa eivät enää säätele sille ahdingon hetkellä sanellun yya-sopimuksen artiklat vaan yhteys Euroopan unioniin, Ruotsiin, Pohjoismaihin ja Natoon. Venäjä on edelleen Suomen turvallisuusongelma, mutta nyt uhka ei huipennu maarajalla idässä vaan merellä etelässä ja lounaassa.

Venäjän etukenoinen asenne lähiulkomaihinsa painosti Baltian maat vaatimaan Naton konkreettista turvaa. Lännen puolustusliitto aloitti niiden alueen ilmavalvonnan ja keskitti sinne pienet yksiköt näyttämään lippua. Niihin asevoimalla kajoaminen saisi Naton suuntaamaan koko voimansa torjumaan Venäjän hyökkäyksen.

Nato joutuu Baltian puolustuksen suunnittelussa huomioimaan sen selustassa ja pohjoisella sivustalla avautuvat riskit. Siksi Natolla on vahva tarve tukea Ruotsin ja Suomen aluepuolustusta.

Näitä Itämeren alueen kolmea toimijaa yhdistää tarve varmistaa, että Venäjä ei kriisitilanteessa pääse pureutumaan Suomen ja Ruotsin rannikkovyöhykkeille eikä Ahvenanmaalle.

Suomella on kyky ja tahto puolustaa rannikko- ja saaristovyöhykettään Ruotsin ja Baltian puolustusta tukevalla tavalla. Ruotsilla ja Natolla on luontainen tarve tukea Suomen ilma- ja rannikkopuolustusta.

Samansuuntaiset turvallisuusedut johtavat Suomen, Ruotsin ja Naton yhä kiinteämpään puolustusyhteistyöhön, joka ennemmin tai myöhemmin voi johtaa siihen, että kaikki Skandinavian maat ovat Naton jäseniä.

HISTORIAN TIETO JA POLITIIKAN TAITO

Etelä-Suomen Sanomat 17.2.2022

Viime viikolla ilmeni turvallisuusilmaston kehityksen mielenkiintoisia valonpilkahduksia. Yle Radion uutislähetyksessä Varusmiesmiesliiton edustajat ja Säkylässä palvelevat asevelvolliset arvioivat koulutusmotivaation parantuneen.

Saman aamun Helsingin Sanomat kertoi, että Reserviläisliiton jäsenkunta on nopeassa kasvussa, ja merkittävä osa tulijoista on nuoria. Liiton jäsenmäärä on suurempi kuin koskaan, 39 000. Kokoukset ja koulutustilaisuudet eivät enää ole sitä, että ”vanhat ukot muistelevat armeija-aikojaan”.

Puolustusvoimain selvityksessä kotiutettavien asevelvollisten puolustusvalmius on noussut 5-portaisella asteikolla 4,3:een. Samasta suuntauksesta kertoi MTS:n tutkimus viime vuoden lopulla, ennen Ukrainan kriisin kärjistymistä ja Venäjän etupiirikirjettä.

Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvalla puolustuksella tuntuu menevän hyvin. Se on nykymaailmassa harvinainen ilmiö, joka ulkomailla ihmetyttää ja askarruttaa. Se on oikein hyvä, varsinkin niillä tahoilla, jotka ehkä arvioivat mahdollisuuksiaan painostaa Suomea aseellisella uhalla.

x x x

Venäjällä näyttää olevan ihmeen vaikeaa ennakoida suomalaisten mielipidekehitystä, vaikka historiallista taustatietoa on. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto joutui kokemaan kaksi kertaa, miten äärimmäiseen ahdinkoon joutuneet suomalaiset kaiken järjen vastaisesti asettuivat vastustamaan ylivoimaa, ja onnistuivat voittaman aikaa.

Niin tapahtui ensimmäisen kerran talvisodassa 1939-1940, kun Suomi aloitti epätoivoisen puolustustaistelun suurvallan ylivoimaa vastaan, ja saavutti aluksi hämmästyttäviä paikallisia voittoja. Sitkeä puolustus joutui kuitenkin helmi-maaliskuussa kuilun partaalle. Stalin ei jatkanut ratkaisevaan armoniskun Suomelle vaan siirsi painopisteen manner-Eurooppaan. Siellä hänellä oli tärkeämpää tekemistä kuin kaukana pohjoisessa.

Sama kaava toistui kesällä 1944. Suomi pystyi pysäyttämään Neuvostoliiton etenemisen Kannaksella juuri kun se oli pääsemässä suurvallan sotakoneelle edulliselle hyökkäysuralle kohti Helsinkiä.

Torjuntavoitto Kannaksella sai Neuvostoliitin yrittämään uudestaan Ilomantsin suunnalla. Suomi pystyi raivokkaalla korpisodalla pakottamaan hyökkääjän aloilleen, kunnes Keski-Euroopan kriittinen tilanne sai Kremlin taas jättämään Suomen tilanteen lopullisen ratkaisun tuonnemmaksi. Se aika ei ole vieläkään tullut.

x x x

Viime vuosina Venäjällä valtaan päässyt oppi antaa ideologisten sankarimyyttien jyrätä tutkitun faktatiedon yli. Se näyttää heikentävän hallinnon kykyä hyödyntää historian kokemuksia politiikan hienosäädössä. Se ei osannut ennakoida, miten länsieurooppalaisen identiteetin ja Nato-yhteensopivan puolustuksen luonut Suomi reagoisi ulkoiseen paineeseen.

Kremlin yritys käskyttää Suomi luopumaan suvereenista päätösvallastaan tuntuu tuottavan ilmiön, jonka Putin luuli estävänsä. Se kääntää suomalaista mielipideilmastoa vahvemmin Venäjän vasaiseksi kuin koskaan rauhan aikana. Kukaan Suomessakaan ei tosin vielä viime vuoden lopulla osannut ennakoida nyt lisääntyvää Nato-myönteisyyttä.

Mitä pääministeri oikein tarkoitaa?

 Pääministeri Sanna Marinin lausunto 13.2.2022 (viimeksi MTV3:n iltauutislähetyksessä) järkytti. Nykyisessä sodan välitöntä uhkaa sisältävässä tilanteessa pääministeri näyttää sivuuttavan parlamentaariseen harkintaan ja eduskuntavaalin antamiin valtuuksiin perustuvan päätöksenteon ja tarjoavan sen sijaan neuvoa antavan kansanäänestyksen hetkellisten mieleenjuolahdusten satunnaista koostetta. Eduskunnan pitäisi pistää tällainen pääministeri parlamentaariseen järjestykseen.

TV-uutiset putosivat kärryiltä

 Tänä iltana (perjantai 11.2.2022 klo 22.45) jouduttiin toteamaan, että sekä Ylen että Maikkarin uutispalvelut putosivat täysin menossa olevan sotaa ennakoivan pelottavan kriisin seurannasta. Sen sijaan Hesari pystyi kertomaalännen huippuvaikuttajien (Yhdysvallat, Nato, Britannia, Saksa, Ranska, EU) ylimpien johtotasojen äärimmäisen kiihkeäestä yhteydenpidosta päälle karkaavan sodan torjumiseksi. Se osoittaa, että tilanteen yksityiskohdat kaikkein parhaiten tietävät tahot ovat lähes kauhuissaan syntyneestä asetelmasta. Suomen TV:n valtamediat olivat tästä todellisuudesta ulkona kuin lumiukot.

Kukaan ei voi loppuillalla 11.2.2022 tietää, mitä nykyisestä tilanteesta seuraa, mutta on aika kauheaa, että kansallista tietoisuutta hallitseva media ei pysty seuraamaan tällaisen asetelman akuuttia tilannetta reaaliajassa.

VALOPILKKUJA

Mielenkiintoisia valonpilkahduksia turvallisuusilmaston kehityksestä. Yle Radion uutislähetyksessä aamulla 7.2.2022 Varusmiesmiesliiton edustajat ja Säkylässä palvelevat asevelvolliset arvioivat koulutusmotivaation parantuneen.

Saman aamun Helsingin Sanomat kertoi, että Reserviläisliiton jäsenkunta on nopeassa kasvussa, ja merkittävä osa tulijoista on nuoria. Liiton jäsenmäärä on suurempi kuin koskaan, 39 000. Kokoukset ja koulutustilaisuudet eivät enää ole sitä, että ”vanhat ukot muistelevat armeija-aikojaan”.

Puolustusvoimain selvityksessä kotiutettavien asevelvollisten puolustusvalmius on noussut 5-portaisella asteikolla 4,3:een. Samasta suuntauksesta kertoi MTS:n tutkimus viime vuoden lopulla, ennen Ukrainan kriisin kärjistymistä ja Venäjän etupiirikirjettä.

Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvalla puolustuksella tuntuu menevän hyvin. Se on nykymaailmassa harvinainen ilmiö. Ulkomailla se varmaan ihmetyttää ja askarruttaa, ja se on oikein hyvä varsinkin, jos on sellaisia tahoja, jotka arvioivat mahdollisuuksia painostaa Suomea aseellisella uhalla.

Tukeeko EU Suomea?

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kävi vakuuttelemassa EU:n vankkumatonta tukea Suomelle Lissabonin sopimuksen 42. artiklan mukaisesti. Poliittiseen tilanteeseen sopivasti hän oli päättänyt olla muistamatta tuon artiklan 7. alakohtaa, joka kieltää EU-jäsenten tuen Naton ulkopuolelle jättäytyneiden unionin jäseniltä, jos ne joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. Ne ovat ”tiettyjä jäsenmaita”.

Tämä oli Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan lahja isänmaalle. He hyväksyivät EU:n solidaarisuutta korostavaksi tarkoitetun ylevän julistuksen tuhoamisen. On mielenkiintoista seurata, miten EU korjaa tämän parikymmentä vuotta sitten puolueettomuudella koketeeranneiden jäsenensä möhläyksen.

TURVALLISUUDEN HINTA PITÄÄ MAKSAA

 Etelä-Suomen Sanomat 3.2.2022

Nato-kansanäänestyksen kommentointi TV-ykkösen A-Talk-ohjelmassa 27.1.2022 osoitti kansanedustajien haluttomuuden ymmärtää omaa valtakirjaansa. He jos ketkä edustavat kansan mielipidettä. Heidän kytkeytymisensä oman puolueen järjestökenttään antaa mahdollisuuden kuulla väen ajatuksia ja välittää eduskunnassa kehittynyttä näkemystä ruohonjuuritasolle. Heidän toimensa tukena on perustuslain historiallinen määritelmä kansanedustajien vaalista ja tehtävästä.

Lymyäminen Nato-kansanäänestyksen selän taakse uhkaa tuhota demokratian kruununjalokiven. Valtiovalta kuuluu perustuslain mukaan Suomen kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Toinen A-Talk-keskustelun aiheuttaman kummastuksen kohde oli puheen rivien välissä kaiken aikaa näkyvä päähänpinttymä, että Nato-jäsenyysprojektin käynnistäminen olisi mahdollista vain silloin, kun olisi varmaa, että se voisi toteutua ilman Venäjän vihamielistä reaktiota.

Jos ärhentelyn pelosta lamautuminen estää Nato-optioksi sanotun kummajaisen toteutumisen, se tarkoittaa, että kiitos, ja hyvästi Natolle. Sellaista virhettä ei saa päästää tapahtumaan.

Nato-ratkaisu on sijoitettava siihen raamiin, että meillä on sellainen naapuri kuin on, ja Suomi tekee sellaiset turvallisuusratkaisut, jotka se arvioi tarvitsevansa. Kreml arvioi, mitä tämä merkitsee Venäjän edun kannalta, ja Suomi sietää sen rektion.

x x x

Venäjä on pannut hyvissä ajoin etukäteen perintään ison osan Suomen Nato-jäsenyyden hinnasta. Se on jo vuosikymmenet lisännyt vaihtelevien tilanteiden mukaisesti sotilaallista läsnäoloaan Suomen turvallisuusympäristössä.

Naapurin asevoimaa on aina ollut itärajan takana ja muualla lähialueella. Se ei poistuisi sieltä, vaikka Suomi luopuisi Nato-jäsenyyden tavoittelusta tai Nato vetäytyisi Itämereltä tai lopettaisi toimintansa.

Rajan takana oleva sotavoima ei sitä paitsi ole merkittävin Venäjän Suomeen kohdistama sotilaallinen uhka. Sen keskimatkan ja lyhyen kantaman ohjuksia on jo ajat sitten suunnattu kaiken varalta Suomen strategisiin kohteisiin, kuten muihinkin läntisen Euroopan sotilaallisesti tärkeisiin keskuksiin.

Venäjän nopean toiminnan erikoisjoukoilla on jo vuosikymmenet ollut valmius iskeä Suomessa, kuten kaikkialla muuallakin sen lähialueilla.

Tämä moniportainen sotilaallinen uhka on luotu kauan ennen kuin kukaan uskalsi edes unta nähdä Suomen Nato-jäsenyydestä. Tämä supervallan perusolemuksesta aiheutuva vaara ei haihdu mihinkään, vaikka Suomi luopuisi mahdollisuudestaan hakea Nato-jäsenyyttä.

Sen lisäksi, että Venäjä vahvistaa sotilaallista läsnäoloaan lähialueilla, Suomen Nato-¬jäsenyyden loppuhintaan kuuluisi todennäköisesti myös diplomaattista ärhentelyä ja protestointia, ehkä myös taloudellisia sanktioita vähäksi aikaa. Se pitää sitten vaan kestää, vähän samalla tavalla kuin moni-toimihävittäjien sietämätöntä hintaa maksetaan niska kyyryssä nyt jo toiseen kertaan.

Turvallisuus maksaa sen, minkä se maksaa, ja se on vaan siedettävä. Siitä on tähän asti selvitty, ja nytkin selvitään, kunhan pidetään pää kylmänä.

TUIKEA KYSYMYS

Venäjäpä esitti tuikean kysymyksen eurooppalaisille naapureilleen. Miten voitaisiin lopettaa yksittäisten valtioiden taipumus parantaa turvallisuuttaan vahingoittamalla muiden turvallisuutta. Venäjällä on täydet perusteet esittää tämä ankara kysymys. Se on kylmän sodan päätyttyä kaapannut kahdessa vuosikymmenessä neljältä naapurivaltioltaan seitsemän aluetta, joista kaksi se on liittänyt valtioalueeseensa ja ottanut muut sotilaspoliittiseen valvontaansa. Tämä näyttää olevan Venäjän tapa parantaa turvallisuuttaan.

Venäjän virallisen viestinnän tarkoituksena on ylläpitää jättivaltion sisäisessä ilmastossa mielikuvaa piiritetyn leirin ahdingosta pahuuden voimien ahdistellessa viattomia. Venäjän epätoivoisessa tilanteessa tämä on omalla kauhealla tavallaan johdonmukaista. Mutta on todella vaikea ymmärtää, miten kukaan Venäjän johdossa olevista fiksuista ja hyvin informoiduista ihmisistä voisi kuvitella, että tämä propaganda toimisi lännen suunnalla.

Länsivaltioiden vastauksessa pitäisi osata ilmaista diplomatian silokielellä se kaikkien tietämä perusasia, että Nato ei koko olemassaolonsa aikana ole hyökännyt mihinkään. Kaikki, ja varsinkin Venäjän sotilaallinen huippujohto tietävät, että Nato ei pysty siihen. Sen estää Pohjos-Atlantin sopimuksen viides artikla, puolustusliiton jäsenten poliittinen tahtotila ja Nato-maiden asevoimien rakenne.