Puolustusministeriön tutkimushanke
KOSKIVENEELLÄ
KOHTI VALTAVIRTAA
Raportin julkistamisseminaari 11.5.2017
Raportin julkistamisseminaari 11.5.2017
Jukka Tarkka
Koskenlaskun
lyhyt historia
Lyhennelmä raportin toisen osan
esittelypuheenvuorosta
Nykyisin turvallisuuteen vaikuttaa ehkä entistä
enemmän se, mitä suomalaisten ja heidän avainasemiin valitsemiensa
poliitikkojen päässä liikkuu. Kansallisen turvallisuuden ensimmäinen
puolustuslinja on ihmisten korvien välissä
Siihen tarvitaan poliittisen pelisilmän
lisäksi myös kansainvälisen yleistilanteen sekä oman yhteiskunnan syvärakenteen
ja historian tuntemusta. Tämä henkinen pääoma ei kartu toistelemalla tavanomaisia
iskulauseita eikä sosiaalisessa mediassa mellastamalla.
Siihen
tarvitaan opiskeluun syventymistä, lukemista, ja kykyä arvioida kriittisesti
asioita ja mielipiteitä. Siinä tarvitaan myös älyllistä itsenäisyyttä silloin
kun asiakeskeinen harkinta alkaa tuottaa toisenlaisia johtopäätöksiä kuin
vallalla oleva tavanomainen totuus.
Viime
vuosikymmeninä on voimistunut ajatustottumus, jonka mukaan demokratian pitää rajoittaa
ja valvoa henkistä liikkuvuutta lisäävän tiedon ja pohdinnan vaikutusta
asioiden hoitoon. Opiskelemalla hankittuun tietoon ja politiikan ulkopuolella
kertyneeseen kokemukseen tukeutuvia toimijoita pidetään eliittinä, ja eliitin
halveksunta on populismin valtakunnassa suosittu kansanhuvi.
Kotimaisten
ja kansainvälisten ilmiöiden arvioijat ja niiden kehityssuuntien ennakoijat ovat
menettäneet mahdollisuuden esittää havaintojaan poliittiseen harkintaan. Ei
siksi, että tällaisen tiedon tarjonta olisi loppunut vaan siksi, että se
torjutaan.
Suomi
on niin pahassa paikassa Euroopan pohjoisella reunalla, että vain kulttuuri voi
antaa voimaa karun ympäristön sietämiseen ja vaarojen torjumiseen. Ympäristöä
hallitsevat väkivalta, propaganda, disinformaatio, trollipelottelu ja
hybriidiuhat. Tässä ankeassa ympäristössä henkisesti valppaan
yhteiskuntailmaston vaaliminen on ainoa toimiva selviämisstrategia.
Siihen
tarvitaan historian osaamista ja ymmärtämistä. Tulevaisuus on synkeä, jos koulujen
historianopetusta kuristetaan vielä nykyistäkin ahtaammalle, kuten näyttää
tapahtuvan.
Turvallisuuden
rakennetekijöiden tunnistaminen ja ymmärtäminen eivät kartu puolueiden
järjestötyössä, eivätkä kuulostelemalla kansalaiskeskustelun muotihokemia. Siihen tarvitaan faktatiedon hankkimista historian
tapahtumista ja oman ajan uutisista. Sen lisäksi tarvitaan yritystä ymmärtää niiden
keskinäistä vuorovaikutusta.
Siksi
historian harrastus on turvallisuusajattelun kivijalka. Jos ei ole humanistista
tuntumaa eurooppalaiseen hengen perintöön ja Suomen henkiseen ponnistuspohjaan,
meidän voi käydä todella huonosti.
Historiallisen
tietämyksen ja humanistisen näkemyksen avaaminen yhteiskunnan perusrakenteeksi
on turvallisuuden ydinkysymys. Vakaa yhteiskuntakehitys
ja turvallisuus eivät synny mielipiteistä vaan asioista, jotka nousevat
historiasta, tuottavat meidän aikamme uutisia, ja vähitellen muuttuvat
historiaksi.
Suomen turvallisuuspolitiikassa parhaiten
menestyneet presidentit Paasikivi, Kekkonen ja Koivisto ponnistivat vahvan
akateemisen hengenviljelyn pohjalta. He terästyivät kansallisiksi
johtohahmoiksi lähes intohimoisen historian harrastuksen kantoaallossa.
Näillä valtiomiespresidenteillä oli taipumus
ajatella kansallisia, kansainvälisen politiikan ja voimapolitiikan ilmiöitä
historian ymmärryksestä peräisin olevan logiikan varassa. Sitä sanotaan
arkijärjeksi. Jos tämä asenne alkaisi yleistyä turvallisuuskeskustelussa ja turvallisuuspolitiikan
tekemisessä, meillä voi ehkä olla eväitä selvitä edessä olevista ongelmista.
Suomen turvallisuushistoria osoittaa, että kansainvälisen
politiikan akanvirtaan ei pidä jäädä pyörimään mutta ei pidä myöskään antautua mielipiteiden
pintakuohun vietäväksi. Historian valtavirtaa ei voi kääntää eikä voittaa, mutta
sen voimaa voi käyttää Suomen ohjaamiseen pahimpien tyrskyjen ohi. Historia
osoittaa, että joskus se on onnistunut. Siitä pitää oppia niin että se
onnistuisi myös tulevaisuudessa.
Raportti kokonaisuudessaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti