Olin eilen Mari K. Niemen kanssa Roman Schatzin
Maamme-kirjassa juttelemassa presidentinvaalista. Jos se livahti ohi, jutun voi
kuunnella Ylen Areenassa, osoitteessa
Tässä blogissa julkaisen kaikki elokuun 2016 jälkeen ilmestyvät kolumnit, kirja-arviot ja muun aineiston Ennen elokuuta 2016 julkaistu aikeisto on näkyvissä vanhalla kotisivullani, jonka osoite on www.jukkatarkka.net
maanantai 29. tammikuuta 2018
Pikakommentti 29.1.2018: Trollien tervehdys
Syksyllä 1939 suomalaiset kommunistit kertoivat neuvostoliittolaisille
tovereilleen, että puna-armeijan reippaat sotilaat ja uljas soittokunta otetaan
vastaan Helsingin voitonparaatissa ilolauluin ja kukkakimpuin. Sitten syttyi talvisota
ja O.W.Kuusisen hallitus kävi Terijoella kääntymässä. Ja kävi niin kuin kävi.
Nyt Venäjän trollien suomalaiset kollegat ovat näemmä
kertoneet nöyrimmästi käskijöilleen, että Sauli Niinistön murskavoitto presidentinvaalissa
on pelastanut Suomen ikuisiksi ajoiksi Nato-johtoiseen pahuuden valtakuntaan
joutumiselta. Uraa! Vaalitulosiltana tätä
ilosanomaa julisti myös melkoinen joukko siipiinsä saaneita presidenttiehdokkaita.
Pian varmaan nähdään, kuka on meidän aikamme Kuusinen ja miten
hänen nukkehallituksensa menestyy.
sunnuntai 28. tammikuuta 2018
Pikakommentti vaali-iltana klo 22.57: Niinistön linja
Yle TV ykkösen vaalivalvojaisten alkujakso oli
kammottavaa katseltavaa. Nöyryyttävän tappion kokeneet ehdokkaat toisensa
jälkeen todistivat, kuinka murskaavan tappion Nato-jäsenyyttä mahdollisena
pitävä mielipidesuunta oli kokenut. Venäjän trolliteollisuuden ei ole tarvinnut
ponnistella Suomen presidenttivaalien kanssa pätkääkään. Ehdokkaiden enemmistö
veisasi Venäjän virttä falsetissa ilman idän opetusta. Yya on politiikan
tavallisille taaplaajille edelleen totuuden kova sana.
Perusasia on kuitenkin se, että murskavoiton saanut
ehdokas oli joukon ainoa, joka koko kampanjan ajan on pitänyt tiukasti kiinni
viime vuosien turvallisuusselontekojen ja hallitusohjelmien virallisesta
turvallisuusmääritelmästä. Sen mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton
maa, joka voi liittoutua, jos tarve vaatii.
Niinistö on kampanjakeskusteluissa määritellyt kaksi
tilannetta, joissa Nato-jäsenyyttä pitäisi tosimielessä pohtia. Ensimmäinen on
se, että Ruotsi lähtee hakemaan Nato-jäsenyyttä. Ja toinen on se, että Venäjä
jo nyt tulkitsee Suomen Nato-maaksi ja kohtele sitä sotilassuunnittelussaan vihollismaana.
Jälkimmäinen Niinistön Nato-harkinnalle asettamista
ehdoista täyttyy jo nyt. Venäjän sotilasdoktriini ja sotaharjoitusten
tilanneasetukset osoittavat, että Suomi on Venäjän sotilaille vihollismaa.
Ja ne, jotka vähättelevät Ruotsin Nato-jäsenyyden
merkitystä Suomen turvallisuusasemalle, ovat unohtaneet Paasikiven perusopin.
Kannattaa katsoa karttaa. Sen pahemmassa pussinperässä Suomi ei voisi olla kuin
silloin jos Ruotisi on Natossa ja Suomi yksin kylmässä.
Onneksi vaalistudion turvallisuuspoliittinen
kokoonpano tarjosi tämän kaiken selväkielisesti ja vakuuttavasti. Ja sen
jälkeen myös Niinistö osoitti lausunnoissaan, että turvallisuuspolitiikan tekemisessä
järjen käyttö on sallittua, ja vahva mandaatti antaa siihen hyvän mahdollisuuden.
keskiviikko 24. tammikuuta 2018
Kolumni 25.1.2018: Mikä vaali, mikä maa?
Etelä-Suomen
Sanomat 25.1.2018
Presidenttiehdokkaiden vaaliväittelyjä ja haastatteluja kuunnellessa mielen valtasi hämmennys. Turvallisuuspolitiikan johtoon pyrkivien ehdokkaiden keskustelun pääpano oli niin laajassa turvallisuuden käsitteessä. että siihen mahtuivat kaikki maailman ikävät asiat. Kun ehdokas keskittyy vakuuttelemaan omaa hyväntahtoista lauhkeuttaan, hänen ei tarvitse sanoa mitään konkreettisen turvallisuuden ajankohtaisista asioista.
Monella
ehdokkaalla ei ole kokemusta turvallisuuspolitiikan puolustusulottuvuudesta
eikä ainakaan ulospäin näkyvää harrastusta pätevöityä silla alalla. Kauhistuttaa,
kuinka puolueet kehtaavat heittää tällaisia noviiseja presidenttipelin
uhrilampaiksi. Tässä vaalissa valitaan sentään turvallisuuspolitiikan ylimmän
johtorakenteen keskeisin vaikuttaja.
Puolueidensa
pikku soturien räpiköinti tuntemattomassa maastossa herätti lähinnä epämukavuutta.
Ja ihmetytti, miten puoluejohtajat voivat kuvitella, että alisuorittajaksi jo
etukäteen tiedetty ehdokas voisi kirkastaa puolueen kuvaa seuraavissa
eduskuntavaaleissa.
x x x
Joillakin
ehdokkailla on sentään turvallisuuspoliittista osaamista ja näkemystä:
Niinistö, Vanhanen, Väyrynen ja Torvalds. Kolme heistä on betonoinut kantansa,
tapahtuipa mitä tahansa. Vanhanen ja Väyrynen vannovat silmät ummessa
sotilaallisen liittoutumattomuuden nimeen. Torvalds taas vaatii liittoutumista
niin kiivaasti, että ei tunnu hyväksyvän nykyistä liittoutumattomuutta edes
välivaiheeksi.
Niinistö
on ainoa ehdokas, joka näyttää soveltavan politiikan normaalilogiikkaa myös
turvallisuuspolitiikkaan. Se on sopeutumista toimintaympäristöön omien
voimavarojen sallimalla tavalla. Ja se on riskien hallintaa hyödyntämällä
käytettävissä olevia vaihtoehtoja. Turvallisuuspolitiikka ei ole ihanuuksien
unelmointia.
Niinistö
näyttää haluavan pitää auki monia polkuja, eikä se ole hänen sooloiluaan. Eduskuntaenemmistöt
ovat kerran toisensa jälkeen hyväksyneet Suomen turvallisuus- ja
puolustuspoliittisia selontekoja ja hallitusohjelmia, jotka määrittelevät Suomen
sotilaallisesti liittotumattomaksi maaksi, joka voi liittoutua, jos tarve
vaatii.
Suomalaisten
enemmistön turvallisuuspoliittinen avuttomuus tarvitsee vastapainokseen tosiasioiden
havainnointia ja järkiperäistä arviointia. Muuten nykyinen
elämäntapasuomettuminen ei purkaudu ikinä. Työsarkaa riittää. Uusimpaan
tutkimukseen vastanneista 56 prosenttia ei tiedä, että Suomi luopui
puolueettomuudesta liittyessään Euroopan unioniin 23 vuotta sitten. Ja 35
prosenttia kuvittelee, että Suomi voisi pysyä Itämerellä syntyvän aseellisen
konfliktin ulkopuolella. Unohtui Paasikiven neuvo katsoa karttaa.
x x x
Presidentinvaalin
kummallisin episodi näyteltiin MTV 3:n Huomenta Suomi-lähetyksessä 17.1.2018. Valitsijayhdistyksen
ehdokas Paavo Väyrynen piti oppitunnin Ukrainan ja Krimin uushistoriasta.
Hänen
opetuksensa mukaan Venäjän lounaisraajoilla esiintyvät ongelmat aiheutuivat siitä,
että Nato yritti tunkeutua Ukrainaan. Tavanomainen historia kertoo toisin. Ukraina
pyrki Natoon ja Nato torjui sen. Mutta ei se mitään, sillä Väyrynen tietää
paremmin. Lännen käyttäytymisen takia Venäjällä ei ollut muuta mahdollisuutta
kuin vallata Krim ja aloittaa sota Itä-Ukrainassa. Uraa!
Tuntuu
siltä kuin Väyryseltä olisi hetkeksi hämärtynyt, minkä maan presidentinvaalissa
hän on ehdokkaana. Mutta tuskinpa hänen ajatuksenjuoksunsa hätkäyttää ketään. Väyrysen
esittämä harhautus on jo vuosikausia ollut Venäjän valeuutistoimitusten perustuotantoa.
Se vaan on kumma, että Suomen presidentinvaalikeskustelussa joudutaan
kuuntelemaan Venäjän kotiyleisön huijaamiseksi runoiltua propagandaa.
tiistai 16. tammikuuta 2018
Pikakommentti 16.1.2018. Haaviston tentti
Pekka Haaviston haastattelun turvallisuuspoliittinen jakso ajautui
absurdin äärirajoille. Ihminen, joka varmaan ensi kertaa elämässään on nähnyt
Skandinavian kartan peruskoulussa, voi nyt sanoa, että Nato-jäsenyys on
Ruotsille ihan OK, mutta Suomelle ei ollenkaan. Kansainvälisten asioiden mestariksi
ylistetty ehdokas osoitti dramaattisen totaalista kansainvälisen politiikan
ymmärtämättömyyttä. Hyvät voimat varjelkoon meitä tuollaiselta turvallisuuspolitiikan
johtajalta. Mutta onneksi niin näyttää tapahtuvan.
lauantai 13. tammikuuta 2018
Pikakommentti 14.1.2018: Perustuslakituomioistuin
Presidenttiehdokas Sauli Niinistö on ottanut puheeksi perustuslakituomioistuimen
tarpeellisuuden (Keskisuomalainen 14.1.2018). Se ilahduttaa minua siksi, että
olen vuodesta 1995 lähtien saarnannut perustuslakituomioistuimen
välttämättömyydessä eduskunnan täysistunnoissa ja lakivaliokunnassa, kahdessa
kirjassa ja lukemattomissa kolumneissa. Viime syksynä ilmestyneessä muistelmakirjassa
esitän ajatukseni perusteet sivuilla 385-388, 416. Niiden ydin on tässä:
Perustuslakituomioistuimen tarve nousee ennen muuta siitä
epätoivoisen jakomielisestä asetelmasta, jossa eduskunnan
perustuslakivaliokunta joutuu toimimaan. Valiokunnan jäsenten on pystyttävä
tasapainottamaan poliittiset tavoitteensa ja valtio-oikeudellinen
oikeaoppisuus. Siinä tarvitaan sellaista järkiperäistä jakomielisyyttä, että se
on liikaa vaadittu. Useimmat valiokunnan juristijäsenetkin ovat tämän
tasoisissa oikeusfilosofisissa perusasioissa lähinnä hämmentyneitä
harrastelijoita. Kuitenkin he joutuvat tekemään oikeudellisia ratkaisuja,
joiden poliittiset seuraukset voivat olla massiiviset ja peruuttamattomat.
Perustuslakivaliokunnan toimintafilosofia perustuu siihen
hurskaaseen kuvitelmaan, että perustuslain syvintä sisältöä tulkitessaan
poliitikot lakkaavat olemasta poliitikkoja. Perustuslaillinen lahjomattomuus ja
poliittinen tarkoituksenmukaisuus eivät voi toteutua saman pöydän ääressä. Näin
syntyvä intressiristiriita ei ole niiden vika, jotka joutuvat tähän
mahdottomaan kaksoisrooliin. Se on järjestelmän vika. Järjestelmää pitää
muuttaa. Siksi tarvitaan perustuslakituomioistuin.
keskiviikko 10. tammikuuta 2018
ikakommentti 11.1.2018: Tässä ja nyt
Nils Torvaldsin TV-esiintyminen illalla 10.1.2018 toi
presidenttikampanjaan älyä ja tyyliä, ja se oli todella virkistävää. Tähän asti
on jouduttu tyytymään siltarumpupolitiikan tasoiseen jaanaamiseen. Mutta Torvaldsin Nato-kanta pehmeni ja hämärtyi kummallisesti
siitä, mitä hän on ennen sanonut.
Onhan se ihan totta, että jos Venäjällä tapahtuu
joskus jonkinlainen mullistus, se on meille turvallisuusriski, ja siihen pitää
varautua ajoissa. Tällainen valinta on kuitenkin Torvaldsille epätyypillinen
väistöliike. Hän lymyää joskus-ehkä-päättelyyn ja sivuuttaa tässä-ja-nyt-ajattelun.
On kokonainen liuta asioita, josta aiheutuu akuutti tarve liittyä Natoon, ja ne
eivät ole pelkästään lähellä edessä vaan myös lähellä takana.
Venäjä on parin vuosikymmenen aikana kaapannut neljältä
lähialueen maalta seitsemän alueellista kokonaisuutta ja liittänyt ne sotatoimilla
tai asevoimalla uhaten hallintaansa ja muutamat suoraan valtioalueeseensa. Ja antanut
siinä sivussa kansallisylpeytensä talloa kansainvälisen oikeuden perustasiat maan
tomuun. Ei ole ollenkaan kohtuutonta ajatella, että näissä tapahtumissa on perusteita
Nato-jäsenyydelle. On ollut jo pitkän aikaa.
Sauli Niinistön suhde Natoon on realistisempi kuin
Torvaldsin fundeeraus siitä, mitä Venäjällä joskus ehkä tapahtuu tai ei. Niinistö
lähtee siitä, että pitää reagoida siihen, mitä on jo tapahtunut ja tapahtuu
nyt. Monet Niinistön sanomat asiat vaativat ilmiselvästi jatkokseen Nato-jäsenyyttä.
Kokenut poliitikko ei sano sitä ennen vaaleja. Hän esittää vain sen, millä
perusteella hän valituksi tultuaan todennäköisesti toimisi.
Niinistön kanta on täsmälleen Suomen virallisen
turvallisuusmääritelmän mukainen. Siinä Nato-jäsenyyden hakeminen on aktiivisesti
yhtä läsnä kuin se, että nyt ollaan sotilaallisesti liittoutumattomia. Kaikki
muut ehdokkaat sooloilevat kuka missäkin. Niinistö on eduskunnassa moneen
kertaan pyhän yksimielisyyden valitessa hyväksytyllä linjalla ja varautuu sen
mukaisesti käyttämään järkeä myös jatkossa.
Kolumni 11.1.2018: DEMOKRATIAN MUSTA AUKKO
Etelä-Suomen
Sanomat 11.1.2018
Turvallisuutta
uhkaavan hybridivaikuttamisen arvioissa on kauhisteltu lähinnä sitä
mahdollisuutta, että vihamielinen taho voi sivusta sorkkimalla vääristellä
valtiollisten vaalien lopputuloksia. Se onkin todellinen uhka, vaikka ei näytä
toteutuneen tosielämän tasolla kovin dramaattisesti, vielä. Jotkut vaalit ovat tuottaneet
kauheita tuloksia, kuten Yhdysvalloissa ja Britanniassa, mutta kotikutoinen
suhmurointi voi todennäköisesti selittää melko suuren osan näistä katastrofeista.
Myöskään
Hollannissa ja Ranskassa ulkopuolinen häirintä ei ilmeisesti ole vaikuttanut
kovin paljon. Ehkä trolliarmeijoiden komentajat ovat uskoneet, että demokraattinen
populismi sotkee itse omat asiansa, eikä ulkoista tönimistä tarvita sekasorron
varmistamiseen. Niin ei ole ihan aina tapahtunut, onneksi.
Silti
tuntuu, että edessämme on avautumassa musta aukko, joka estää puolustautumisen vihamielisen
vaikuttamisen kaikkein suurinta vaaraa vastaan. Median ja joskus puolueryhmien
tilauksesta tehtyjen mielipidemittausten perusteella yritetään nykyisin punnita
eduskunnan, hallituksen ja pääministerin oikeutta vallan käyttöön. Tässä jos
missä avoin demokratia paljastaa pehmeän alavatsansa.
On
merkkejä siitä, että mielipidemittauksissa huonosti menestyneiden puolueiden
kansanedustajien eduskuntavaalissa saama valtakirja yritetään mitätöidä
vähättelemällä. Ja jos mielipidemittaukset näyttävät pääministerin
kansansuosion hiipuvan, kiistetään hänen oikeutensa toimia hallituksen
edustajana, vaikka eduskunta ei ole osoittanut epäluottamusta.
Ollaan
vaarallisella reunalla, jos kenen tahansa tilaamilla, pieniin otoksiin perustuvilla
ja vaihtelevin menetelmin tehdyillä laskuharjoituksilla aletaan uudelleen jakaa
eduskuntavaaleissa ansaittua poliittista toimivaltaa. Demokratia on suuressa
vaarassa jos vihamielisille vaikuttajille tarjotaan helppo tapa keikuttaa
venettä,.
x x x
Hallituksen
toimintakelpoisuus kumpuaa eduskuntavaaleissa valittujen kansanedustajien saamasta
valtuutuksesta. Kansalaiset eivät äänestä vaaleissa ministereitä, puolueita tai
hallituskoalitioita, eivätkä päätä hallitusohjelmista. Äänestäjät valitsevat kansanedustajat, joista
jokaisella on vaalissa saatu täysivoimainen valtakirja koko vaalikauden ajan,
tapahtuipa mitä tahansa. Tällä äänellä eduskunnan jäsenet hyväksyvät tai
hylkäävät puolueiden neuvottelemien hallitusten kokoonpanon ja ohjelman.
Hallitus
ja sen ministerit eivät voi saada oikeutta vallan käyttöön - tai menettää sitä
- millään muulla tavoin kuin eduskunnan luottamusäänestyksissä. Hallituksen
toiminta nojaa eduskunnan eikä puolueiden osoittamaan luottamukseen, eikä varsinkaan
mielipidemittausten tuloksiin. Siitä päättävät kansanedustajat, joista
jokaisella on yksi ääni. Yhdelläkään puolueella ei ole ainoatakaan ääntä,
mediasta puhumattakaan.
Edustuksellinen
demokratia ja parlamentarismi ovat tuhon tiellä jos eduskuntavaalin perusteella
syntynyttä poliittista valtaa aletaan kyseenalaistaa mielipidemittausten
perusteella, Silloin vallankäyttäjät voivat vaihtua koska vain ja kuinka usein
tahansa ilman täsmällistä säädöspohjaa tai tietoa siitä, millä perusteella näin
tapahtuu.
Ja
kauhistuksista kamalin. Silloin melkein mikä tahansa mistä vain ilmaantuva
Suomen valtiollisen järjestelmän ulkoinen voima voi kaapata haltuunsa
jonkinlaisen siivun vallanjakomenettelystä toimilla, jotka eivät perustu
mihinkään, ja joista kukaan ei kanna vastuuta.
Tätä
uhkaa ei voi torjua lainsäädännöllä eikä poliisitoimin. Demokratian ainoa
pelastus on siinä, että ihmiset säilyttävät järjen valon ja kunnioittavat
edustuksellisen demokratian menettelyjä edes muodollisesti.
maanantai 8. tammikuuta 2018
Pikakommentti 8.1.2018: Väyrysen tentti
Noin 45 minuuttia sen jälkeen, kun TV 1:ssä päättyi
presidenttiehdokas Paavo Väyrysen esittelytunti: Isot onnittelut Ylen tiimille.
Kokonaisuus pysyi jämäkästi hallinnassa. Kunpa muiden ehdokkaiden esittely sujuisi
yhtä tyylikkäästi.
Ja Väyrysestä: Ohjelman alkupuolella kirjoitin muistiin
jotakin sen tapaista, että Väyrynen olisi sanonut Euroopan yhteisen puolustuksen
lisäävän unionin jäsenten puolustusvelvoitteita vielä yli sen, mitä
Nato-jäsenyys merkitsisi. Eipä ole mokomaa ennen kuultu. Se vähä puolustuksellinen
yty, mitä Euroopan unionissa ehkä on, tulee Natosta. Vain syvästi amatööri voi keksiä
jotakin niin hullua, että unioni lisäisi Naton puolustusvelvoitteita.
Väyrysen
pitäisi olla ikuisesti kiitollinen kilpakumppanilleen Matti Vanhaselle ja entiselle
presidentti Tarja Haloselle, jotka varmistivat, että Lissabonin sopimuksen
kohta 42/7 ei takuuvarmasti suojaa Suomea koskaan miltään.
Tämä Väyrysen möläys osoitti hänen kampanjansa ytimen. Hän
voi sanoa mitä tahansa, ja kannattajat uskovat heti. Suomen turvallisuuden
tulevaisuus lepää sen varassa, että suomalaisten enemmistö tietää ja ymmärtää
näistä asioista enemmän kuin Väyrysen kannattajat, joita Suuri Mestari voi
taluttaa mihin tahansa.
keskiviikko 3. tammikuuta 2018
Pikakommentti 4.1.2018: Sauli Niinistö ei sanonut ei
Hän sanoi Helsingin Sanomain haastattelussa
4.1.2018, millaisissa
tilanteissa Natoon liittymistä on harkittava.
Jos Ruotsi liittyy Natoon, ”asetelman muuttumista
pitää vakavasti miettiä.”
Jos venäläiset alkavat nähdä Suomen ”samanlaisina
vihollisina kuin Naton, olemme menettäneet mahdollisuuden pysyä kriisien ulkopuolella,
ja silloin ei ole mitään hävittävää. Silloin sitä on vakavasti harkittava.”
Venäjä - samoin kuin Suomi - on jo kauan pitänyt Suomea osana länttä. Nato on
lännen rakenteen turvallisuusydin.
Suomessa on jo kauan sitten varauduttu siihen, että
jos Itämeren alueella syntyy aseellinen konflikti, emme voi pysyä sen
ulkopuolella, siis puolueettomana. On valittava, millä puolella ollaan. Venäjän
vai Naton?
Niinistön lausuma näyttää siltä, kuin hän valitsisi
mieluummin Naton kuin Venäjän.