Etelä-Suomen Sanomat 25.8.2016
Brexitin ohessa
Suomen johtaviin EU-osaajiin kuuluva toimittaja Jyrki
Karvinen keräsi ennätysajassa kollegojensa pika-arviot Euroopan tilasta brexitin
jälkeen. Järistyksiä Euroopan unionissa-kirjan
(Docendo 2016) ilmestyessä brittien kananäänestyksestä oli vain kuusi viikkoa.
Kirjan arviot brexitin taloudellisista ja
yhteiskunnallisista oheisilmiöistä eivät paljon yllätä. Suoran ilmauksen
mestari Lasse Lehtinen kuitenkin sentään tylyttää. ”Luulisi Brexitin
viimeistään osoittavan, että kansan valitut olisivat sittenkin paremmin perillä
asioiden monimuotoisuudesta kuin kansa itse.”
Myös europarlamentin virolaisjäsen Marju Lauristin poikkeaa
jonkin verran tavanomaisuuksista: ”Miksi Eurooppa hajoaisi sen vuoksi, että sen
katuja vaeltaa satoja tuhansia ihmisiä?”
Päätoimittaja Elina Ylä-Mononen myöntää, että terrori-iskujen uhka on Euroopassa
todellinen, mutta se ei johdu turvapaikanhakijoista, vaan konfliktialueilta
laillisesti palaavista vierastaistelijoista. ”Viimeisempien iskujen perusteella
tekijöiksi profiloituvat toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajat, eli
radikalisoituneet EU-kansalaiset.”
x x x
Ulkopoliittisen instituutin EU-tutkimuksen johtaja Juha
Jokela avaa uuden polun. Hän hahmottaa linjaa, jossa suuren jäsenvaltion ero unionista
voisi vahvistaa integraatiota ja suunata sen kehitystä esimerkiksi
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tai euroalueen uudistuksiin.
Kirjan artikkelit on tehty sellaisessa pakkotahdissa, että aikaa tuskin
on ollut tekstien ristikkäiseen editointiin. Siksi on mielenkiintoista, että
tohtoriopiskelija Matti Pesu on kammiossaan hakeutunut samoille linjoille kuin
Jokela:
”Suomen jäsenyydellä Euroopan unionissa on aina ammoisista ajoista asti
ollut turvallisuuspoliittinen vivahde. […] Osallistumalla eurooppalaiseen
integraatioon Suomi on rakentanut positiivisia keskinäisriippuvuuksia
Eurooppaan ja läntiseen maailmaan tasapainottamaan itäistä
keskinäisriippuvuutta.”
Arkisessa kielenkäytössä toistuvat nimikkeet sotilaallinen
liittoutumattomuus ja sotilasliiton ulkopuolisuus tuntuvat tarkoittavan samaa,
mutta Pesu hienosäätää terminologiaa. Sotilasliittoon kuulumaton voi asemoitua
sotilaallista liittoutumista muistuttavalla tavalla, kuten Ruotsi ja Suomi
viime aikojen Itämeren alueen harjoituksissa.
x x x
Pesun ajatusjuoksu vie kohti Suomen turvallisuuskeskustelun sokeaa
pistettä, joka on Viro. Nato- vastustajille
heidän asenteensa perusteeksi riittää se, että jäsenyys kytkisi Suomen Viron
puolustukseen. Juuri sitä se tarkoittaa, ja enemmänkin. Nato on kaikkien
jäsenten yhteisvastuuta toistensa turvallisuudesta.
Viron ja Suomen turvallisuuskohtalon yhteisyys ei johdu
Natosta. Jos Suomi yrittää murtaa tämän kytköksen, sillä ei ole asiaa Naton, mutta
liittoutumattomuuskaan ei katkaise yhteyttä. Maantieteelle kukaan ei voi
mitään. Pesu osoittaa, miten Suomi jo nyt viestii Viron ratkaisevasta
merkitysestä Suomen turvallisuudelle, ja Viro puhuu Suomen tärkeydestä sen puolustukselle.
Heikkoja merkkejä tällaisesta Nato-jäsenen ja sen PfP-superkumppanin kohtalonyhteydestä
on jo näkynyt. Se ilmenee vireillä olevasta Ranskan avunpyynnön käynnistämästä
lakimuutoksesta, joka avaa liittoutumattomalle unionimaalle mahdollisuuden antaa
sotilaallistakin tukea kriisiin joutuneelle Naton jäsenelle.
Ministeritason puheissa on jo viitattu Viron ja Suomen puolustusintressien
yhdensuuntaisuuteen ja presidenttikin on puhunut siitä kautta rantain.
Pesun
ajatuksenjuoksutuksessa Suomen poliittiset viestit luovat Itämerelle
vastavoimaa Venäjän voimapolitiikalle ja lisäävät alueen vakautta. Samalla ne
täsmentävät Suomen asemaa unionissa ja vahvistavat yhteistä turvallisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti