Pääministeri näyttää kauhuissaan torjuneen sellaisen
ajatuksen, että Euroopan unionin kaavailema yhteinen kyber- ja hybridipuolustus
vaatisi uuden takuulausekkeen. Sen kyllä ymmärtää, sillä Suomen turvallisuuspolitiikan
johto sekoili pahan kerran vuonna 2003 Lissabonin sopimuksen kuuluisan
42/7-kohdan muotoilussa. Se on nyt sellainen, millaiseksi se silloin muodostui.
Se ”ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus-
ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.” Se ei siis koske Suomea.
Lisäksi se koskee aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneen
unionimaan avustamista. Se ei siis voi koskea kyber- tai hybridihyökkäyksen
kohteeksi joutuneen avustamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti