Etelä-Suomen Sanomat 1.10.2020
Suomalaiset mepit saivat kitkerää arvostelua, kun äänestivät tyhjää Aleksei Navalnyin murhayritystä koskevasta europarlamentin päätöslausumasta, joka syyttää Venäjää ja vaatii pakotteitta. Erkki Tuomioja puolusti heitä Facebook-kommentissaan vertaamalla EU-parlamenttia tuomioita jakelevaan Teiniliiton liittokokoukseen.
Tuomioja on oikeassa. Mutta Venäjän
johdon käytös on samanlaista pintaliitoa kuin EU-parlamentin päätöslauselman
teksti. Venäjällä on oikeus vastata syytöksiin vetäytymällä oikeuskäytäntöön
kuuluvan syyttömyysoletuksen suojaan. Venäjällä ja Tuomiojalla ei kuitenkaan
ole syytä loukkaantua siitä, että arkijärjen mukaan tällainen käytös viittaa
enemmän syyllisyyden kuin syyttömyyden suuntaan.
On luontevaa vaatia EU-parlamentilta
syytöksen tueksi myös näyttöä Venäjän syyllisyydestä. Yhtä luontevaa on
ajatella, että Venäjän oman edun mukaista olisi esittää edes jokin todiste
syyttömyydestään. Sillä on melkoinen todistustaakka. Rikoksen uhri on
tunnistettu, teon motiivi on ilmeinen, murhayrityksen tekotapa tunnetaan ja
todettu rikos tapahtui Venäjällä.
Tämä ei ole oikeudenkäynneissä usein
ratkaisevaksi osoittautuva savuava ase, mutta ei paljon siitä puutukaan. Jos Venäjä
tietää syyttömyytensä murhayritykseen, se voisi todistaa tämän osoittamalla todellisen
syyllisen.
Pakotteiden käyttö ei ole osoittautunut
käytännössä kovin tehokkaaksi. Tässä tilanteessa esimerkiksi Nord Stream II-putken
torpedointi olisi kuitenkin tavallista vaikuttavampi pakote. Se olisi
taloudellisesti raskas myös Euroopalle ja varsinkin Saksalle. Siksi sen käyttö
osoittaisi, että nyt ne ovat tosissaan. Ja Saksalla olisi tarjolla valmiiksi
viritetty väistöliike. Sen ydinvoimatuotannon alasajon hidastaminen antaisi pelitilaa
Saksan energiapolitiikalle – ja luonto kiittäisi.
x x x
Poliittista edunvalvontaa työstävä Euroopan
unioni ei ehkä ole oikea paikka tällaisen tapauksen prosessointiin. Asia
tuntuisi pikemminkin sopivan Euroopan neuvostolle, joka keskittyy edistämään
ihmisoikeuksia, suojelemaan eurooppalaista kulttuuriperinnettä ja torjumaan
suvaitsemattomuutta.
Näillä aloilla Venäjä ei ole yleensä
kunnostautunut. Euroopan neuvosto erotti Venäjän, kun se oli kaapannut Krimin
Ukrainalta. Vuosikausien väännön jälkeen Venäjä kutsuttiin kuitenkin takaisin
siinä hurskaassa uskossa, että se alkaa käyttäytyä hyvin, kun pääsee taas hienoon
seuraan.
Sellainen logiikka ei kuulu supervallan
ominaisuuksiin. Uudet potkut Euroopan neuvostosta evät paljon Kremliä
heilauttaisi, mutta se osoittaisi, missä kulkee kulttuurinen raja. Navalnyin
murhayritys jää samalla tavoin tapahtuneeksi tosiasiaksi kuin Krimin kaappaus.
Heikko toivo on vielä siinä, että lännen
tiedustelu on pystynyt hämmästyttäviin saavutuksiin tutkiessaan matkustajakoneen
tuhoa Ukrainan ilmatilassa ja Britanniassa todettua myrkkymurhayritystä.