AHVENANMAAN KUMMALLISESTA KONSULAATISTA VOIDAAN LUOPUA

Helsingin Sanomissa oli 10.1.2024 sivulla A5 Vieraskynä-artikkeli, jonka sisältö oli pääpiirteissään tällainen:

Varsinkin Ahvenanmaalla uskotaan Venäjän konsulaatin Maarianhaminassa varmistavan saariston aseettomuuden ja puolueettomuuden. Konsulaatin syntyhistoria ja toimintatapa eivät tue tätä käsitystä.

Heinäkuussa 1940 Suomen Moskovan-lähettiläs J. K. Paasikivi sai ulkoministeri Vjatšeslav Molotivilta sopimusluonnoksen Ahvenanmaan asemasta. Se velvoitti Suomen sitoutumaan saarten aseettomuuteen ja siihen, että muut valtiot eivät voi käyttää aluetta hyväkseen. Neuvostoliitto perusti Maarianhaminaan konsulaatin valvomaan sopimuksen toteutumista.

Paasikivi piti konsulaattiin sijoitettua sotilastiedustelua tarpeettomana, mutta generalissimus Josif Stalin ja Molotov painostivat rajusti häntä yökausia jatkuneissa puhutteluissa. Paasikivi lähetti Helsinkiin vakavan varoituksen: ”Pyydän välttämään liiallista juridikointia, sillä Kreml ei ole mikään kihlakunnanoikeus.” Hallitus joutui hyväksymään Molotovin esittämän tekstin sellaisenaan.

Tuloksena oli sopimus, jossa ei ollut kirjausta saarten puolueettomuudesta, kuten Kansainliitossa Genevessä 1923 tehdyssä Ahvenanmaa-sopimuksessa. Koska Neuvosto-Venäjä ja Neuvostoliitto evät olleet siinä mukana, ne ilmoittivat toimivansa kuin sellaista sopimusta ei olisi olemassakaan. Kremlin Suomelle sanelema sitoumua oli tällainen toimi. Sen mukaan konsulaatti ottaisi palvelukseen tiedustelu-upseereja valvomaan Suomen valtioalueeseen kuuluvan maakunnan sotilaallista asemaa.

Kreml halusi alun perin estää Geneven sopimuksen allekirjoittajia tai Saksaa saamasta asemaa Ahvenanmaalla. Siellä käsiteltiin aseettomuutta täysin toisin kuin kaikkialla muualla. Kremlin mukaan Venäjän asevoimien edustajien läsnäolo Ahvenanmaalla ei loukkaa alueen aseettomuutta, kuten loukkaisi kaikkien muiden valtioiden sotilaallinen toiminta siellä.

Aluksi Maarianhaminan konsulaatissa oli 15 virkailijaa. Kylmän sodan alkuvaiheessa se on kirjannut käyttävänsä yli sadan upseerin palveluksia, ja vielä 1970-luvulla muutamien kymmenten. Suomalaisten upseerien piirissä näyttää liikkuvan tulkinta, jonka mukaan konsulaattia aikanaan palvelleet tiedustelu-upseerit olivat itse asiassa Ahvenanmaalle hyökkäävän yhtymän komentajia. Heidän tehtävänsä oli ottaa rantautuvat joukot johtoonsa, ja käskyttää ne tiedustelemilleen tukikohta-alueille.

Ahvenanmaan tilanteen käsittely julkisuudessa osoittaa pykäläsokeutta, joka tukahduttaa historian dynamiikan. Tuntuu siltä, että presidentti Mauno Koiviston Pax-tulkinnalla Suomelle hankkima kansainoikeudellinen ja poliittinen pääoma on tuhoutumassa.

Pax-tulkinnan mukaan Pariisin rauhansopimuksen Suomen suvereniteettia loukkaavat artiklat menettivät merkityksensä, koska ne perustuivat ”olosuhteisiin, jotka eivät enää vallitse”. Tulkinta perustui sopimusoikeudesta Wienissä 1969 tehdyn yleissopimuksen 62. artiklaan. Sen mukaan sopimuksen syntyyn vaikuttaneiden olosuhteiden merkittävä muutos saa sen määräykset menettämään merkityksensä.

Vuoden 1969 yleissopimus lisäsi kansainvälisen oikeuden ytimeen kuuluvaan periaatteeseen ”Sopimuksia noudatettakoon” täsmennyksen: ”kun olosuhteet ovat ennallaan”.  Moskovan Ahvenanmaa-sopimuksen syntyyn 1940 vaikuttaneet olosuhteet eivät ole ennallaan vaan ovat muuttuneet merkittävästi.

Konsulaatin asema on kuitenkin betonoitu siihen uskonkappaleeseen, että kansainväliset sopimukset jatkuvat kaikissa olosuhteissa täältä ikuisuuteen. Se mitätöi Wienin yleissopimuksen, tai ainakin sen 62. artiklan. 

Oppi sopimusten ikuisuudesta varmistaisi Venäjän Ahvenanmaa-konsulaatin jatkuvuuden aikahorisontin tuolle puolelle. Se kumoaisi Koiviston vuonna1990 esittämän Pax-tulkinnan, joka mitätöi Suomen suvereniteettia loukkaavat asevarustelua ja sopimusoikeutta koskeneet rajoitukset. Sopimusten kunnioittamisen periaate vaatii myös Wienissä vuonna 1969 tehdyn yleissopimuksen noudattamista.  

Venäjän Ahvenanmaa-konsulaatti on menettänyt sotilaallisen merkityksensä, eikä sen palveluksessa ole pitkään aikaan ole ollut tiedustelu-upseereita. Koko lounaisen saariston sotilastiedustelua johdettiin silloin Turun konsulaatissa, joka nyt on lakkautettu. Silti Venäjän Ahvenanmaa-konsulaatilla on edelleen periaatteessa oikeus pyrkiä varmistamaan Venäjän asevoimien maihinnousun onnistuminen Ahvenanmaalle, vaikka on vaikea kuvitella, että sellaista kaavaillaan enää edes Venäjällä.

Tavallisia konsulaatteja on lopetettu Suomen itärajan molemmin puolin, mutta se näyttää ylivoimaisen vaikealta Ahvenanmaalla. Venäjä konsulaatti Maarianhaminassa on muinaisjäänne, joka loukkaa Suomen suvereniteettia. Suomella on kansainvälisen sopimusoikeuden mukainen oikeus vapautua tästä kummallisesta ilmiöstä.