MAX JAKOBSONIN LINJA

Etelä-Suomen Sanomat 28.9.2023

Maanpuolustuskurssiyhdistys järjestää juhlaseminaarin Max Jakobsonin syntymän 100-vuotispäivän kunniaksi. Hän osallistui kylmän sodan aikana aktiivisesti turvallisuuspoliittiseen taustatyöhön ja oli mukana ensimmäisellä maanpuolustuskurssilla keväällä 1961. Hänet kutsuttiin 1975 perustetun Elinkeinoelämän valtuuskunnan ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi.

Turvallisuuspolitiikan kehittäminen ja Evan toimintalinjan luominen olivat hänen yhteiskunnallisen vaikuttamisensa valtavirtaa. Tätä toimintaympäristöä hallitsi vasemmisto– ja suomettumispropagandan vahva nousu, mutta Jakobsonin yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei perustunut niiden kommentointiin vastapropagandalla.

Hän esitti yksipuisen totuuden rinnalle moniarvoisuutta, joka antaa mahdollisuuden kehittää ajatuksia yleisistä ja yhteisistä asioista. Hän tarjosi henkisen valtavirran rinnalle vaihtoehtoja, ja jätti valinnan niistä jokaisen omaan harkitaan. Jakobson vaikutti yhteiskunnallisen ajatteluun valinnanvapauden evankeliumilla.

Yleisradikalismin ja neuvostoystävyyden rinnalla oli mahdollista ajatella suomalaiskansallisesti ja epäideologisesti. Romanttisen sosialismin kilpailijaksi nousi historialliseen näkemykseen perustuva kansallinen identiteetti. Jakobson havainnoi, että ihmisen arvoinen elämä näyttää toteutuneen parhaiten siellä, missä toimii moniarvoinen yhteiskunta, markkinatalous ja länsimainen demokratia.

                                            x                                          x                                           x

Jakobsonilla oli merkittävä taustarooli vuoden 1982 presidentinvaalien edellä. Hänen ja Evan puheenjohtaja Mika Tiivolan tavoitteena oli varmistaa vaalin toteutus perustuslain mukaisessa järjestyksessä ja Neuvostoliiton pitäminen erossa siitä.

Tiivola sanoi, että Evassa oli edustettuna niin monenlaisia intressejä, että se ei voinut asettua kannattamaan tai vastustamaan ketään ehdokkaista. Väistöliike antoi mahdollisuuden jarrutella Kremliä loukkaamatta neuvostojohdon suosiman Ahti Karjalaisen nousua presidenttiehdokkaaksi,

Evan viestin ytimenä oli kansallinen itsenäisyys: ”Vapaan suomalaisen yhteiskunnan tulevan kehityksen kannalta on kaiken perusta se, että me suomalaiset […] valitsemme vapaasti tasavallan presidentin.”

Lähes itsestäänselvyyden taakse oli kätketty neuvostovaikutuksen torjunta Suomen demokratian tärkeimpiin kuuluvassa vaalissa. Jakobsonin yhteysverkosto oli osoittanut hänelle jo loppusyksyllä 1981, että Kreml oli vetänyt tukensa Karjalaiselta. Neuvostoliitto joutui toteamaan, että sillä ei enää ollut vaikutusvaltaa Suomen presidentinvaalissa, kuten sillä oli Kekkosen aikana.

NIINISTÖN LINJAN SUUNTA JA TULOS

14.9.2023 Etelä-Suomen Sanomat

Sauli Niinistön julkista puhetapaa sanottiin vielä 2010-luvun lopulla epämääräiseksi. Nato-keskustelijat kävivät tätä dialogia maireilemalla vakiomuotoisesti Kremlille. Niinistö on pitkästä aikaa ensimmäinen presidentti, joka kertoo julkisesti, millaisia polkuja hänen ajatuksensa kulkee.

Kun hän ei pudotellut yksioikoisia tokaisuja Naton puolesta tai sitä vastaan, turvallisuuskeskustelun kellokkaat julistivat, että hän vastusti, sanoipa mitä tahansa. Pari esimerkkiä arvoituksellisina pidetyistä Niinistön lausumista, joiden logiikka on niin kirkas, että kärryiltä putoajien pitäisi hävetä.

Esimerkiksi Kultaranta-keskustelussa 19.6.2016: "Vahvat puolustusvoimat ennaltaehkäisevät konflikteja nostamalla hyökkääjän kynnystä. Ehkä harvemmin ajatellaan, että ne luovat myös kiinnostusta kumppanuuteen. Näin vahva puolustuskyky luo mahdollisuuksia sitäkin epätodennäköistä tilannetta silmällä pitäen, ettei ennaltaehkäisy riittäisi." Tai Lahdessa 27.4.2017: "Vahvat puolustusvoimamme tarkoittavat, että kynnys tänne väkisin tulemiseen on korkea. Toisaalta olemme samalla myös houkutteleva kumppani yhteistyölle."

Niinistö sanoi MTV3:n ehdokastentissä 14.12.2017: "... maailma muuttuu, ja tarve mahdollisesti jättää jäsenhakemus voi ilmetä". Hän yksilöi pariinkin kertaan, millaisissa tilanteissa hän harkitsisi Nato-jäsenyyttä, Kultaranta-keskustelussa 19.6.2016: Jos Ruotsi liittyy Na¬toon, "asetelman muuttumista pitää vakavasti miettiä". Helsingin Sanomissa 4.1.2018: Jos venäläiset alkavat nähdä Suomen "samanlaisina vihollisina kuin Naton, olemme menettäneet mahdollisuuden pysyä kriisien ulkopuolella, ja silloin ei ole mitään hävittävää. Silloin sitä on vakavasti harkittava".

Niinistö on asettunut hyvin luontevasti presidentin rooliin, mutta hänessä asuu myös pieni poliitikko. Historian luonnonlain mukaan ei riitä tietää, mikä olisi järkevää, vaan pitäisi keksiä myös, miten järkevän asian ääneen sanonut ehdokas pääsisi asemaan, jossa voisi toteuttaa ajatuksensa.

Suomen turvallisuuden ytimeen tultiin, kun Niinistö sanoi, että jos Venäjä suhtautuu Suomeen kuin se olisi Nato¬-maa, Suomen liittoutuminen ei loisi uutta uhkaa. Hän ei sanonut, että tämä Nato-jäsenyyden ehto oli täyttynyt jo 2010-luvun lopulla. Presidentti jäi odottamaan, että kansalaiset huomaavat sen itse. Niin syntyisi kestävä turvallisuusnäkemys.

Edes Niinistön kyky lukea tilannetta ei riittänyt äkilliseen Nato-loikkaan. Se tapahtui vasta Kremlin vaadittua idän ahdingossa kärvistelleitä suomalaisia alistumaan taas Venäjän komentoon. Putin ei saanut, mitä tilasi, Suomi sai.