Pikakommentti 12.11.2017: Nuoruuteni Alma Mater

Ihmetyksen kummastus täyttää mielen, kun luen kuvauksia nuoruuteni Alma Materin, Kallion yhteiskoulun perinnettä kantavan ilmaisutaidon lukion liikunnan opetusmenetelmistä ja koulun ilmapiiristä. Tänä syksynä ilmestyneen muistelmakirjan antama kuvaus kouluni viritystilasta on kovin erilainen kuin se vaikutelma, joka nyt kihelmöi lööpeissä:

”Kallion yhteiskoulun humanismi ei ollut litterääriä estetiikkaa eikä tapahtumahistorian jonoteoriaa. Se oli yritys ymmärtää ihmisen ajattelua sen avulla, miten hän toimii. Tuskinpa omaksuin […] opettajilta sellaisia faktatietoja ja peruskäsitteitä, joita myöhemmin ei olisi voinut oppia muualta. Sen sijaan mieleen on jäänyt joitakin oivalluksen hetkiä, kun he johdattelivat näkemään, miten asioita voi ajatella ja arvioida. En tiedä, opettivatko he tietoisesti ja varsinaisesti tällaista älyllistä prosessia, mutta jotakin sellaista siitä jäi takaraivoon."

"Tämä koulu ja nämä opettajat johdattivat minut jo huomattavan nuorena ja opintojen äärimmäisessä alkuvaiheessa miettimään rationaalis-empaattisesti ihmisen mieltä ja hänen yhteisöään. Se on osoittautunut hyödylliseksi työkaluksi historian opiskelussa ja yhteiskunnallisten asioiden ihmettelyssä, mutta myös yritysmaailman ja järjestöjen tehtävissä. Ja varsinkin politiikan ymmärtämisessä."