Kanavan
numerossa 8/2016 julkaistu Jaakko Blombergin artikkeli toistaa Lissabonin
sopimuksen kohtaa 42/7 koskevan tulkinnan, joka esiintyi viimeksi eduskunnan
ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä hallituksen viime kesänä julkaistusta turvallisuusselonteosta.
Sen mukaan sopimuksen turvalauseke velvoittaa unionin kaikkia jäsenmaita antamaan
sotilaallista apua hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenmaalle, ja oikeuttaa
kaikki jäsenet saamaan muiden jäsenten apua, jos joku niistä joutuu hyökkäyksen
kohteeksi.
Ainakin välittömästi Lissabonin sopimuksen hyväksymisen
jälkeen myös Suomen hallituksen virallinen tulkinta oli se, että turvalausekkeeseen kirjoitettu
turvatakuu koskee samalla tavalla kaikkia unionin jäsenmaita. Tämä on kuitenkin
vain Suomen hallituksen, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja Jaakko Blombergin
hurskas toive. Kunpa se olisikin totta.
Sen lisäksi, että Lissabonin sopimuksen kohtaan 42/7 on
kirjoitettu jäsenten oikeus saada apua ja velvoite antaa apua, siinä lukee
myös: ”Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuuspolitiikan
erityisluonteeseen.”
Se tarkoittaa sitä, että sotilaallisesti
liittotumattomalla unionimaalla, kuten Suomella ei ole velvollisuutta auttaa
hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Nato-maata, eikä Nato-maalla velvollisuutta
auttaa liittoutumatonta, kuten Suomea. Blombrg tietää tämän takuuvarmasti,
sillä silloin kun Lissabonin sopimuksen sanamuodosta neuvoteltiin, hän toimi korkeassa
virassa Suomen ulkoministeriössä.
Euroopan unionissa ei ole salaovea, josta pääsisi huomaamatta
luiskahtamaan Naton suojaan. Unioniin kuuluvat Nato-maat takaavat toisensa. Naton
ulkopuoliset ovat ulkona yksin.
Kumpa Suomessa tajuttaisiin, että millään kansanäänestyksellä ei ratkaista Nato-jäsenyyttä. Kansamme on peloteltu Nato-jäsenyyden vastustajiksi ja Venäjän trollaus jatkuisi, kun tieto hakemukseesta leviäisi. Siksi on laitettava hiljainen diplomatia toimimaan heti. Turvallisuustakuut voidaan antaa jo neuvotteluprosessin alussa, kun niin halutaan tehdä.
VastaaPoistaMyönteiselle Nato-päätökselle on olemassa aivan riittävän hyvät perustelut niin historian kuin talouden näkövinkkelistä, mutta suomalaiset kuvittelevat edelleen, että puolueettomuus takaa pysymisen kriisien ulkopuolella. Impivaaralaisella katsantokannalla vaarannamme valtion turvallisuuden kaikkein eniten.
Päätös on jäsenyyden hakemisesta tehtävä heti,koska Venäjä on ajautumassa omaan kriisiinsä, josta haetaan varmasti syntipukiksi ulkopuolista vihollista, joka yhdistäisi venäläiset.
Suomi on velkaa tuleville sukupolville turvallisen ympäristön, jossa on tilaa yrittää, kasvaa ja pitää huolta kansasta. Venäjän alaisuudessa se ei ole mahdollista. Historian ja talouden valossa meillä on aivan riittävää kokemusta asiasta. Orjan asema ei kiehdo ketään.