Kolumni 13.1.2017: Painajaisuni keskellä päivää

Etelä-Suomen Sanomat 13.1.2017

Kauhu kasvaa Donald Trumpin presidenttikauden alkaessa. Hän ei näytä merkittävästi aikuistuneen virkaan valmistautuessaan. Twiitti suihkii ja läppä lentää kuin hän olisi aloittamassa uutta tosi-TV:n tuotantojaksoa. Vaalin voittaja on nyt presidentti ja kansa maksaa valintansa seuraukset. Sitä saa, mitä tilaa.

Trumpin touhut vaikuttavat kuitenkin myös meihin muihin, jotka emme ole häntä valinneet. Hänen sekavat lausuntonsa Yhdysvaltain kansainvälisistä sitoumuksista avaavat kauhunäkyjä ja aiheuttavat myötähäpeää, ja kaikkea muuta siltä väliltä. Tulevaisuuden odotukset vaihtelevat äärestä laitaan sen mukaan, otetaanko ennusteen pohjaksi tänään, eilen vai toissapäivänä ilmoille singahtanut trumpismi. 

Trumpin kuhertelu Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa ja sekoilu Yhdysvaltain Nato-suhteen painoarvosta herättää pahimman mahdollisen painajaisen. Synkistelyä ei pitäisi päästää valloilleen, mutta Suomen kohtalo on Trumpin myllyssä niin pikkujuttu, että hän voi aiheuttaa meille kamalia asioita sitä edes huomaamatta ja tarkoittamatta.

                                            x                    x                    x

Ei ole vaikea kuvitella, että presidenttikollegat voivat jonakin päivänä päättää lahjottaa toisilleen jotakin erityisen mieluisaa. Entäpä jos Trump lupaisi lopettaa puheet Krimin kaappauksen laittomuudesta ja Putin vakuuttaisi ryhtyvänsä niin kiltiksi, että Naton ei tarvitse laajentua. Kättä päälle.

Kauppa olisi Venäjälle varsinainen kruununjalokivi, vaikka Putin joutuisi ikuiseen kiitollisuudenvelkaan Trumpille. Se ei maksaisi Yhdysvalloille enempää kuin aikoinaan Baltian maiden jättäminen Neuvostoliiton armoille.

Trumpin joidenkin lausumien mukaan jo nykyinen Nato sitoo Yhdysvallat niin kaukaisten maiden turvallisuuden takaajaksi niin vaikeissa oloissa, että riski on hänen mielestään kohtuuton ja hyöty olematon.   

Kahden presidentin kauppa murtaisi Suomen turvallisuuspolitiikan perusrakenteen. Se on tasapainotettu pitämällä yllä mahdollisuutta liittyä Natoon, mutta tuossa tilanteessa vaa’asta puuttuisi sen tasapainottava punnus. Klubiin ei voi liittyä, jos ovi on lukossa.

Supervaltojen presidentit Boris Jeltsin ja Bill Clinton kävivät tätä kauppaa jo Helsingin huippukokouksessa 20 vuotta sitten. Jeltsin vaati Baltian maiden jättämistä Naton ulkopuolelle, mutta vaikeni Suomesta. Clinton ei suostunut mihinkään vaan ilmoitti Naton laajenevan tarpeen mukaan.

Presidentti Martti Ahtisaari ei ollut tämän kaupanhieronnan osapuoli. Hän selosti jälkeenpäin Clintonille, että Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä, paitsi jos joku ilmoittaa, että niin ei saa tehdä. Tuokaan taitava kaksoiskierre ei auttaisi, jos painajainen Trumpin ja Putinin kaupasta kävisi toteen. Jos Yhdysvallat sulkee Naton oven, se on sitten kiinni.

                                            x                    x                    x

Tämän kauhuskenaarion toteutuminen ei olisi ensimmäinen kerta, kun suurvallat sopivat keskenään, mitä niiden välialueella olvien pikkumaiden rauhaan kuuluu. Niin tekivät Neuvostoliitto ja Saksa 1939 ja sitten Puolalle, Baltian maille ja Suomelle kävi niin kuin kävi.

Suomen silloiset kohtalotoverit ovat nyt paremmassa asemassa kuin 1939, mutta Suomi on yhtä yksin kuin silloin. Jos pahin ajateltavissa oleva skenaario toteutuu, Suomi on Venäjän etupiirissä, eikä vain Venäjän tahdosta vaan Yhdysvaltain ja Venäjän yhteispäätöksellä.

On varmaan sopimatonta kuvitella presidentti Putinia samaan rooliin kuin Vjatseslav Molotov 1939. Mutta eihän sitä tiedä. Hänelle näyttää kelpaavan kaikki, mikä kirkastaa Venäjän kunniaa.  

Suostuuko presidentti Trump olemaan uusi Joachim von Ribbentrop? Vaikea arvata.  Tähän asti nähty viittaa siihen, että hänelle millään ei loppujen lopuksi ole niin kauhean paljon väliä.