AHVENANMAA KANSAINVÄLISESSÄ SOPIMUSOIKEUDESSA

Suomen Sanomat 31.8.2023

Kansainvälisen sopimusoikeuden gurut ovat huolestuneet Ahvenanmaan asemaa pohtivasta keskustelusta. Menettääkö Suomi maineensa oikeusvaltiona, jos se yrittää mitätöidä Ahvenanmaan kansainvälistä asemaa määrittävät sopimukset?

Nämä huolestuneet tahot ovat ohittaneet vaieten historiallisen ennakkotapauksen vuodelta 1990. Silloin presidentti Mauno Koivisto vapautti yksipuolisella Pax-tulkinnallaan Suomen niistä Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen artikloista, jotka loukkaavat Suomen suvereniteettia.

Koivistoon Pax-tulkinta ei ollut presidentin soolo. Hänen siitä käyttämänsä sanamuodot olivat peräisin puolustus- ja ulkoministeriöiden muistioista. Ne osoittivat, että Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen sotilaalliset artiklat eivät kansainvälisen sopimusoikeuden mukaan enää velvoita Suomea.

Koivisto totesi näiden artiklojen menettäneen merkityksensä, koska ne perustuivat ”olosuhteisiin, jotka eivät enää vallitse”, ja loukkaavat Suomen suvereniteettia.

Hänen sananvalintansa kuulosti kummalliselta, mutta se noudattaa kansainvälisen oikeuden keskeisiin sopimuksiin vuodesta 1969 lähtien kuuluvan Wienin yleissopimuksen 62. artiklaa. Sen mukaan valtioiden välisen sopimuksen asettamat velvoitteet menettävät merkityksensä, jos sen solmimiseen vaikuttaneet olosuhteet ovat ratkaisevalla tavalla muuttuneet.

Ovatko siis Ahvenanmaan aseettomuutta, puolueettomuutta ja Maarianhaminan konsulaatti koskeneita sopimuksia tehtäessä vallinneet olosuhteet edelleen olemassa, vai ovatko ne muuttuneet?

Kaikki Genevessä 1921 tehdyn Ahvenanmaa-sopimuksen allekirjoittajamaat kuuluvat Natoon sen jälkeen, kun Ruotsin jäsenyyssopimus on ratifioitu. Ahvenanmaa-sopimuksen syntyyn vaikuttaneet olosuhteet ovat muuttuneet sillä tavalla, että Itämeren rantavaltiot arvioivat alueensa turvallisuutta nyt toisin kuin sata vuotta sitten. Siksi Geneven sopimus ei voi rajoittaa nyt eikä tulevaisuudessa läntisen puolustusliiton toimintaa Suomen lounaissaaristossa.

Venäjän konsulaatti Maarianhaminassa perustuu Neuvostoliiton Suomelle 1940 sanelemaan asiakirjaan, jota Suomi vahvasti vastusti. Sen syntymisen vaikuttaneet olosuhteet ovat ratkaisevalla tavalla muuttuneet, sillä Kremlin silloista diktaattoria ja hänen johtamaansa valtiota ei enää ole, ja Suomi on Naton jäsen.

Genevessä tehty sopimus Ahvenanmaan aseettomuudesta ja puolueettomuudesta sekä Stalinin Suomelle sanelema konsulaattisopimus ovat menettänet merkityksensä. Kansainvälinen sopimusoikeus tukee vahvasti Suomessa virinnyttä ajatusta lopettaa näiden sopimusten asettamien velvoitteiden noudattaminen. 

ENTÄ SITTEN, JOS HALLITUS KAATUU

17.8.2023 ESS

ENTÄ SITTEN, JOS HALLITUS KAATUU

Enää ei ole kysymys siitä, nauttiiko joku perussuomalaisten ministeri puolueen puheenjohtajan ja eduskuntaryhmän tai pääministerin tai eduskunnan luottamusta.

Kaksi perussuomalaisten ministeriä on sanoutunut irti vanhoista rasistisista kirjoituksistaan, mutta ne eivät ole kadonneet olemattomiin. He eivät voi vapautua siitä taakasta julistamalla ehdotonta sitoutumistaan hallitusohjelman nollatoleranssiin rasismille. Jos hallitus ja eduskunta suostuvat katsomaan läpi sormien vuosia sitten ilmennyttä rasismia, se ei ole nollatoleranssia.

Vaikka väkisin vääntämällä saataisiin aikaan näennäinen yhteisymmärrys, kannattaa ehkä ennakoida tuleva tilanne. Perussuomalaisten ykkösjohtajat nauttivat ministeriydestään, ja se voi luoda hallitukselle jonkinlaista työrauhaa, vähäksi aikaa ehkä. Heidän eduskuntaryhmänsä takapenkkiläiset ovat kuitenkin arvaamatonta väkeä. Tämän kesän katastrofi voi toistua koska tahansa.  

Hallituksen suururakka valtiontalouden, hoitoalan ja koululaitoksen päällekkäisten katastrofien selvittämisessä ei voi onnistua huterassa yhteistyössä perussuomalaisten kanssa. Sosiaalidemokraattien suunnalla on näkynyt vihjeitä siitä, että sinipunahallituksen mahdollisuudet kannattaisi vielä tutkia kunnolla.

Sosiaalidemokratian aatteellista ydintä pitäisi lamasta huolimatta rauhoitella myönnytyksillä. Vastasuorituksena olisi kohtuullista odottaa joustoa niin että kaikkien välttämättömäksi ymmärtämä valtiontalouden kustannusten karsinta onnistuu. Tällä poliittisella kaupankäynnillä voisi olla mahdollista rakentaa kahden ison ja voimakkaan puolueen yhteistyö hyvinvointivaltion pelastamiseksi moninkertaisilta katastrofeilta. Se olisi tämän hallituksen isänmaallinen velvollisuus.

Jos sinipuna ei onnistuisi, vähemmistöhallituskaan ei olisi välttämättä katastrofi. K.A. Fagerholmin sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus onnistui 1940-luvun lopulla rajussa kommunismin vastaisessa taistelussa. Sitä tukivat kaikessa hiljaisuudessa, mutta tehokkaasti presidentti J. K. Paasikivi ja oppositioon jääneet keskusta ja oikeisto. Se pelasti Suomen länsimaisen demokratian ja loi mahdollisuudet Neuvostoliiton häikäilemättömän aggressiivisuuden torjunnalle.

Petteri Orpon vähemmistöhallituksella olisi 2020-luvulla yhtä massiivinen tehtävä kuin K. A. Fagerholmin ministeristöllä 1940-luvulla. Jos eduskunnassa on kansallista johtajuutta yli puoluerajojen, yhteiskunnan ahdingosta pelastaminen voisi ehkä sittenkin onnistua.elastaminen voisi ehkä sittenkin onnistua.

HYVÄLTÄ EI NÄYTÄ UKRAINALLE, VENÄJÄLLE EIKÄ EUROOPALLE

ETELÄ-SUOMEN SANOMAT 3.8.2023

Outo tunne, kun huomaan seuraavani lämpimän innostuneesti Ukrainan surkeasti alkaneen vastahyökkäyksen kääntymistä uuteen vaiheeseen. Se ei ole sodan ihannointia.

Supervalan törkeää hyökkäystä ei voi torjua ilman hyökkääjän lannistamiseen tarvittavaa asevoimaa. Laittoman sodan uhrilla on oikeus vallata takaisin hyökkääjän ryöväämät alueet. Se on puolustussotaa, joka kuuluu itsenäisen valtion luontaisiin oikeuksiin.

Siksi en häpeä ollenkaan salaista toivettani, että Ukraina pystyisi ihan oikeasti tuhoamaan Krimille maayhteyden avaavat sillat. Tähän asti saatujen näyttöjen perusteella se ehkä voisi olla mahdollista. Siitä kuitenkin vasta alkaisi todellinen tuskien taival, ennen kuin koko Krim olisi Ukrainan hallussa.

Ukrainan vastahyökkäyksen menestymiseen viittaava heikko signaali levisi kansanväliseen uutismediaan 29.7.2023. Sen mukaan jotkut Venäjän sotavoimien yksiköt olisivat raskaiden tappioiden jälkeen kieltäytyneet jatkamasta taistelua. Nämä tiedot katosivat kuitenkin äkkiä näkyvistä. Ne taisivat olla ukrainalaisten toiveajatteluun perustuvaa sotapropagandaa. Ilmeisesti Venäjän hyökkäysarmeija on ryhdistäytynyt.

Ukrainan älykäs puolustustaistelu näyttäisi luovan edellytykset vastahyökkäyksen jatkumiselle. Se on ottanut lännestä saamaansa asejärjestelmät nopeasti hyötykäyttöön. Se näyttää pystyvän entistä tiuhemmin kiusallisiin drone-yllätyksiin Moskovassa, eri puolilla Venäjää ja Krimin sotilaskohdissa. Epävarmuuden ja hämmennyksen aiheuttaminen viholliselle on klassisen sotataidon mestaruutta ja sen Ukraina näyttää hallitsevan.

Ei kuitenkaan ole varmuutta siitä, että näillä eväillä saataisiin aikaan ilmiselvä lopputulos, joka perusteella rauhanneuvottelu voisi tuottaa kestävän tuloksen. On vaikea kuvitella Ukraina tyytyvän vähempään kuin kaikkien Venäjän valtaaminen alueiden palauttamiseen. Siihen Venäjä ei voi suostua, paitsi jos Putinin hallinto luhistuu täysin. Se loisi nykyistä vielä vaarallisemman ja arvaamattomamman tilanneen. Hyvältä ei näytä.

Tämä kriisi voi jäätyä ikiroutaan. Jos Venäjän ylimmässä johdossa tapahtuisi dramaattista muutos, uusi Venäjä tuskin lähtisi neuvottelemaan, vaan yrittäisi raivata Putinin jättämät rauniot voidakseen joskus myöhemmin jatkaa hyökkäystä Ukrainaan.

Ukrainan tulevaisuus on synkkä, mutta niin ovat Venäjänkin näkymät. Eurooppaan on laskeutumassa pimeä ja kylmä yö, ja silloin aamua koittoa joudutaan odottamaan pitkään.