LUUTUNET TOTTUMUKSET EIVÄT NYT AUTA

Suomea uhkaavien turvallisuus- ja kansantalouskriisien hallintaa hämmentää kaksi instituutiota, joiden kyky ymmärtää nykyisiä ongelmia on rajoittunut. Oikeusoppineiden näkökenttänsä ovat vain lakikirja ja sopimustekstit. Ammattiyhdistysliikkeen johto tähyää peruutuspeilistä loistavaa menneisyydestään. Siihen aikaan he pystyivät lakoillaan jyräämään työnantajaliitot maanrakoon.  

Kansantalous liukuu kohti katastrofia ja samaan aikaan Venäjän johto villiintyy täysin arvaamattomaksi muslimiterrorismin röyhkeydestä ja lännen uudelleen aktivoituvasta Ukrainan tuesta. Näitä asioita ei ole kirjoitettu juristieliitin pyhiin kirjoituksiin eikä niitä voi opiskella ammattiyhdistysliikkeen loiston päivien historiasta. Ay-johtajilla ja juristieliitillä on edelleen perinteinen vaikutusvalta, mutta ei eväitä tämän ajan suurimpien riskien ymmärtämiseen.  

Suomea uhkaa idän tuplaterrorismin ja kansantalouden romahduksen lisäksi sopimuksista sokeutuneiden kirjanoppineiden jälkijättöisyys. Onneksi hallitus ja poliittinen eliitti toimivat reaalipolitiikan oppien mukaisesti. Siitä pelästyeet voivat kauhistella, että poliitikot turvautuvat Nicolo Machiavellin ja Carl von Glausewitzin oppeihin ruhtinaan ja sotapäällikön taidosta. Niin voi olla, mutta kun ajan riento on raju, tarvitaan kovia otteita. Onneksi sitä menoa säätelee demokraattisesti vaaleilla valittu eduskunta.

Kun kansallinen turvallisuus ja yhteiskunnan hyvinvointia tuottava yritystoiminta ovat vaarallisessa kriisissä, juristerian ja ammatillisen järjestäytymisen pyhät opit eivät päde.  Nyt päätöksiä ohjaavat kansallisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin tarpeet. Silloin saavat väistyä ne klassisen juridiikan ja totunnaisen työmarkkinaperinteen säännöt, jotka estävät turvallisuuden ja hyvinvoinnin varmistamisen.

Tämä tilanne on uusi normaali. Sen asettamilla ehdoilla on uudistettava kansainvälinen sopimusoikeus ja sen voi tehdä vain kansainvälinen yhteisö. Työmarkkinoiden rakenneuudistus voidaan tehdä Suomen eduskunnassa, jos ammattiliitot eivät pysty siihen.  

ROMAHTAISIKO TAIVAS LAKKOJEN RAJOITTAMISESTA?

Lakko-oikeus näyttää olevan ammattiliittojen johdolle ihmisoikeuksista ylin. He yrittävät tyrmätä vaaleissa valitun eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen toimet poliittisten lakkojen rajoittamiseksi. Ammattiliittojen omahyväinen itsetehostus lakko-oikeudella on uhoa, joka vie loputkin heidän uskottavuudestaan.    

Ammattiliitot törmäävät täyttä päätä demokratian suojamuuriin. Perustuslaissa ei ole sanaakaan lakko-oikeudesta, ei lakosta eikä ammatillisesta järjestäytymisestä. Se säätää parlamentaarisen demokratian pelisäännöistä, eduskunnan oikeuksista, tasavallan presidentin valtuuksista ja valtioneuvoston toiminnasta. Demokratia säätää lait näiden säädösten mukaisesti. Ammattiliitot eivät säädä lakeja.

Ammattiyhdistysliikkeen demokratian vastainen uho osoittaa, että poliittisten lakkojen aiheuttaman tuhon rajoittaminen on välttämätöntä. Sitä olisi tarvittu jo vuosikymmeniä, mutta yhdenkään hallituksen rohkeus ei ole siihen riittänyt. Petteri Orpon hallitus käy uljaasti demokratian puolustustaistelua. Uhon aika on ohi, kun eduskunta säätää hallituksen esitykset laeiksi. Lakeja noudatettakoon, myös sellaisia lakeja, joista kaikki eivät pidä.

Poliittiset lakot on kielletty kokonaan Saksassa, Britanniassa, Hollannissa, ja Kreikassa, mutta taivas ei ole romahtanut. Ei myöskään Ruotsissa, Tanskassa. Norjassa, Ranskassa, Belgiassa ja Italiassa, vaikka ne ovat rajoittaneet poliittisia lakkoja. Suomessa ammattiyhdistykset ajavat isänmaansa kaaokseen, jos täällä uskalletaan toimia niin kuin muissakin eurooppalaisissa sivistysvaltioissa.

AMMATTIYHDISTYSLIIKE ON MENNYTTÄ AIKAA

Ammattiyhdistysliikkeen johdolta näyttää unohtuneen suomalaisen demokratian peruskuvio. Lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle ja sen säätämiä lakejaon on tapana noudattaa. Kenelläkään ei ole veto-oikeutta siihen, mitä eduskunta päättää. Tätä sanotaan demokratiaksi. Joka muuta yrittää, asettuu vastustamaa demokratiaa.

 Ammattiyhdistykset syntyivät viime vuosisadan alkupuolella suureen tarpeeseen. Ne tekivät yhteiskunnallisesti hyvää työtä kovalla politiikallaan. Sitä tarvittiin murtamaan yritysten omistajapatruunoiden ja maatalouden ökyisäntien mielivalta.

Ammattiyhdistysten mahtavuuden ajoista on vuosikymmeniä. Suomi on nyt erilainen maa kuin silloin. Edustuksellinen demokratia lähti kehittymään jo1900-luvun alkaessa, mutta se vahvistui paljon hitaammin kuin ammattiliitot. Nyt eduskunta on kuitenkin voimansa tunnossa ja ammattiliitot yrittävät sinnitellä menneen loistonsa varassa.

Petteri Orpo tekee historiallista työtä osoittamalla ammattiyhdistysliikkeelle kuuluvan paikan nykyisessä maailmassa. Suomi on parlamentaarinen tasavalta. Korporativismi on mennyttä aikaa.  

LAKON LOGIIKKA

  

Lakkosumassa on älyllinen valuvika. Eduskunnan enemmistöön tukeutuvan hallituksen päätöksiin ei voi vaikuttaa ihan noin vaan, varsinkaan eduskunnan ulkopuolelta. Liittojen ärhentely ei muuta mitään, mutta itsepähän ovat tiensä valinneet.

Ainoa edes teoriassa toimiva menettely on ammattiliittojen vahva tahdonilmaus jo hallitusohjelman valmisteluvaiheessa. Kun ohjelma on kirjoissa ja kansissa, hallitus toimii sen mukaan. Lakkovahtien luimistelu ja mielenosoitusten iskulauseet eivät muuta mitään.

Lakot eivät rankaise hallitusta ja eduskuntaa. Ne rankaisevat yrityksiä, heikentävät niiden taloutta ja pakottavat vähentämään väkeä. Järjestäytyminen ei suojaa liittojen jäseniä. Lakkojen väärään osoitteeseen lähettämät muutosvaatimukset heikentävät ammattiliittojen poliittista vaikutusvaltaa, ja avaavat niille tuhon tien. Tervemenoa, mutta siitä hyvästä kansantalous maksaa kovan hinnan.