On helppo
vinoilla puolustusvoimain suhtautumisesta kaksoiskansalaisuuteen. Tähän mennessä
julkisuuteen tulleet yksittäistapaukset tuntuvat selvästi lain hengen
vastaisilta, vaikka puolustusviranomaiset ovat sankarilliset tarrautuneet lain
kirjaimeen. Ne ovat puolustusvoimain perustehtävän kannalta mitä johdonmukaista
turvallisuustyötä. Savuavaa asetta ei ole löytynyt, vaikka likeltä liippaa.
Turvallisuusviranomaisten
on järkevää pitää uskottavuuden äärirajoille asti kiinni siitä, että raskauttavaa
dokumenttia ei ole. Mutta jokaiselle täytyy olla selvä, että tässä on kysymys arkipäiväisestä
turvallisuuden perustyöstä, joka on lainsäädännön vanhakantaisuudesta takia lain
vastaista.
On vaikea
kuvitella, että joku Naton tai Venäjän turvallisuusviranomainen jättäisi
hyödyntämättä mahdollisuuden saada laillisin menetelmin tietoa vastapuolen
kyvystä ja tavasta käyttää miehittämättömiä ilma-aluksia. Miksi Suomen pitäisi
olla hölmö ulkopuolinen tässä vuosisataisessa sotilastiedustelun mestaruussarjassa.
Pitäisikö
Suomen teeskennellä tietämättömyyttä siitä sotilastiedustelun perusymmärryksestä,
että mielenkiintoisissa tehtävissä toimivien ihmisten jokapäiväisessä
höpötyksessä olevaa pikkutietoa keräämällä pystytään paljastamaan merkittävää
kohdemaan etuja vahingoittavaa tietoa. Siksi varuskuntien ruokalat ja sotilaskodit
ovat tiedustelun eturintamaa.
Onko todella niin, että ihmisoikeuksien perusasiat velvoittavat Suomen tarjoamaan vieraiden valtioiden edustajille pääsyn Suomen puolustusjärjestelmien arkoihin perustiedostoihin? Missään muussa maassa sellainen ei tulisi kysymykseenkään. Tasavertaisuus on ihmisoikeuksien jalompia asioita, mutta se ei voi velvoittaa ketään hurskaan idiootin rooliin.
Eihän kansalaisuus ratkaise mitään, vaan ratkaisevana on, onko mitään henkilökohtaisia yhteyksiä itänaapuriin vai ei, ja millaisia.
VastaaPoistaJoku voi hyvinkin olla vain Suomen kansalainen, ihan Suomessa syntynyt, mutta kummallisen usein tekemisissä itänaapurimme kanssa ja sillä pohjalla altis lahjontaan ja/tai kiristämiseen.
Joku voi olla jopa armeija ylpeästi käynyt ja silti lähtenyt Mustamerelle tappelemaan itänaapurin riveissä.
Tai joku voi olla ihan itänaapurilla syntynyt, mutta oikein kiitollinen siitä, että pääsi sieltä pois ja kiitollisuudessaan mielellään lähtenyt armeijaan.
Joka tapauksessa, kansalaisuus ei ratkaise. Sitä paitsi syrjimällä kaksoiskansalaisuuden perusteella rikotaan yhdenvertaisuuslain JA annetaan epäluottamuslause puolustusvoimien tiedosteluosaston kyvylle tarkista tarvittaessa varusmiesten ja kantahenkilökunnan taustat.
Tuo kaikki on totta. Paitsi jos Suomen kansalaisuuden rinnalla olevaan toiseen kansalaisuuteen sisältyy velvoite edistää sen toisen valtion etuja ja turvallisuutta. Voisi olla järkevää sisällyttää Suomen turvallisuuden kannalta herkkien virkojen kelpoisuusvaatimuksiin tällaisia kaksoiskansalaisia koskeva virkakielto.
VastaaPoistaSen epätasa-arvoisuus ei johtuisi Suomen lainsäädännöstä vaan siitä, miten sen toisen valtion laki määrittelee omien kansalaistensa velvollisuudet.
Yritysmaailmassa pidetään täysin luonnollisena, että kilpailijan etuja palveleva toiminta on kiellettyä, ja kiellon rikkominen on ainakin käytännössä irtisanomisperuste. Sekin on epätasa-arvoista, mutta niin itsestään selvää, että loukkaa tuskin kenenkään oikeudentuntoa. Kahta herraa ei voi palvella.
Jos lähdetään rajoittamaan tietyt virat "vain syntyperäisille vain Suomen kansalaisille" (kuten nyt jo presidentin viran tapauksessa) tai rajamaan tietyt virat pois kaksoiskansalaisilta, se täytyy tehdä hyvin varovasti ja erittäin tarkkaan. Esimerkiksi ei voi lähteä noin vaan kieltämään yleisesti ottaen sotilaallista uraa tai varusmiehiltä pääsyä mihinkään muuhun kuin yleisimpiin miehistön koulutuksiin, vaan ne rajoitukset on oltavia hyvin kapeasti ja selkeästi määritellyt.
VastaaPoista