KAVERIA EI JÄTETÄ

Kuvitellaanpa, että kun Unkari on ratifioinut Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyden, Turkki osoittaa tositoimin ratifioivansa vain Suomen jäsenyyden. Jos näin tapahtuu, Suomi ei voi torjua Turkin aietta.

Samalla pitää kuitenkin osoittaa selvästi kaikille, ja varsinkin Ruotsille ja Turkille, että Suomi aktivoisi jäsenyytensä Naton rakenteessa vasta kun Turkki on ratifioinut myös Ruotsin jäsenyyden.

Silloin Suomi ja Ruotsi voisivat mennä Natoon yhtä jalkaa. Suomi ei jättäisi kaveria yksin kylmään, mutta ei myöskään vaarantaisi omaa jäsenyyttään.

VENÄJÄN SOTA UKRAINASSA ON KOKO EUROOPAN KRIISI

20.1.2023 Etelä-Suomen Sanomat

Ukrainan viestintä mittavan sotilaallisen avun kiireellisestä tarpeesta alkaa saada epätoivosta kertovaa sävyä. Venäjän barbaarisesti totaalinen sota on tuhoamassa kaiken maan tasalle. Katastrofi lähenee. Ukrainan tukeen korviaan myöten sitoutuneelle lännelle kasautuu massiivinen paine reagoida uhkaavaan tilanteeseen rajusi, mutta miten rajusti se voi toimia?

Saksan valmius toimia tilanteen mukaan näyttää ihmeen huonolta. Se tuntuu tarjoavan Ukrainalle varmuusvarasoistaan vanhoja panssarivaunuja, joita ei voi lähettää sotaan ilman peruskorjausta. Siis sutta ja sekundaa pahassa ahdingossa taistelevalle kansalle.

Ei voi olla niin, että Saksan puolustusvalmiudessa olevat ja miehistön harjoittamiseen osoitetut panssariyksiköt ovat niin vajaakuntoista, että tarvitsevat noin vuoden puolustuskäskyn toteuttamiseen taistelukentällä?

Eikö Saksassa ymmärretä, millainen paikka Eurooppa on, ja mitä varten Nato on olemassa? Jos todetaan, että Ukraina tarvitsee Euroopan pelastamiseen järeintä mahdollista panssarivoimaa, se tarkoittaa, että Naton puolustuksen painopiste on Ukrainassa.

Ukrainan puolustus on Euroopan tulevaisuuden ytimessä. Yhdysvaltain loputtomalta tuntuva avustusaktiivisuus ei riitä. EU:n rooli alkaa korostua yhä vahvemmin. Kysymys on konkreettisesti paitsi Ukrainan elämästä ja kuolemasta, myös Euroopan unionin reaalipoliittisesta uskottavuudesta. EU:n on otettava avoimesti sotilaallinen asento, ja se on outo rooli sivistyneellä demokratialla ylvästelevälle järjestölle.

EU:n pitää organisoida jäsenvaltioidensa sotilaallinen tuki Ukrainalle massiiviksi ja konkreettiseksi toiminnaksi. Se ei olisi Naton pullistelua Venäjälle vaan eurooppalaisen identiteetin itsepuolustuksen tärkeä rakennetekijä.

Tehokkaan panssarivoiman luovutus Ukrainalle on toteutettava käytännössä niin nopeasti, että se pystyy lamauttamaan asevarastojen hiipumisesta ja sotilaallisen osaamisen puutteesta kärsivän Venäjän hyökkäykset. Se avaisi mahdollisuudet vallata takaisin Venäjän kaappaamat Itä-Ukrainan alueet.

Järeän asevoiman siirto Ukrainan tueksi ei tehoaisi riittävän nopeasti, elleivät huippuluokan panssarivaunuilla sotimisen osaava miehistö, vaunujen huolto-organisaatio ja sen henkilöstö siirry panssarivaunujen mukana Ukrainan rintamille. Se merkitsisi henkilötappioita myös länsivalloille. Ei ole helppo yhtälö.

Jo matalalla profiililla osallistuminen tällaiseen isoon kansainväliseen operaatioon tukisi Suomen turvallisuutta. Kaikkia Venäjän naapurimaita uhkaa se voima, joka nyt tuhoaa Ukrainaa. Julmasti hyökkäävän sotavoiman lamauttaminen Ukrainassa rajoittaisi Venäjän mahdollisuuksia häiriköidä Itämerellä ja uhata Suomea. Emme voi jättäytyä syrjään koko Europan puolustuksesta, koska olemme asettumassa Naton jäseneksi. 

TOTUUDEN HETKI

Ukrainan vahva aseellinen tuki alkaa olla entistä tärkeämpi koko Euroopan tulevaisuuden kannalta. EU:n rooli alkaa korostua yhä vahvemmin. Se on sotilaallisempi kuin koskaan, mutta myös elintärkeämpi kuin ikinä. Ollaan tilanteessa, jossa Yhdysvaltain loputtomalta tuntuva avustusaktiivisuus ei riitä. EU:n on otettava vahva rooli, vaikka sen perinteinen rooli on kaukana sotilaallisesta voimannäytöstä. EU on akuutissa hätätilanteessa. Sen pitää koota jäsenvaltioidensa sotilaallinen avustushalu massiiviksi osoitukseksi siitä, että eurooppalaisten valtioiden järeä aseellinen tuki Ukrainalle ei ole Naton pullistelua Venäjää vastaan. Se on keskeinen eurooppalaisen identiteetin itsepuolustuksen osa. 

PUTININ HYÖKKÄYS VOI PÄÄTTYÄ KUIN TALVISOTA

  5.1.2023 Etelä-Suomen Sanoma

Ukrainan sotilaallinen osaaminen, päättäväisyys ja kestävyys ihastuttavat aina vaan uudelleen. Vaimea toivo herättää uhkarohkean ennusteen.

Viime aikoina Ukrainan viestintä on korostanut rintamasodan kiivautta ja ilmatorjuntansa tehokkuutta. Venäjän ohjus- ja drone-hyökkäyksistä saattaa reaaliajassa tulla tietoa joko 140:stä tai 80:stä lentävästä kohteesta, joista on tuhottu puolet tai enemmän. Jokin tässä ei aina ihan täsmää.

Vahva viestintä itäisen ja koillisen rintaman ja ilmasodan kiivaudesta voi tarkoittaa, että seuraava yllätys onkin etelässä. Ukraina on syksyn mittaan hankkiutunut hyökkäysasemiin, ja osoittanut kykynsä iskeä kaukana rintaman takana oleviin arvokkaisiin kohteisiin tutkien katvealueessa lentävillä täsmäaseilla. Jos Ukraina käyttää näitä vahvuuksiaan Krimillä, toivon menestystä.
x x x
Uljaasta sankaruudesta huolimatta Ukrainan ennuste on huono. Sen siviilirakennetta törkeästi terrorisoiva Putinin ilmasota jauhaa ajan mittaan koko maan perusrakenteen, jos ei ihan kivikauden niin keskiajan tasolle kuitenkin. Tämä ilmenen fakta johtaa päättelyyn, joka raastaa sydäntä.

Barbaarinen sodankäynti antaisi täydet perusteet erottaa Venäjä YK:sta ja vaatia Putinia palauttaman vallatut alueet Ukrainalle, mutta Venäjä on osoittanut vähät välittävänsä kansainvälisen yhteisön päätöksistä.

Putinille kannattaisi ehkä tarjota mahdollisuus pitää Krim. Hän voisi myydä tämän kotiyleisölleen suurena voittona, vaikka joutuisi samalla palauttamaan muut kaappaamansa alueet. Venäjä ei ole onnistunut tuhoamaan Ukrainan valtiota ja kansallista identiteettiä.

Kuten presidentti Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessaan totesi, Stalinilla oli talvisodassa sama ongelma kuin Putinilla nyt Ukrainassa. Suomi säilytti ydinalueensa ja yhteiskuntansa perusrakenteen. Dimitri Šostakovotšin sovittamat suomalaiset kansanlaulut jäivät esittämättä puna-armeija voitonjuhlassa Helsingissä. Stalin julisti Karjalan kaappauksen suureksi saavutukseksi ja vaikeni surkean sotansa häpeästä.

Krimin menetys loukkaisi ukrainalaisia yhtä verisesti kuin Karjalan luovutus aikanaan suomalaisia, mutta Suomi pystyi säilyttämään itsenäisyytensä ja läntisen demokratian ilman menettämäänsä maakuntaa. Se onnistuisi myös rohkeutensa ja voimansa osoittaneelle Ukrainalle.

Krim on joskus ennenkin kuulunut Venäjälle, samoin kuin Karjala oli välillä osa Venäjää. Putin joutuisi kuitenkin luopumaan verisesti valtaamistaan Ukrainan alueista ja kärsimään muutkin sodan hirmuiset tappiot. Törkeästä hyökkäyssodasta joutuu aina maksamaan sentään edes jotakin.