Etelä-Suomen Sanomat 27.6.2019
Presidentti Donald Trumpin
oppimiskäyrä näytti ainakin hetken ajaksi kääntyneen noususuuntaan, räyhäämismoodista
ajattelumoodiin. Ehkä.
Presidentti reagoi miehittämättömän
RQ4-tiedustelukoneen tuhoon ensin selkäytimellä, kuin Pavlovin koirat kellon
kilinään. Röyhkeys huutaa kostoa tulella ja tuholla. Ja sitten hänen
kostonhimonsa sammui yhtä äkisti kuin oli syttynyt. Sekin näytti
selkäydinreaktiolta, mutta ehkä ei ollut pelkästään sitä.
Äkillisen mielenmuutoksen virallinen
selitys oli herttainen. Presidentti kertoi kauhistuneensa, kun joku kenraali sanoi
ehkä 150 ihmisen kuolevan kostoiskussa. Se ei riitä selitykseksi. Trump on
monessa päätöksessä ottanut silmää räpäyttämättä tuota suurempia riskejä.
Tekisi mieli kuvitella, että hän on jotenkin
aavistanut tulleensa samalle kynnykselle, jonka hänen edeltäjänsä ylitti
kolmisenkymmentä vuotta sitten, ja joutui surkeaan Persianlahden sotaan Irakia
vastaan. Nyt Trumpia uhkasi sota, josta olisi tullut yhtä iso häpeä kuin oli
Irakin sota.
Ehkä tällainen selkäytimellä
aavistelu sai Trumpin toimimaan samoin kuin hänen halveksimansa presidentti Barack Obama Syyrian taistelukaasukriisissä
2012. Obama julisti etukäteen, että kaasun käyttäjä ylittäisi punaisen viivan,
ja pakottaisi Yhdysvallat sotilaalliseen vastaiskuun. Sitten Syyrian presidentti
Bashar al-Asad ylitti sen viivan, eikä Obama tehnyt sitä, minkä lupasi.
Trump on tähän asti nautiskellut Obaman
pilkkaamisesta. Nyt hän ainakin hetkellisesti näytti ymmärtävän edeltäjänsä
tavoin, millaista vastuuta kantaa Yhdysvaltain sietämättömän voimakkaan
sotakoneiston johtaja.
Trump tuli ehkä huomaamattaan
hyödyntäneeksi sitä logiikkaa, jolla perustellaan miehittämättömien lentävien laitteiden
käyttöä äärimmäisen vaarallisissa tiedustelu- ja taistelutehtävissä. Jos
vastustaja ampuu alas miehittämättömän koneen, tuhoutuu vain materiaa. Elävän
ihmisen ohjaama koneen tuho tappaa suurella rahalla, vuosikausien opiskelulla
ja jatkuvalla harjoittelulla koulutetun oman alansa huippuosaajan.
Jos tuhon omaksi joutunut lentävä
laite on miehittämätön, kriisiin joutuneella johtajalla on enemmän aikaa ja
vaihtoehtoja kuin miehitetyn koneen alas ampumisen jälkeen. Ei tarvitse kostaa omalle
taistelujärjestelmälle arvokkaan ihmisen kuolemaa. Kymmenen minuuttia ennen selkäydinreaktion
valloilleen pääsyä Trump varasi itselleen miettimisaikaa.
Hän tuntuu yrittävän jatkaa
pakotelinjalla, mutta se voi olla vaikeaa. Irania johtavat islamin
raharuhtinaat eivät ilmeisesti ole samanlaisia finanssipalvelujen suurkuluttajia
kuin Venäjän oligarkit. He eivät paljon hätkähdä bisnessanktioista.
Öljyn ja muun vienti- ja
tuontikaupan sanktiointi näyttää tähän asti tehonneen, mutta hitaasti. Trumpin
käteen ei jää nopeasti vaikuttavia sanktioita. Paitsi aseellinen, ja se
vaikuttaa niin nopeasti, että hirvittää.
Tämä voi olla pelkkää teoriaa,
sillä kaiken takana jyllää vaalitaktiikka, joka on niin maanläheistä, että
sekin hirvittää. Trumpin kannattajat eivät todennäköisesti halua sinkkiarkkuja
kotikyliensä lentokentille. Voi olla, että he arvostavat Trumpin hetkellistä
malttia. Tai sitten he alkavat raivota, kun presidentti antoi Iranin nöyryyttää
Yhdysvaltoja. Siinäpä on Trumpille miettimistä kerrakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti