Mauno
Koiviston presidenttikaudet piirtävät suuren kaaren. Siinä jännitteessä
suomalaisuuden perusilmeen muutos oli dramaattinen, vaikka hidas. Se kesti
toistakymmentä vuotta. Yya-Suomesta tuli EU-Suomi.
Vuoden
1980 suuren valtataistelun liepeillä liikkui myös vanhakantainen suuntaus, joka
yritti raivata Neuvostoliitolle vaikutusmahdollisuuksia Suomen presidentinvaaleissa.
Koiviston ympärille syntynyt poliittinen kulttuuri ja hänen karismansa varmistivat Suomen pysymisen itsenäisenä tasavaltana ja pohjoismaisten demokratian
valtavirrassa.
Koiviston
toisen kauden päättyessä 1994 Brysselissä oli menossa Suomen EU-jäsenyysneuvotteluiden
iso vääntö. Koiviston luultavasti viimeinen valtiollinen toimi presidenttinä oli
hänen Suomen neuvotteluvaltuuskunnalle puhelimitse antamansa ohje: ”sopimus
pitää tehdä”. Brysselin jännitysnäytelmä takkusi loppuun asti ja tulos syntyi
vasta kun Koivisto oli ollut muutaman tunnin ajan entinen presidentti.
Koivisto
hallitsi läsnäolollaan Suomen suuren kaaren alusta loppuun. Ei käskemällä vaan olemalla
läsnä ja varmistamalla, että demokraattisilla valtioelimillä oli tilaa toimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti