Luultavasti ei tarvitse
odottaa pitkään yleisiä riemunkiljahduksia sotilaalliselle
liittoutumattomuudelle sen kunniaksi, että joku keksi ehdottaa Natoon
kuulumattomien maiden kriisinhallintajoukkoja ratkaisemaan Ukrainan kriisiä. Suomen turvallisuuskeskustelua johtavien lapsenuskoisten kannattaisi kuitenkin kiinnittää huomiota kaavaillun rakenteen taustaan.
Kaikki tähän rauhanoperaatioon ehdotetut eurooppalaiset maat
ovat kyllä uljaasti Naton ulkopuolella, mutta Europan unionin jäseniä, paha
kyllä. Ne eivät ole puolueettomia eivätkä liittoutumattomia vaan unioniin liittoutuneita
EU-puolueellisia.
Ei ole ihan helppoa kuvitella, miten Venäjä voisi hyväksyä
Ukrainaan sellaista rahanturvajoukkoa, johon kuluvat maat tukevat unionin Venäjälle
asettamia sanktioita, ja kaiken kukkuraksi osoittavat pitävänsä Krimin Venäjään
liittämistä kansainvälisen oikeuden vastaisena.
Suomen ei kannata sekaantua Ukrainan kriisiin. Syyt ovat syvällä historiassa, taloudessa ja nykyhetken tietämys pikemminkin viittaa siihen, että Venäjä käyttää tilaisuutta hyväkseen aloittamalla vielä entisestään kiihdytetyn propagandasodan ja painostamisen naapurimaitaan kohtaan.
VastaaPoistaVenäjällä on omat intressinsä ja oikkunsa. Nikita Hrustsev lahjoitti Krimin Ukrainalle sen toisessa maailmansodassa kärsimien suurten väestötappioiden vuoksi. Sopimus oli täysin linjassa silloisen Neuvostoliiton lain kanssa. Nyky-Venäjällä ei haluta ymmärtää, että kansainväliset sopimukset eivät voi olla riippuvaisia kunkin ajanhetken poliittisten suuntausten vaihteluiden mukaan. Talouden näkökulmasra Venäjä ei myöskään hyväksy Ukrainan EU-jäsenyyttä, vaan tarjoaa jäsenyydeksi omaa talousliittoaan.
Ilkka Kanerva on täysin oikeassa, kun hän sanoi äsken tv:ssä, että Suomen, Ruotsin ja Itävallan resurssit eivät riitä ollenkaan jopa 20 000 rauhanturvaajan lähettämiseksi Itä-Ukrainaan. Vasta tämän jälkeen alkaisivat mahdolliset neuvottelut Krimin palauttamiseksi Ukrainaan. Loput valtiot olisivat joko EU:n tai Naton jäseniä kuitenkin, joten ajatus on Venäjän näkökulmasta täysin kuolleena syntynyt.
Tiedotusvölineissä on vihjailtu, että Venäjä saattaisi pakotteiden ollessa vielä voimassa ja paineen kasvaessa suostua jonkinlaiseen sopimukseen Itä-Ukrainassa ja ehkä vielä Krimistäkin.
Yhtenä merkittävänä muuttujana on mainittava Venäjän presidentinvaalit 18.3.2018. Kun Putin mitä ilmeisimmin valitaan taas presidentiksi, niin riittääkö hänelle uudelleenvalinta vielä tämän kerran vai antavatko presidentinvaalit hänelle valtakirjan aloittaa taas polittinen, sotilaallinen tai taloudellinen kriisi jossain muualla?