Viime vuosina ja tänä keväänä varsinkin minua on ärsyttänyt suomalaiseen normipuheeseen juurtunut litania ”Ahvenanmaa on aseeton ja puolueeton, ja sitä kunnioitetaan”.
Niiden sadan vuoden aikana, kun Suomi on ollut itsenäinen ja 1920 perustetun Kansainliiton jäsenmaiden kesken sovittu Ahvenanmaa-sopimus on ollut voimassa, nimenomaan näin ei ole tapahtunut. On tapahtunut täsmälleen päinvastaisia asioita.
Aina kun sotilaallinen voima on uhannut Ahvenanmaan koskemattomuutta, Suomi on miehittänyt oman maakuntansa ja varmistanut sen alueen koskemattomuuden. Silloin Ahvenanmaa ei totisesti ollut aseeton eikä puolueeton, ja siksi se säästy merkittäviltä sotatoimilta.
Tämä ei perustunut siihen, että Geneven vuosisadassa rapistunut ja mitätöitynyt Ahvenanmaa-sopimus antoi armollisesti Suomelle oikeuden torjua Ahvenanmaahan kohdistuvat sotilaalliset hyökkäykset. Se perustui siihen, että Ahvenanmaa kuuluu Suomen valtioalueeseen, ja siksi Suomi vastaa sen turvallisuudesta. Piste.
Nykytilanteessa Suomi on varautunut torjuman Ahvenanmaahan ja sen kautta Suomeen kohdistuvat hyökkäykset poikkeuksellisen monipuolisella yhteisiä puolustusharjoituksia koskevalla sopimusverkostolla Ruotsin ja Itämerellä toimivien Nato-maiden kanssa.
Jos Ahvenanmaahan kohdistuu nyt sotilaallinen uhka, se ei ole aseeton eikä puolueeton alue. Se on osa Suomen tasavaltaa, joka puolustaa sitä, kuten muutakin valtioaluettaan kaikkea sotilaallista voimaa vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti