En voi välttää kevyttä myötähäpeää, kun poliittinen hurskastelu tunkee pintaan Ahvenanmaalla. Aseettomuus ja puolueettomuus eivät ole toteutuneet niihin tukeutuvan uskomusopin ollessa maakunnan henkistä pääomaa. Näyttää siltä, että saaristolaiset eivät tunne kotiseutunsa historiaa.
Suomen puolustusvoimat ovat tulleet puolustamaan Ahvenanmaata aina kun Itämerellä on ollut sotilaallista toimintaa. Suomi on suvereeni valtio, joka puolustaa kaikissa tilanteissa koko valtioaluettaan.Rauhan akana Suomi on kouluttanut ja harjoittanut puolustusvoimiaan valmiuteen siirtää puolustusyhtymiään jo kriisin uhatessa nopeasti Ahvenanmaalle, ja niin on tehty yli puolen vuosisadan ajan.
Suomi on varustanut ja kouluttanut rannikkopuolustuksen sekä meri- ja ilmavoimat torjumaan hyökkäykset myös Ahvenanmaalle.
Suomi on pitkään harjoitellut meri- ja ilmavoimien puolustusyhteistyötä Ruotsin ja Nato-maiden kansa. Kriisin ja sodan akana tämä monikansallinen valmius suuntautuu Ahvenanmaan ja Gotlannin turvaamiseen.
Ahvenanmaalaiset ovat huomaamattaan ja tietämättään eläneet vuosikymmeniä aseettomaksi ja puolueettomaksi kuvitellussa kuplassa.
Moni ahvenanmaalainen ei ehkä tiedä sitäkään, että Venäjän konsulaatti Maarianhaminassa on perustettu dokumentissa, johon Neuvostoliitto pakotti Suomen suostumaan vastoin tahtaan. Tämän edelleen voimassa olevan dokumentin mukaan konsulaatilla on oikeus pitää palveluksessaan tiedustelu-upseereita, jotka jatkuvasti valvovat saariston aseettomuutta.
Kun Neuvostoliitto pakotti Suomen hyväksymään tämän järjestelyn, sen esikunnatt olivat valmistelleet kolme merioperaatiota, joiden kaikkien ensimmäisenä vaiheena oli maihinnousu Ahvenanmaalle. Se olisikin ollut helppoa, kun konsulaatin upseerit olivat varmistaneet Ahvenanmaan aseettomaksi.
Saariston aseettomuus oli alun perin viritetty tukemaan Neuvostoliiton hyökkäystä Ahvenanmaalle, ja nyt se tukisi Venäjän hyökkäystä. Silti ainakin vähän aikaa sitten Venäjää pidettiin ahvenanmaalaisten parhaana ystävänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti