Olisihan se pitänyt huomata heti. Jos oikein yllyttää ihmisiä unelmoimaan sellaisesta, mikä on mahdotonta, ja sitten joutuu ilmoittamaan, että se todellakaan ei ole mahdollista, siitä jo tyhmempikin suuttuu.

Jos Säätytalolla täytetty toiveiden tynnyri on arvoltaan kahdeksan miljardia euroa, useimmat ihanan tulevaisuuden unelmoijat voivat todeta, että juuri heidän unelmansa mahtuu siihen raamin. Ja sitten kun  seitsemän muuta toteavat saman omasta unelmistaan, katastrofi on valmis.

Miten ihmeessä neuvotteluosaamisen mestarina markkinoitu hallitustunnustelija voi taluttaa Säätytalolle kerätyt kaikissa liemissä keitetyt puoluepamput ja asiantuntijat tällaiseen kevyen unelmoinnin ansaan. Lopputuloksen olisi pitänyt olla jo etukäteen ilmeinen. Epäonnistuminen. Oma vika.