Kolumni 7.2.2019: TWIITIN TEHO

Voittaako twiitti perustuslain? Etelä-Suomen Sanomat 7.2.2019

Presidentti Donald Trumpilla on pakkomielle. Aina silloin tällöin pitää täräyttää jotakin uskomatonta, että huomattaisiin. Taktiikka toimii hyvin, mutta mediamyllerryksen nostaminen on helpompaa kuin sen käyttövoimaksi otetun poliittisen jymypaukun toteuttaminen.

Washingtonin vallan käytäviltä kuuluvien vihjeiden mukaan presidentti valmistelisi Yhdysvaltain vetäytymistä Natosta. Se voi tietysti olla klassinen harhautus media ohjaamiseksi kauhistelemaan välillä muutakin kuin vain Trumpin kompastelevaa muuriprojektia. Mutta voihan twiitti olla kivenkovaa propagandaakin. Trump korventaa eurooppalaisia siitä, että ovat ulkoistaneet turvallisuutensa rahoituksen Yhdysvalloille. Siihen hänellä on hyvät perusteet.

Toisen vihjetiedon mukaan kongressissa olisi valmisteilla tahdonilmaus, joka kaataisi presidentin sotilaallisen eristäytymispolitiikan heti alkuunsa. Jos kongressi alkaa etukäteen vastustaa presidenttiä, syntyy huikea mutta ei ennenkuulumaton jännite. Sellaisen draaman alkumuoto koettiin 100 vuotta sitten ensimmäisen maailmansodan päättyessä.

Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson johti voittajan elkein sodan hävinneen Saksan lopullisesti nöyryyttäneen Versaillesin rauhansopimuksen valmistelua. Hänen jo sodan aikana julistamansa 14 kohdan ohjelman tarkoituksena oli kitkeä kansainvälisestä politiikasta sota, valehtelu, vakoilu ja muut kieroilun muodot. Sellaisen ihanteellisen järjestyksen valvojaksi piti perustaa arvovaltainen maailmanjärjestö. Tämä kaikki kirjoitettiin Versaillesin sopimukseen ja niin syntyi Kansainliitto.

Versaillesin rauha oli Wilsonille loistava voitto, mutta kotikentällä omat koirat purivat. Republikaanien hallitsema senaatti ei halunnut ryhtyä demokraattien riveistä valitun presidentin johdolla eurooppalaisten katutappeluiden erotuomariksi. Senaatti ei hyväksynyt Versaillesin rauhansopimusta ja Yhdysvallat jäi presidenttinsä ideoiman Kansainliiton ulkopuolelle.

Nyt voi syntyä 100 vuotta sitten vallinneen asetelman käänteinen toisinto. Presidentti haluaa irtiottoa Euroopasta, mutta kongressi pelkää Nato-eron heikentävän Yhdysvaltain poliittista uskottavuutta niin, että siitä olisi enemmän haittaa kuin olisi hyötyä siitä, että puolustusmenoja voisi ehkä vähän pienentää. Ilmassa on suuren perustuslaillisen kriisin tuntua. Johdetaanko Yhdysvaltoja Valkoisesta talosta vai Capitol-kukkulalta?

Tilanne oli 100 vuotta sitten niin selvä, että tätä kysymystä tuskin esitettiin. Yhdysvaltain perustajaisät sommittelivat jo 1700-luvun lopulla liittovaltiolle perustuslain, jonka johtoajatuksena on rajata vahvan presidentin valta niin, että kenellekään ei tulisi mieleen pyrkiä diktatuuriin. Ensimmäisen maailmasodan loppuvaiheessa senaatti voitti presidentin kaikilla tuomariäänillä.

Yhdysvaltain perustuslain toisen artiklan toisen sektion toinen kohta on sama kuin 100 vuotta sitten. Sen mukaan presidentillä on oikeus solmia sopimuksia senaatin neuvojen ja suostumuksen mukaisesti, ja senaatti päättää niistä kahden kolmasosan enemmistöllä. Yhdysvallat liittyi Natoon kesällä 1949 kun senaatti hyväksyi äänin 83-13 Naton perustaneen Pohjois-Atlantin sopimuksen.

Voiko presidentin twiitti ohittaa perustuslain säädöksen mukaisesti tehdyn senaatin enemmistöpäätöksen? Vai tarkoittaisiko se vain Yhdysvaltain irtautumista Naton sotilaallisista rakenteista kuten Ranska vuosina 1966-2009? Siinä tapauksessa Pohjois-Atlantin sopimus olisi edelleen voimassa ja sitoisi Yhdysvaltoja. Sen viidennen artiklan mukaan maailman mahtavin supervalta voisi tukea hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Nato-maan puolustusta lähettämällä vaikkapa huopia ja telttoja.