Tiedoksi 30.1.2018: Roman Schatzin Maamme-kirja

Olin eilen Mari K. Niemen kanssa Roman Schatzin Maamme-kirjassa juttelemassa presidentinvaalista. Jos se livahti ohi, jutun voi kuunnella Ylen Areenassa, osoitteessa

https://areena.yle.fi/1-4325969 

Pikakommentti 29.1.2018: Trollien tervehdys

Syksyllä 1939 suomalaiset kommunistit kertoivat neuvostoliittolaisille tovereilleen, että puna-armeijan reippaat sotilaat ja uljas soittokunta otetaan vastaan Helsingin voitonparaatissa ilolauluin ja kukkakimpuin. Sitten syttyi talvisota ja O.W.Kuusisen hallitus kävi Terijoella kääntymässä.  Ja kävi niin kuin kävi.

Nyt Venäjän trollien suomalaiset kollegat ovat näemmä kertoneet nöyrimmästi käskijöilleen, että Sauli Niinistön murskavoitto presidentinvaalissa on pelastanut Suomen ikuisiksi ajoiksi Nato-johtoiseen pahuuden valtakuntaan joutumiselta. Uraa!  Vaalitulosiltana tätä ilosanomaa julisti myös melkoinen joukko siipiinsä saaneita presidenttiehdokkaita. 

Pian varmaan nähdään, kuka on meidän aikamme Kuusinen ja miten hänen nukkehallituksensa menestyy. 

Pikakommentti vaali-iltana klo 22.57: Niinistön linja

Yle TV ykkösen vaalivalvojaisten alkujakso oli kammottavaa katseltavaa. Nöyryyttävän tappion kokeneet ehdokkaat toisensa jälkeen todistivat, kuinka murskaavan tappion Nato-jäsenyyttä mahdollisena pitävä mielipidesuunta oli kokenut. Venäjän trolliteollisuuden ei ole tarvinnut ponnistella Suomen presidenttivaalien kanssa pätkääkään. Ehdokkaiden enemmistö veisasi Venäjän virttä falsetissa ilman idän opetusta. Yya on politiikan tavallisille taaplaajille edelleen totuuden kova sana.

Perusasia on kuitenkin se, että murskavoiton saanut ehdokas oli joukon ainoa, joka koko kampanjan ajan on pitänyt tiukasti kiinni viime vuosien turvallisuusselontekojen ja hallitusohjelmien virallisesta turvallisuusmääritelmästä. Sen mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa, joka voi liittoutua, jos tarve vaatii.

Niinistö on kampanjakeskusteluissa määritellyt kaksi tilannetta, joissa Nato-jäsenyyttä pitäisi tosimielessä pohtia. Ensimmäinen on se, että Ruotsi lähtee hakemaan Nato-jäsenyyttä. Ja toinen on se, että Venäjä jo nyt tulkitsee Suomen Nato-maaksi ja kohtele sitä sotilassuunnittelussaan vihollismaana.

Jälkimmäinen Niinistön Nato-harkinnalle asettamista ehdoista täyttyy jo nyt. Venäjän sotilasdoktriini ja sotaharjoitusten tilanneasetukset osoittavat, että Suomi on Venäjän sotilaille vihollismaa.

Ja ne, jotka vähättelevät Ruotsin Nato-jäsenyyden merkitystä Suomen turvallisuusasemalle, ovat unohtaneet Paasikiven perusopin. Kannattaa katsoa karttaa. Sen pahemmassa pussinperässä Suomi ei voisi olla kuin silloin jos Ruotisi on Natossa ja Suomi yksin kylmässä.

Onneksi vaalistudion turvallisuuspoliittinen kokoonpano tarjosi tämän kaiken selväkielisesti ja vakuuttavasti. Ja sen jälkeen myös Niinistö osoitti lausunnoissaan, että turvallisuuspolitiikan tekemisessä järjen käyttö on sallittua, ja vahva mandaatti antaa siihen hyvän mahdollisuuden. 

Kolumni 25.1.2018: Mikä vaali, mikä maa?

Etelä-Suomen Sanomat 25.1.2018

Presidenttiehdokkaiden vaaliväittelyjä ja haastatteluja kuunnellessa mielen valtasi hämmennys. Turvallisuuspolitiikan johtoon pyrkivien ehdokkaiden keskustelun pääpano oli niin laajassa turvallisuuden käsitteessä. että siihen mahtuivat kaikki maailman ikävät asiat. Kun ehdokas keskittyy vakuuttelemaan omaa hyväntahtoista lauhkeuttaan, hänen ei tarvitse sanoa mitään konkreettisen turvallisuuden ajankohtaisista asioista.  

Monella ehdokkaalla ei ole kokemusta turvallisuuspolitiikan puolustusulottuvuudesta eikä ainakaan ulospäin näkyvää harrastusta pätevöityä silla alalla. Kauhistuttaa, kuinka puolueet kehtaavat heittää tällaisia noviiseja presidenttipelin uhrilampaiksi. Tässä vaalissa valitaan sentään turvallisuuspolitiikan ylimmän johtorakenteen keskeisin vaikuttaja. 

Puolueidensa pikku soturien räpiköinti tuntemattomassa maastossa herätti lähinnä epämukavuutta. Ja ihmetytti, miten puoluejohtajat voivat kuvitella, että alisuorittajaksi jo etukäteen tiedetty ehdokas voisi kirkastaa puolueen kuvaa seuraavissa eduskuntavaaleissa.

                                            x                    x                    x

Joillakin ehdokkailla on sentään turvallisuuspoliittista osaamista ja näkemystä: Niinistö, Vanhanen, Väyrynen ja Torvalds. Kolme heistä on betonoinut kantansa, tapahtuipa mitä tahansa. Vanhanen ja Väyrynen vannovat silmät ummessa sotilaallisen liittoutumattomuuden nimeen. Torvalds taas vaatii liittoutumista niin kiivaasti, että ei tunnu hyväksyvän nykyistä liittoutumattomuutta edes välivaiheeksi.  

Niinistö on ainoa ehdokas, joka näyttää soveltavan politiikan normaalilogiikkaa myös turvallisuuspolitiikkaan. Se on sopeutumista toimintaympäristöön omien voimavarojen sallimalla tavalla. Ja se on riskien hallintaa hyödyntämällä käytettävissä olevia vaihtoehtoja. Turvallisuuspolitiikka ei ole ihanuuksien unelmointia.

Niinistö näyttää haluavan pitää auki monia polkuja, eikä se ole hänen sooloiluaan. Eduskuntaenemmistöt ovat kerran toisensa jälkeen hyväksyneet Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja ja hallitusohjelmia, jotka määrittelevät Suomen sotilaallisesti liittotumattomaksi maaksi, joka voi liittoutua, jos tarve vaatii.

Suomalaisten enemmistön turvallisuuspoliittinen avuttomuus tarvitsee vastapainokseen tosiasioiden havainnointia ja järkiperäistä arviointia. Muuten nykyinen elämäntapasuomettuminen ei purkaudu ikinä. Työsarkaa riittää. Uusimpaan tutkimukseen vastanneista 56 prosenttia ei tiedä, että Suomi luopui puolueettomuudesta liittyessään Euroopan unioniin 23 vuotta sitten. Ja 35 prosenttia kuvittelee, että Suomi voisi pysyä Itämerellä syntyvän aseellisen konfliktin ulkopuolella. Unohtui Paasikiven neuvo katsoa karttaa.

                                            x                    x                    x

Presidentinvaalin kummallisin episodi näyteltiin MTV 3:n Huomenta Suomi-lähetyksessä 17.1.2018. Valitsijayhdistyksen ehdokas Paavo Väyrynen piti oppitunnin Ukrainan ja Krimin uushistoriasta.

Hänen opetuksensa mukaan Venäjän lounaisraajoilla esiintyvät ongelmat aiheutuivat siitä, että Nato yritti tunkeutua Ukrainaan. Tavanomainen historia kertoo toisin. Ukraina pyrki Natoon ja Nato torjui sen. Mutta ei se mitään, sillä Väyrynen tietää paremmin. Lännen käyttäytymisen takia Venäjällä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin vallata Krim ja aloittaa sota Itä-Ukrainassa. Uraa! 

Tuntuu siltä kuin Väyryseltä olisi hetkeksi hämärtynyt, minkä maan presidentinvaalissa hän on ehdokkaana. Mutta tuskinpa hänen ajatuksenjuoksunsa hätkäyttää ketään. Väyrysen esittämä harhautus on jo vuosikausia ollut Venäjän valeuutistoimitusten perustuotantoa. Se vaan on kumma, että Suomen presidentinvaalikeskustelussa joudutaan kuuntelemaan Venäjän kotiyleisön huijaamiseksi runoiltua propagandaa.  

Pikakommentti 16.1.2018. Haaviston tentti

Pekka Haaviston haastattelun turvallisuuspoliittinen jakso ajautui absurdin äärirajoille. Ihminen, joka varmaan ensi kertaa elämässään on nähnyt Skandinavian kartan peruskoulussa, voi nyt sanoa, että Nato-jäsenyys on Ruotsille ihan OK, mutta Suomelle ei ollenkaan. Kansainvälisten asioiden mestariksi ylistetty ehdokas osoitti dramaattisen totaalista kansainvälisen politiikan ymmärtämättömyyttä. Hyvät voimat varjelkoon meitä tuollaiselta turvallisuuspolitiikan johtajalta. Mutta onneksi niin näyttää tapahtuvan. 

Pikakommentti 14.1.2018: Perustuslakituomioistuin

Presidenttiehdokas Sauli Niinistö on ottanut puheeksi perustuslakituomioistuimen tarpeellisuuden (Keskisuomalainen 14.1.2018). Se ilahduttaa minua siksi, että olen vuodesta 1995 lähtien saarnannut perustuslakituomioistuimen välttämättömyydessä eduskunnan täysistunnoissa ja lakivaliokunnassa, kahdessa kirjassa ja lukemattomissa kolumneissa. Viime syksynä ilmestyneessä muistelmakirjassa esitän ajatukseni perusteet sivuilla 385-388, 416. Niiden ydin on tässä:  

Perustuslakituomioistuimen tarve nousee ennen muuta siitä epätoivoisen jakomielisestä asetelmasta, jossa eduskunnan perustuslakivaliokunta joutuu toimimaan. Valiokunnan jäsenten on pystyttävä tasapainottamaan poliittiset tavoitteensa ja valtio-oikeudellinen oikeaoppisuus. Siinä tarvitaan sellaista järkiperäistä jakomielisyyttä, että se on liikaa vaadittu. Useimmat valiokunnan juristijäsenetkin ovat tämän tasoisissa oikeusfilosofisissa perusasioissa lähinnä hämmentyneitä harrastelijoita. Kuitenkin he joutuvat tekemään oikeudellisia ratkaisuja, joiden poliittiset seuraukset voivat olla massiiviset ja peruuttamattomat. 

Perustuslakivaliokunnan toimintafilosofia perustuu siihen hurskaaseen kuvitelmaan, että perustuslain syvintä sisältöä tulkitessaan poliitikot lakkaavat olemasta poliitikkoja. Perustuslaillinen lahjomattomuus ja poliittinen tarkoituksenmukaisuus eivät voi toteutua saman pöydän ääressä. Näin syntyvä intressiristiriita ei ole niiden vika, jotka joutuvat tähän mahdottomaan kaksoisrooliin. Se on järjestelmän vika. Järjestelmää pitää muuttaa. Siksi tarvitaan perustuslakituomioistuin.  

ikakommentti 11.1.2018: Tässä ja nyt

Nils Torvaldsin TV-esiintyminen illalla 10.1.2018 toi presidenttikampanjaan älyä ja tyyliä, ja se oli todella virkistävää. Tähän asti on jouduttu tyytymään siltarumpupolitiikan tasoiseen jaanaamiseen. Mutta Torvaldsin Nato-kanta pehmeni ja hämärtyi kummallisesti siitä, mitä hän on ennen sanonut. 

Onhan se ihan totta, että jos Venäjällä tapahtuu joskus jonkinlainen mullistus, se on meille turvallisuusriski, ja siihen pitää varautua ajoissa. Tällainen valinta on kuitenkin Torvaldsille epätyypillinen väistöliike. Hän lymyää joskus-ehkä-päättelyyn ja sivuuttaa tässä-ja-nyt-ajattelun. On kokonainen liuta asioita, josta aiheutuu akuutti tarve liittyä Natoon, ja ne eivät ole pelkästään lähellä edessä vaan myös lähellä takana.

Venäjä on parin vuosikymmenen aikana kaapannut neljältä lähialueen maalta seitsemän alueellista kokonaisuutta ja liittänyt ne sotatoimilla tai asevoimalla uhaten hallintaansa ja muutamat suoraan valtioalueeseensa. Ja antanut siinä sivussa kansallisylpeytensä talloa kansainvälisen oikeuden perustasiat maan tomuun. Ei ole ollenkaan kohtuutonta ajatella, että näissä tapahtumissa on perusteita Nato-jäsenyydelle. On ollut jo pitkän aikaa.

Sauli Niinistön suhde Natoon on realistisempi kuin Torvaldsin fundeeraus siitä, mitä Venäjällä joskus ehkä tapahtuu tai ei. Niinistö lähtee siitä, että pitää reagoida siihen, mitä on jo tapahtunut ja tapahtuu nyt. Monet Niinistön sanomat asiat vaativat ilmiselvästi jatkokseen Nato-jäsenyyttä. Kokenut poliitikko ei sano sitä ennen vaaleja. Hän esittää vain sen, millä perusteella hän valituksi tultuaan todennäköisesti toimisi.

Niinistön kanta on täsmälleen Suomen virallisen turvallisuusmääritelmän mukainen. Siinä Nato-jäsenyyden hakeminen on aktiivisesti yhtä läsnä kuin se, että nyt ollaan sotilaallisesti liittoutumattomia. Kaikki muut ehdokkaat sooloilevat kuka missäkin. Niinistö on eduskunnassa moneen kertaan pyhän yksimielisyyden valitessa hyväksytyllä linjalla ja varautuu sen mukaisesti käyttämään järkeä myös jatkossa.     

Kolumni 11.1.2018: DEMOKRATIAN MUSTA AUKKO

Etelä-Suomen Sanomat 11.1.2018

Turvallisuutta uhkaavan hybridivaikuttamisen arvioissa on kauhisteltu lähinnä sitä mahdollisuutta, että vihamielinen taho voi sivusta sorkkimalla vääristellä valtiollisten vaalien lopputuloksia. Se onkin todellinen uhka, vaikka ei näytä toteutuneen tosielämän tasolla kovin dramaattisesti, vielä. Jotkut vaalit ovat tuottaneet kauheita tuloksia, kuten Yhdysvalloissa ja Britanniassa, mutta kotikutoinen suhmurointi voi todennäköisesti selittää melko suuren osan näistä katastrofeista.

Myöskään Hollannissa ja Ranskassa ulkopuolinen häirintä ei ilmeisesti ole vaikuttanut kovin paljon. Ehkä trolliarmeijoiden komentajat ovat uskoneet, että demokraattinen populismi sotkee itse omat asiansa, eikä ulkoista tönimistä tarvita sekasorron varmistamiseen. Niin ei ole ihan aina tapahtunut, onneksi.

Silti tuntuu, että edessämme on avautumassa musta aukko, joka estää puolustautumisen vihamielisen vaikuttamisen kaikkein suurinta vaaraa vastaan. Median ja joskus puolueryhmien tilauksesta tehtyjen mielipidemittausten perusteella yritetään nykyisin punnita eduskunnan, hallituksen ja pääministerin oikeutta vallan käyttöön. Tässä jos missä avoin demokratia paljastaa pehmeän alavatsansa.

On merkkejä siitä, että mielipidemittauksissa huonosti menestyneiden puolueiden kansanedustajien eduskuntavaalissa saama valtakirja yritetään mitätöidä vähättelemällä. Ja jos mielipidemittaukset näyttävät pääministerin kansansuosion hiipuvan, kiistetään hänen oikeutensa toimia hallituksen edustajana, vaikka eduskunta ei ole osoittanut epäluottamusta. 

Ollaan vaarallisella reunalla, jos kenen tahansa tilaamilla, pieniin otoksiin perustuvilla ja vaihtelevin menetelmin tehdyillä laskuharjoituksilla aletaan uudelleen jakaa eduskuntavaaleissa ansaittua poliittista toimivaltaa. Demokratia on suuressa vaarassa jos vihamielisille vaikuttajille tarjotaan helppo tapa keikuttaa venettä,.

                                            x                    x                    x

Hallituksen toimintakelpoisuus kumpuaa eduskuntavaaleissa valittujen kansanedustajien saamasta valtuutuksesta. Kansalaiset eivät äänestä vaaleissa ministereitä, puolueita tai hallituskoalitioita, eivätkä päätä hallitusohjelmista.  Äänestäjät valitsevat kansanedustajat, joista jokaisella on vaalissa saatu täysivoimainen valtakirja koko vaalikauden ajan, tapahtuipa mitä tahansa. Tällä äänellä eduskunnan jäsenet hyväksyvät tai hylkäävät puolueiden neuvottelemien hallitusten kokoonpanon ja ohjelman.

Hallitus ja sen ministerit eivät voi saada oikeutta vallan käyttöön - tai menettää sitä - millään muulla tavoin kuin eduskunnan luottamusäänestyksissä. Hallituksen toiminta nojaa eduskunnan eikä puolueiden osoittamaan luottamukseen, eikä varsinkaan mielipidemittausten tuloksiin. Siitä päättävät kansanedustajat, joista jokaisella on yksi ääni. Yhdelläkään puolueella ei ole ainoatakaan ääntä, mediasta puhumattakaan.  

Edustuksellinen demokratia ja parlamentarismi ovat tuhon tiellä jos eduskuntavaalin perusteella syntynyttä poliittista valtaa aletaan kyseenalaistaa mielipidemittausten perusteella, Silloin vallankäyttäjät voivat vaihtua koska vain ja kuinka usein tahansa ilman täsmällistä säädöspohjaa tai tietoa siitä, millä perusteella näin tapahtuu.

Ja kauhistuksista kamalin. Silloin melkein mikä tahansa mistä vain ilmaantuva Suomen valtiollisen järjestelmän ulkoinen voima voi kaapata haltuunsa jonkinlaisen siivun vallanjakomenettelystä toimilla, jotka eivät perustu mihinkään, ja joista kukaan ei kanna vastuuta.  

Tätä uhkaa ei voi torjua lainsäädännöllä eikä poliisitoimin. Demokratian ainoa pelastus on siinä, että ihmiset säilyttävät järjen valon ja kunnioittavat edustuksellisen demokratian menettelyjä edes muodollisesti. 

Pikakommentti 8.1.2018: Väyrysen tentti

Noin 45 minuuttia sen jälkeen, kun TV 1:ssä päättyi presidenttiehdokas Paavo Väyrysen esittelytunti: Isot onnittelut Ylen tiimille. Kokonaisuus pysyi jämäkästi hallinnassa. Kunpa muiden ehdokkaiden esittely sujuisi yhtä tyylikkäästi.

  

Ja Väyrysestä: Ohjelman alkupuolella kirjoitin muistiin jotakin sen tapaista, että Väyrynen olisi sanonut Euroopan yhteisen puolustuksen lisäävän unionin jäsenten puolustusvelvoitteita vielä yli sen, mitä Nato-jäsenyys merkitsisi. Eipä ole mokomaa ennen kuultu. Se vähä puolustuksellinen yty, mitä Euroopan unionissa ehkä on, tulee Natosta. Vain syvästi amatööri voi keksiä jotakin niin hullua, että unioni lisäisi Naton puolustusvelvoitteita. 

Väyrysen pitäisi olla ikuisesti kiitollinen kilpakumppanilleen Matti Vanhaselle ja entiselle presidentti Tarja Haloselle, jotka varmistivat, että Lissabonin sopimuksen kohta 42/7 ei takuuvarmasti suojaa Suomea koskaan miltään.

Tämä Väyrysen möläys osoitti hänen kampanjansa ytimen. Hän voi sanoa mitä tahansa, ja kannattajat uskovat heti. Suomen turvallisuuden tulevaisuus lepää sen varassa, että suomalaisten enemmistö tietää ja ymmärtää näistä asioista enemmän kuin Väyrysen kannattajat, joita Suuri Mestari voi taluttaa mihin tahansa.    

Pikakommentti 4.1.2018: Sauli Niinistö ei sanonut ei

Hän sanoi Helsingin Sanomain haastattelussa 4.1.2018,  millaisissa tilanteissa Natoon liittymistä on harkittava.

Jos Ruotsi liittyy Natoon, ”asetelman muuttumista pitää vakavasti miettiä.”

Jos venäläiset alkavat nähdä Suomen ”samanlaisina vihollisina kuin Naton, olemme menettäneet mahdollisuuden pysyä kriisien ulkopuolella, ja silloin ei ole mitään hävittävää. Silloin sitä on vakavasti harkittava.”

Venäjä - samoin kuin Suomi -  on jo kauan pitänyt Suomea osana länttä. Nato on lännen rakenteen turvallisuusydin.

Suomessa on jo kauan sitten varauduttu siihen, että jos Itämeren alueella syntyy aseellinen konflikti, emme voi pysyä sen ulkopuolella, siis puolueettomana. On valittava, millä puolella ollaan. Venäjän vai Naton?

Niinistön lausuma näyttää siltä, kuin hän valitsisi mieluummin Naton kuin Venäjän.