Tämmöistä on ennenkin nähty Yhdysvalloissa.
Presidentiksi tuli 1950-luvun alussa yksinkertainen sotilas, 1960- ja
1970-lukujen taitteessa sairaalloisesti vainoharhainen, joka myöhemmin
osoittautui rikolliseksi ja 1980-luvun alussa hyvää tarkoittava höppänä. Ja nyt
sitten sivistymätön öykkäri.
Heistä Nixon ja Reagan on ylennetty saavutuksiltaan
Yhdysvaltain merkittävien presidenttien galleriaan, vaikka tyylipisteitä ei heru.
Eikä Eisenhowerkaan ollut sentään presidenteistä kaikkein surkein.
Trump on kirjoittamaton lehti. Mielen täyttä
ihmetyksen kummastus, kun yritän arvata, millaista tekstiä tälle tabula rasalle alkaa tulla.
Äkkiä katsoen Trumpin lähtöasemat ovat loistavat.
Pitkästä aikaa presidentin puolue hallitsee kongressin molempia kamareita. Nyt
luulisi, että presidentin päätökset alkavat lopultakin käydä toteen, olivatpa
ne ihan mitä tahansa. Varsinkin kun sekä senaatissa että edustajainhuoneessa on
melkoinen joukko republikaaneja, jotka ovat hyvin ison anteeksipyynnön velkaa presidentilleen.
Tulee kalliiksi hypätä voittajan rattailta vähän ennen voittoa. Ne jotka hetki sitten hylkäsivät Trumpin vaalitaistelussa, joutuvat ainakin vähän aikaa syömään presidenttinsä kädestä kaiken, minkä uusi päällikkö päättää heille syöttää
Reagania pidän kyllä loistavana, parhaana presidenttinä. Hän pelasi kovaa, mutta neuvotteli kuitenkin neuvostoliittolaisten kanssa. Oli seuramies ja karismaattinen, hyvä esiintyjä. Trumpista voi tulla hyvä tai huono presidentti, mutta hänellä on ainakin mahdollisuus, koska kongressi on republikaanienemmistöinen. Clintonilla ei olisi ollut edes mahdollisuutta. En oikein ymmärrä, miksi tämä valinta nyt Suomessa on monelle niin kova paikka. Tuntuu, että elämme yhä sitä suomettumisen aikaa kuten 80 luvulla, jolloin ei saanut koulussa ulkopoliittisista syistä kannattaa Reagania, vaan olisi pitänyt olla Brezhnevin miehiä. Jos pitää valita presidentti, joka varmasti epäonnistuu lievästi tai presidentti, joka on katsomaton kortti eli voi joko onnistua tai epäonnistua, niin ottaisin aina sen riskivaihtoehdon, joka voi onnistua.
VastaaPoistaPresidentti Eisenhower oli liennytyksen presidentti kuten Nixonkin. Eisenhower yhdessä Neuvostoliiton johtajan kanssa vetivät Britannian pääministerin kölin alta Suezin kriisin aikana ja tämä päätti virallisesti Britannian aseman merkittävän suurvaltana.
VastaaPoistaNixon alkoi korjaamaan niitä virheitä joita demokraatit olivat tehneet. Hän alkoi vetämään asteittain amerikkalaisjoukot Vietnamissa, liennytti suhteet Neuvostoliiton kanssa ja mikä merkittävintä - avasi suhteet Kiinaan mikä oli 1970-luvun maailmassa jotain aivan ennenkuulumatonta. Tunnettu vasemmistolainen intellektuelli Noam Chomsky on pitänyt Nixonia itseasiassa USA:n viimeisenä liberaalina presidenttinä.
Kaikenkaikkiaan se mitä historiasta voitaisiin oppia on se että republikaaniset presidentit ovat herättäneet Euroopan ml. Venäjän johtajissa itseasiassa enemmän luottamusta kuin demokraatit joiden demooninen ja epästabiili ulkopolitiikka on tuon tuostakin ajanut maailman vastakkainasetteluun ja kärjisti kerran (Kennedyn aikana) tilanteen lähelle ydinsotaa. Jostain aivan käsittämättömästä syystä intellektuellit, media sekä kulttuuriväki meillä ja muualla on sairaanloisesti rakastunut kuitenkin tähän USA:n demokraattiseen puolueeseen.
Reagan oli anti-NL...alusta loppuun. Eikä Reagan koskaan kyseenalaistanut Yhdysvaltain liittolaisuutta Euroopan demokratioiden kanssa. Reaganin kaudella taas Trumpin ylistämä Putin palveli Neuvostoimperiumin väkivaltakoneistoa KGB-upseerina DDR:ssä.
VastaaPoistaJoten en usko ennen kuin näen, että Trump ottaa tosissaan liittalastensa huolen Euroopassa. Se, että "Reagania(kin) arvosteltiin aluksi", ei todista yhtään mitään siitä, minkälaiseksi "vapaan maailman johtajaksi" Trumpista on...jos on.
Kirjoitin 11.11. erään toisen Jukan blogiin aiheesta lyhyen kommentin:
VastaaPoista"Trump on vaatinut eurooppalaisia Natomaita vastaamaan paremmin kustannuksista. Vain viisi maata yltää puolustusmenoissa kahteen prosenttiin bkt:sta.
Nyt on jo nähtävissä, että monet maat ovat lisänneet puolustusmenojaan. Transatlanttinen kytkös säilyy, mutta Nato eurooppalaistuu.
Sotateollisuus tarvinnee lisää nikkeliä, mikä ei taida olla pahitteeksi eräälle kaivoksellemme."
Huomaan, että päivän HS:ssä kaksi evp kenraalia tavallaan iloitsee, että Nato ei tulekaan apuun tosipaikan tullen.
Korostuu yleinen käsitys, että Nato on sama kuin USA. Toinen kenraaleista on Moskovan entinen sotilasasiamies, mikä saattaa osin selittää hänen jo aiemmin esiin tuleen natovastaisuutensa.
Toinen kenraaleista on taas milloin mitäkin mieltä. Viimeksi kovasti Natoa vastaan ja vielä muutama vuosi sitten mahdollisesta jäsenyydestämme , että eihän se olisi kummoisempaa "kuin Marttakerhoon" meno.
En usko, että EU alkaisi muodostaa Eurooppaan kahta rinnakkaista puolustusorganisaatiota.
Meillä on viime vuosina kovasti turvattu myös puolustuksessa unioniin. Kuitenkin Lissabonin sopimuksen kyseinen turvalauseke päättyy jotenkin niin, että ei koske tiettyjen maiden turvallisuusratkaisuja. Tuo loppukaneetti tuli muistaakseni silloisen ylipäällikkömme ja ulkoministerimme vaatimuksesta.
Onko Lissabonin sopimusta muutettu niin että en ole huomannut?
Lissabonin sopimuksen 42. artiklan 7. kohdassa on unionin jäsenten keskinäinen turvatakuulauseke. Se velvoittaa jäsenen antamaan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenmaalle apua ”kaikin käytettävissään olevin keinoin”. Sen lisäksi siinä todetaan, että ”tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.”
PoistaTässä lausekkeessa ”kaikki käytettävissä olevat keinot” tarkoittavat myös aseellista apua, ja auttamisvelvoite alkaa heti kun hyökkäys on tapahtunut. Se o siis jyrkempi kuin Pohjois-Atantin sopimuksen 5. artikla, joka jättää auttamisvelvollisen jäsenen omaan harkintaan, millaisen avun se ”arvioi tarpeelliseksi”.
Tiettyjä jäsenvaltioita koskeva lausuma toistuu Lissabonin sopimuksen monessa kohdassa. Niissä kaikissa se tarkoittaa, että Natoon kuuluvat unionin jäsenmaat toteuttavat sotilaallisen yhteistyönsä Natossa. Ne takaavat toistensa turvallisuuden Naton-sopimuksen eikä Lissabonin sopimuksen mukaisesti. Se takuu ei koske Natoon kuulumattomia unionimaita.
Sijoittamalla vertauskuvallisia yksiköitä Baltian maihin Nato on osoittanut, että jos ne joutuvat hyökkäyksen kohteeksi, Nato puolustaa niitä puolustusliittosopimuksen 5. artiklan mukaisesti. Presidentti Trump ei voi perua sitä sitoumusta, koska sen on antanut Nato eikä Yhdysvallat.
Nato tai Yhdysvallat eivät ole sitoutunt minkäänlaisen avun antamiseen Suomelle, joten presidentti Trumpilla ei ole mitään peruttavaa Suomen suhteen.
Natoon kuuluvat unionimaat eivät halua eivätkä tarvitse unionin sotilaallista yhteistyötä, koska niillä on Nato-yhteistyö. Nato ei ole eurooppalaistumassa. Euroopan unioni on puolustuksessaan täysin riippuvainen Natosta. Unioni on korviaan myöten natottunut.
Kiitokset hyvästä vastauksesta.
PoistaOmassa puheenvuorossani tarkoitin Naton "eurooppalaistumisella" sitä, että jäsenmaiden on panostettava entistä enemmän myös omaan puolustuskykyynsä, johon mailla on jo sopimuksen mukaan velvollisuuskin. Se vähentää riippuvuutta USA:sta, ja on myös USA:n etu monessa suhteessa.
Tämän jos minkään pitäisi jo viimein Suomelle selväksi
miksi Natoon pitäisi ja olisi pitänyt liittyä jo ajat sitten.
Asiasta toiseen. Olin huonosti seurannut tapahtumia. Vasta tänään luin Suomen Geopoliittisesta Seurasta, jonka pj. on P Visuri, vara pj. H Talvitie ja hallituksessa mm. R Volanen.
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/geopol_seura_venaja-57585
Tämä Geopoliittinen seura näyttääkin mielenkiintoiselta. Urahdus kumpujen yöstä. Olin 20.10.2016 TV1:n A-talk-ohjelmassa keskustelemassa Ahvenanmaasta. Siinä Pekka Visuri ikään kuin sivulauseessa mainitsi, että Venäjällä on hyvä maine kansainvälisten sopimusten noudattamisessa. Että semmoista geopolitiikkaa. Meille tuli lyhyt ajatustenvaihto Pekan kanssa tuosta aiheesta.
Poista