Avain ongelman ratkaisuun on Vilhelm Junnilalla

Presidentti Sauli Niinistä asettui Porissa selvästi tukemaan Suomesta kansainvälisessä kentässä syntyvää maakuvaa. Se vaikuttaa hyvin painokkaasti myös kansalliseen turvallisuuteen, ja on siis ulkopolitiikan ytimessä.

Presidentti ”johtaa Suomen ulkopolitiikkaa [ - ] yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”. Lakitekstiin lisäämääni ajatusviivaa edeltävä osa osoittaa kristallinkirkkaasti, että Niinistöllä oli suorastaan velvollisuus vetää lippu salkoon, jos hänen arvionsa mukaan Suomen uskottavuus kansainvälisessä kentässä horjuu. Ajatusviivan jälkeinen osa antaa oikeuden ottaa hallituksen tukevan presidenttiä.

Natsisympatioilla vitsikkäästi poseerannut elinkeinoministeri on vääränalainen hahmo edustamaan Suomea kansainvälisessä yritysmaailmassa. Parlamentaariset ongelmat sivuutettaisiin tyylikkäästi, jos Vilhelm Junnila pyytäisi oma-aloitteisesti eroa ministerintehtävästä. Jos perussuomalaiset äityy reagoimaan siihen lähtemällä hallituksesta, puolue osoittaisi olevansa niin kaukana oikealla ja natsismia niin lähellä, että sellaisessa asennossa asioita hoitavan ryhmän läsnäolo Suomen korkeimmassa hallinnossa ei ole terveellistä.

Jo Junnilan pyytämä ja presidentin hyväksymä ero ministeritehtävästä olisi vahva osoitus Suomen asenteesta äärioikeistoon ja natsismiin.  

OIKEISTON UUSI ALKU

22.6.2023 Etelä-Suonen Sanomat

Vasemmisto kauhistellee, kun Kokoomus rymistelee. Huomiotta jää sellainen yksityiskohta, että oikeiston harvinaisen suuri vaalivoitto osoitti kansan tahdon. Se oli nöyryyttävä tappio vasemmiston yleiskriittisille ryhmille, vaikka sosiaalidemokraatit menestyivät ihan hyvin.

Julkisen talouden tervehdyttämisen olisi pitänyt alkaa jo monta hallituskautta sitten. Kaikki puolueet ovat vastuussa siitä, että asioita ei hoidettu aikanaan järkevästi.

Viimeksi koettu velkaryöpsähdys alkoi pandemiakriisistä. Siihen tautiin ei tiedetty käypää hoitoa myöskään taloudenpidossa. Mikä tahansa hallitus olisi kompastellut tuollaisessa tilanteessa. Kansanterveys maksaa sen, minkä se maksaa, ja se pitää vaan kestää.

Velkakriisiä kiihdytti Venäjän militaristisen perusolemuksen armoton paljastuminen ja Nato-jäsenyyden tarjoama mahdollisuus tasapainottaa hankalan naapurin aiheuttamaa epävakautta. Turvallisuus maksaa, ja se pitää vaan kestää.

Mikään hallituskoalitio ei olisi voinut välttyä näiden akuuttien ongelmien aiheuttamilta kustannuksilta. Kurjuus kasvoi aivan hurjaksi siksi, että sen alkaessa valtiotalous oli jo valmiiksi kuralla. Nyt oikeiston ryhtiliikettä kauhistelevat oppositioryhmät ovat osavastuussa siitä, että hallituksessa ollessaan antoivat velkataakan kasvaa.

Kun välttämätön ryhtikuuri alkaa vasta nyt, olisi kohtuullista, että oppositio edes hiljaisella myötäelämisellä tukee hallitusta sen taistellessa kansana tahdon mukaisesti kohti nykyistä parempaa elämää.

x x x

Hallitusneuvottelujen tiukat käänteet ei eivät lupaa hyvää uuden ministeristön yhteiselolle. Perussuomalaisten johto pystyi tiukan paikan tullen osoittamaan edes jonkinlaista kansalaiskuntoa. Puolueen aatteellisesti kirjavan jäsenkunnan pysymine hallitustyöskentelyn vauhdissa mukana on kuitenkin suuri arvoitus. Ennusmerkit eivät lupaa hyvää.

Orpon velvollisuus oli aloittaa rankka kuuri. Se sattuu, ja järkyttää pahimmin kaikkein huonoimmassa asemassa olevien perheiden elämää. Hallitusohjelmassa on ideoita vaikeimpiin tilanteisiin joutuvien elämän helpottamiksi, mutta ne eivät riitä.

Ammattiyhdistysliike voisi osallistua talouden korjaustalkoisiin käyttämällä lakkoiluun korvamerkittyjä rahastojaan vaikeuksissa olevien jäsentensä auttamiseen.

Kohtaamainen Olli Rehnin kanssa

Kuunnellessani aamulla Olli Rehnien tiedotustilaisuutta presidenttiehdokkaaksi ryhtymistä tuli mieleen muistoja aikaisemmista kohtaamisista hänen kanssaan. Useimmat olivat lyhyitä kättelytilanteita, mutta kerran olin mukana varsinaisessa keskustelussa hänen kanssaan, siitä on aikaa melkein kolmekymmentä vuotta.

Olin syksyllä 1994 mukana perustamassa nuorsuomalaista puoluetta ja haimme näkyviä hahmoja, joiden tukea voisimme ehkä hakea. Keskustelussa vilisi niin urheilusankareita kuin muoti- ja viihdeteollisuuden tähtiä, mutta he eivät innostaneet minua

Enemmän kuin nämä pintajulkisuuden suuruudet minua kiinnostivat tulevaisuuteen tähtäävät uudet hahmot. Yksi heistä oli keskustan varapuheenjohtaja O11i Rehn, joka oli kerran mukana pohdinnoissamme. Olen kuvannut tapaamista 2017 ilmestyneessä Muistumia-kirjassani (ss. 195-196):

”Hän kuvasi synkin värein keskustaan integraatiokeskustelua, ja piti puheenjohtaja Esko Ahon asemaa hyvin vaikeana. Keskustaskusta oli supistumassa maatalousintressin edunvalvontapuolueeksi ja kokoomus konservatiiviseksi oikeistopuolueeksi. Nuorsuomalaisuus voisi ottaa haltuunsa niiden väliin jäävän tilan. Rehn tiivisti ajatuksensa minuun syvän vaikutuksen tehneeseen lausahdukseen: Vastakkain ovat joutumassa rationaali liberalismi ja populistinen edunvalvonta".

Outo tilanne. Keskustan varapuheenjohtaja tiivisti jotain hyvin keskeistä siitä, miksi olin lähtenyt nuorsuomalaiseen liikkeeseen. Rehn halusi kuitenkin jatkaa puolueessaan, vaikka osa jäsenkunnasta suhtautui häneen avoimen vihamielisesti.

AHVENANMAA VAPAAKSI VENÄJÄN KONSULAATISTA

8.6.2023 ESS

Ulkoministeri Pekka Haavisto näyttää Ahvenanmaan konsulaatin asemaa käsitellessään lukevan poliittista tilannetta kummallisesti. Hän arvioi sitä samalla tavalla kuin presidentti Tarja Halonen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja lukivat toimikausillaan Venäjän lähiulkomaapolitiikan vaikutusta suomen Nato-harkintaan.

Venäjä kaappasi parissa vuosikymmenessä neljältä lähialueensa valtiolta Transnistrian, Tšetšenian, Abhasian, Etelä-Ossetian, Krimin, Donetskin ja Luhanskin. Baltian maat lukivat tilannetta kylmin silmin ja mieli kirkkaana. Ne ymmärsivät, mitä Venäjän rajanaapuruus merkitsee Natoon kuulumattomalle maalle, ja liittoutuivat pikavauhdilla länteen. Halonen ja Tuomioja lukivat tilanteen niin, että ei se mitään, kun Suomella on Kremlissä niin hyvä ystävä.

Ulkopolitiikan avainhenkilöt ovat lukeneet turvallisuustilannetta samalla tasolla kuin Jukolan pojat lukivat ABC-kirjaa lukkarin koulussa.

X X X

Itämeren alueen historiaa tunnetaan Suomessa todella huonosti, ja Ahvenanmaalla vielä huonommin Venäjän Maarianhamina-konsulaatti syntyi, kun Neuvostoliiton generalissimus Josif Stalin ja ulkoministeri Vjatšeslav Molotov pakottivat sodalla uhaten Suomen suostumaan konsulaatin perustamiseen Ahvenanmaalle, eikä se ollut mikä konsulaatti tahansa.

Se taitaa olla maailman ainoa konsulaatti, jolla on oikeus pitää palveluksessaan tiedustelu-upseereita. Heidän tehtävänään oli varmistaa, että Ahvenanmaa on aseeton ja helppo saalis Kremlille silloin, kun siellä päätetään miehittää Ahvenanmaa. Tämä valmius näyttää olleen Venäjän konsulaatilla 1970-luvulle asti. Viime aikoina sitä ilmeisesti ei ole ollut, muta Suomelle talvisodan jälkeisessä ahdingossa pakotettu sopimus on edelleen voimassaa. Sen mukaisesti Venäjä voi koska tahansa elvyttää Maarianhaminan konsulaattinsa tiedustelutukikohdaksi, jos se kuvittelee pystyvänsä sillä lamauttamaan Naton tukeman Suomen puolustuksen.

Venäjän Ahvenanmaa-konsulaatilla ei enää ole sotilaallista merkitystä. Natolle se on ilmeisesti tyhjänpäiväinen pikkujuttu. Silti se on Suomen suvereniteetin törkeä loukkaus. Nyt on oikea hetki vapautua

Tässä asiassa toimitusministeristö ei tietenkään voi toimia omin päin, mutta suurlähettiläs Hannu Himanen on todennut, että asia olisi hoidettavissa normaalilla menettelyllä. Tasavallan presidentin johdolla toimiva hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan valiokunta voisi esittää eduskunnalle Venäjän Maarianhamina-konsulaatin sulkemista. Huhtikuussa valitulla eduskunnalla on täysi valta antaa toimitusministeristön tehtäväksi toimia Ahvenanmaan asiassa. 

TAAS VÄÄRÄÄ TIETOA AHVENANMAASTA

TV1:n A-Studiossa 5.6.2023 tohtori Kimmo Kiljunen osoitti tietämättömyyttä tai välinpitämättömyyttä käsittelemänsä asian perusfaktoista. Jo toista kertaa Ylen keskusteluohjelmassa hän väitti Ahvenanmaan aseettomuuden ja puolueettomuuden perustuvan Krimin sodan päätteeksi 1856 tehtyyn Pariisin rauhaan. Hänellä ei näytä olevan aavistustakaan siitä, mistä silloin sovittiin.

 Näyttää siltä, että tohtori Kiljunen ei ole lukenut tai ymmärtänyt niitä dokumentteja, joista näkyy, mitä 1856 Pariisin rauhanneuvotteluissa tapahtui. Krimin sodassa hävinneen Venäjän keisari joutui lupaamaan sodan voittajille, että Ahvenanmaalle ei rakenneta rannikkolinnakkeita eikä laivastotukikohtia. Siinä ei ole halaistua sanaa aseettomuudesta tai puolueettomuudesta. Keisari Aleksanteri I ilmoitti sitoumuksensa velvoittavan vain häntä itseään ja hänen seuraajiaan Venäjän valtaistuimella. Viimeisen Romanov-suvun edustaajan luovuttua Venäjän keisarikunnan kruunusta tämä lupaus ei velvoita tai oikeuta ketään mihinkään.

 Venäjän sotavoima miehitti Ahvenanmaata ensimmäisen maailmansodan loppupäiviin asti. Sen asevoimat äkseerasivat tukikodissaan, kuten kaikkialla Venäjän hallussa olevilla alueilla. Venäjä alkoi rakentaa rannikkotykistölinnakkeita Ahvenanmaalle muutamia vuosia ennen ensimmäisen maailmansodan alkua. Ahvenanmaa ei todellakaan ollut aseeton eikä puolueeton. Niin kauan kuin Venäjän keisarikunta oli olemassa, sen monarkki hallinnoi Ahvenanmaata kaikin tavoin, myös sotilaallisesti.

 Kannattaa olla varuillaan aina kun tohtori Kiljunen puhuu Ahvenanmaan aseettomuudesta ja puolueettomuudesta. Hän joko ei tiedä, mistä puhuu, tai ei välitä siitä, mitä tietää.