UUDELLA PRESIDENTILLÄ ON TÄRKEÄ TEHTÄVÄ

Toivon, että uusi presidentti lakkauttaisi Venäjän Maarianhaminan-konsulaatin presidentti Mauno Koiviston 1990 luoman ennakkotapauksen mukaisesti.

Suomen suvereniteetissa on valuvika, siinä on Venäjän Maarianhaminan-konsulaatin kokoinen aukko. On eheytettävä se, mikä on rikottu, Suvereniteetissa ei ole vivahteita, se joko on olemassa tai ei ole. Tuosta kummallisesta konsulaatista on päästävä lopultakin eroon.

Suomen lähihistoriassa on ennakkotapaus, joka osoittaa, että se voidaan tehdä kansainvälisen sopimusoikeuden mukaisessa järjestyksessä. Suomen arvovaltaisimpiin kuuluva juristi Martti Koskenniemi myöntää, että näin on.

Kansainvälistä oikeusrakennetta täsmentävän Wienin yleissopimuksen 62.artiklan mukaan sopimuksen määräykset menettävät merkityksensä, jos niiden syntyyn vaikuttaneet olosuhteet ovat muuttuneet. Tuskin kenenkään mieleen juolahtaa, että Stalinin Suomelle saneleman Ahvenanmaan konsulaattisopimuksen ja ja yya-sopimuksen syntyyn vaikuttaneet olosuhteet ovat nyt samat kuin 1940 ja 1948.

Venäjän konsulaatin häätämistä Maarianhaminasta ei tarvitse koeponnistaa ulkoministeriön byrokraattisessa painekammiossa. Kansainvälisen oikeuden mukainen tulkintamenettely on testattu ja toimivaksi havaittu jo 1990, kun presidentti Mauno Koivisto julkisti Pax-tulkinnan. Se tapahtui näin:

Ulkoministeriön ja puolustusministeriön lausunnot osoittivat Koivistolle, että Pariisin rauhan ja yya-sopimusten Suomen suvereniteettia loukkaavat artiklat olivat menettäneet merkityksensä kansainvälisessä sopimuskäytännössä, koska sopimusten tekemiseen vaikuttaneet olosuhteet olivat muuttuneet.

Presidentti ilmoitti Neuvostoliitolle ja Britannialle, että Suomi ei enää aio toimia näiden artiklojen mukaisesti, ja tarjoutui keskustelemaan asiasta ennen päätöksen julkistusta. Kreml ei reagoinut, ja Britannia ilmoitti myöhemmin, että se ei vastusta Pax-tulkintaa, vaikka ei pitänyt käytettyä menettelytapaa asiallisena.

Pax-periaatteesta ei siis tarvinnut neuvotella, ja Koivisto tiedotti siitä syyskuussa 1990. Sen mukaan Suomea suvereniteettia loukkaavat sopimusten artiklat olivat rauenneet, koska ne perustuivat ”olosuhteisiin, jotka eivät enää vallitse”. Tämä menettely soveltuu sellaisenaan myös Venäjän Ahvenanmaa-konsulaatin lakkauttamiseen.

SOPIMUKSILLA ON ALKU JA LOPPU

Juristien pelottelu Venäjän Ahvenanmaa-konsulaatin pyhyydestä näyttää loppuvan. Kansainväliset sopimukset mukautuvat arkitodellisuudessa tapahtumiin muutoksiin. Tämän jälkeen on vaikea keksiä, millä verukkeilla ulkoministeriö edelleen voisi vastustaa tuon kummallisen konsulaatin poistamista Maarianhaminasta.

Helsingin Sanomat julkaisi 24.1.2024 tällaisen mielipidekirjoitukseni:

"Akateemikko Martti Koskenniemen totesi Helsingin Sanomien Vieraskynä-artikkelissaan 19.1.2024, että sopimuksesta luopuminen on mahdollista kansainvälisen oikeuden mukaisessa järjestyksessä. Näin voi tapahtua, jos sopimuksen tekemiseen vaikuttaneet olennaiset olosuhteet ovat muuttuneet.

Näin presidentti Mauno Koivisto vapautti Suomen Pax-tulkinnallaan Pariisin rauhan ja yya-sopimuksen Suomen suvereniteettia loukkaavista artikloista. Ne perustuivat ”olosuhteisiin, jotka eivät enää vallitse”. Menettely on Wienin valtiosopimusoikeutta koskevan yleissopimuksen 62. artiklan mukainen.

Ennen päätöksen julkistamista Suomi ilmoitti aikeestaan Kremlille, joka ei reagoinut. Muutamia viikkoja sen jälkeen Neuvostoliiton ulkoministeriö yritti saada Suomen perumaan Pax-tulkinnan. Suomi ei suostunut, vaan ilmoitti nootissaan aikovansa pitää yllä ”tarpeen vaatimaa puolustuskykyä”. Sen mukaisesti on toimittu Hornet-hankkeesta lähtien 1992 Nato-jäsenyyteen 2022.

Pax-periaatteen mukaisesti on mahdollista lopettaa Neuvostoliiton Suomelle 1940 saneleman Ahvenanmaan konsulaattia koskevan sopimuksen määräysten noudattaminen. Ne perustuva olosuhteisiin, jotka ovat nyt täysin toiset kuin 1940.

Vaikka Kreml haluaisi säilyttää vuoden 1940 sopimusta edelleen kassakaapissaan, se ei estä Suomea lakkauttamasta Venäjän Ahvenanmaa-konsulaattia Wienin yleissopimuksen perusteella."

AHVENANMAAN KUMMALLISESTA KONSULAATISTA VOIDAAN LUOPUA

Helsingin Sanomissa oli 10.1.2024 sivulla A5 Vieraskynä-artikkeli, jonka sisältö oli pääpiirteissään tällainen:

Varsinkin Ahvenanmaalla uskotaan Venäjän konsulaatin Maarianhaminassa varmistavan saariston aseettomuuden ja puolueettomuuden. Konsulaatin syntyhistoria ja toimintatapa eivät tue tätä käsitystä.

Heinäkuussa 1940 Suomen Moskovan-lähettiläs J. K. Paasikivi sai ulkoministeri Vjatšeslav Molotivilta sopimusluonnoksen Ahvenanmaan asemasta. Se velvoitti Suomen sitoutumaan saarten aseettomuuteen ja siihen, että muut valtiot eivät voi käyttää aluetta hyväkseen. Neuvostoliitto perusti Maarianhaminaan konsulaatin valvomaan sopimuksen toteutumista.

Paasikivi piti konsulaattiin sijoitettua sotilastiedustelua tarpeettomana, mutta generalissimus Josif Stalin ja Molotov painostivat rajusti häntä yökausia jatkuneissa puhutteluissa. Paasikivi lähetti Helsinkiin vakavan varoituksen: ”Pyydän välttämään liiallista juridikointia, sillä Kreml ei ole mikään kihlakunnanoikeus.” Hallitus joutui hyväksymään Molotovin esittämän tekstin sellaisenaan.

Tuloksena oli sopimus, jossa ei ollut kirjausta saarten puolueettomuudesta, kuten Kansainliitossa Genevessä 1923 tehdyssä Ahvenanmaa-sopimuksessa. Koska Neuvosto-Venäjä ja Neuvostoliitto evät olleet siinä mukana, ne ilmoittivat toimivansa kuin sellaista sopimusta ei olisi olemassakaan. Kremlin Suomelle sanelema sitoumua oli tällainen toimi. Sen mukaan konsulaatti ottaisi palvelukseen tiedustelu-upseereja valvomaan Suomen valtioalueeseen kuuluvan maakunnan sotilaallista asemaa.

Kreml halusi alun perin estää Geneven sopimuksen allekirjoittajia tai Saksaa saamasta asemaa Ahvenanmaalla. Siellä käsiteltiin aseettomuutta täysin toisin kuin kaikkialla muualla. Kremlin mukaan Venäjän asevoimien edustajien läsnäolo Ahvenanmaalla ei loukkaa alueen aseettomuutta, kuten loukkaisi kaikkien muiden valtioiden sotilaallinen toiminta siellä.

Aluksi Maarianhaminan konsulaatissa oli 15 virkailijaa. Kylmän sodan alkuvaiheessa se on kirjannut käyttävänsä yli sadan upseerin palveluksia, ja vielä 1970-luvulla muutamien kymmenten. Suomalaisten upseerien piirissä näyttää liikkuvan tulkinta, jonka mukaan konsulaattia aikanaan palvelleet tiedustelu-upseerit olivat itse asiassa Ahvenanmaalle hyökkäävän yhtymän komentajia. Heidän tehtävänsä oli ottaa rantautuvat joukot johtoonsa, ja käskyttää ne tiedustelemilleen tukikohta-alueille.

Ahvenanmaan tilanteen käsittely julkisuudessa osoittaa pykäläsokeutta, joka tukahduttaa historian dynamiikan. Tuntuu siltä, että presidentti Mauno Koiviston Pax-tulkinnalla Suomelle hankkima kansainoikeudellinen ja poliittinen pääoma on tuhoutumassa.

Pax-tulkinnan mukaan Pariisin rauhansopimuksen Suomen suvereniteettia loukkaavat artiklat menettivät merkityksensä, koska ne perustuivat ”olosuhteisiin, jotka eivät enää vallitse”. Tulkinta perustui sopimusoikeudesta Wienissä 1969 tehdyn yleissopimuksen 62. artiklaan. Sen mukaan sopimuksen syntyyn vaikuttaneiden olosuhteiden merkittävä muutos saa sen määräykset menettämään merkityksensä.

Vuoden 1969 yleissopimus lisäsi kansainvälisen oikeuden ytimeen kuuluvaan periaatteeseen ”Sopimuksia noudatettakoon” täsmennyksen: ”kun olosuhteet ovat ennallaan”.  Moskovan Ahvenanmaa-sopimuksen syntyyn 1940 vaikuttaneet olosuhteet eivät ole ennallaan vaan ovat muuttuneet merkittävästi.

Konsulaatin asema on kuitenkin betonoitu siihen uskonkappaleeseen, että kansainväliset sopimukset jatkuvat kaikissa olosuhteissa täältä ikuisuuteen. Se mitätöi Wienin yleissopimuksen, tai ainakin sen 62. artiklan. 

Oppi sopimusten ikuisuudesta varmistaisi Venäjän Ahvenanmaa-konsulaatin jatkuvuuden aikahorisontin tuolle puolelle. Se kumoaisi Koiviston vuonna1990 esittämän Pax-tulkinnan, joka mitätöi Suomen suvereniteettia loukkaavat asevarustelua ja sopimusoikeutta koskeneet rajoitukset. Sopimusten kunnioittamisen periaate vaatii myös Wienissä vuonna 1969 tehdyn yleissopimuksen noudattamista.  

Venäjän Ahvenanmaa-konsulaatti on menettänyt sotilaallisen merkityksensä, eikä sen palveluksessa ole pitkään aikaan ole ollut tiedustelu-upseereita. Koko lounaisen saariston sotilastiedustelua johdettiin silloin Turun konsulaatissa, joka nyt on lakkautettu. Silti Venäjän Ahvenanmaa-konsulaatilla on edelleen periaatteessa oikeus pyrkiä varmistamaan Venäjän asevoimien maihinnousun onnistuminen Ahvenanmaalle, vaikka on vaikea kuvitella, että sellaista kaavaillaan enää edes Venäjällä.

Tavallisia konsulaatteja on lopetettu Suomen itärajan molemmin puolin, mutta se näyttää ylivoimaisen vaikealta Ahvenanmaalla. Venäjä konsulaatti Maarianhaminassa on muinaisjäänne, joka loukkaa Suomen suvereniteettia. Suomella on kansainvälisen sopimusoikeuden mukainen oikeus vapautua tästä kummallisesta ilmiöstä.