OMA VIKA

 Sitä vaan on vaikea ymmärtää, miten mikään lakipykälä voisi estää työnantajaa tai tilaisuuden järjestäjää varmistamasta henkilökuntansa tai asiakkaidensa terveysturvallisuutta vaatimalla koronapassia. Rokotuksesta kieltäytyvillä on oikeus siihen, mutta heillä on myös velvollisuus sopeutua tästä ratkaisusta aiheutuviin seuraamuksiin. Jos pitää kiinni siitä oikeudesta, sitten ei ole asiaa koronapassilla suojattuisiin tilanteiseen. Oma valinta.

TASAPAINOTTELUN PERUSKURSSI

 Etelä-Suomen Sanomat 25.11.2021

Kuusikymmentä vuotta sitten kokoontui ensimmäinen maanpuolustuskurssi. Sen tarkoituksena oli perehdyttää virkakunnan, yritysjohdon ja politiikan avainhenkilöitä maanpuolustuskysymyksiin ja tehostaa sotilas- ja siviilisektorien yhteistyövalmiutta kriisitilanteissa.

Ensimmäisellä kurssilla törmättiin peruskysymykseen siitä, mikä valtio voisi antaa aiheen varautua sotilaalliseen puolustautumiseen. Kaikkihan sen tiesivät, mutta itsestäänselvyyden toteaminen julkisesti olisi ollut yya-Suomessa skandaali, ja kurssit olisivat lopahtaneet alkuunsa.

Silti kurssin perusrakenteeseen on alusta alkaen kuulunut tilanneharjoitus sotilaallista jännitettä lisäävän poliittisen kriisin hallinnasta. Siinä valtion ylimmän johdon rooleihin sijoitetut kurssilaiset saavat reagoida harjoituksen johdon kuvaamiin tilanteisiin. Presidentti Urho Kekkosen tiukassa ohjauksessa huolehdittiin siitä, että harjoitus ei suuntautuisi käsittelemään yya-sopimuksen mukaista sotilaallista apua .

Kurssien edetessä niiden opetusluonne korostui, ja kutsuja alettiin lähettää siviilihallinnon avainhenkilöille. Myös poliitikkoja kutsuttiin, mutta kolmen ensimmäisen toimintavuoden kursseilla ei nähty ensimmäistäkään äärivasemmiston edustajaa. Naiset valtasivat sillanpääaseman kurssilaisten keskuudessa ennen heitä.

Elokuussa 1964 puolustusministeriö esitti presidentille, että julkisen kritiikin hillitsemiseksi eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Paavo Aitio kansandemokraateista kutsuttaisiin kurssille. Presidentti sivuutti vastaan haraavan puolustusvoimain johdon ja seuraavalle kurssille kutsuttiin ensimmäiset äärivasemmiston edustajat. Tulokkaat toimivat kurssiyhteisössä asiallisesti, ja jännittynyt tunnelma hälveni johtavien kansandemokraattien annettua tunnustusta henkiselle maanpuolustustyölle.

Maanpuolustuskurssit levittivät eleettömästi mutta tehokkaasti sitä sanomaa, että Suomen puolustuksesta huolehtiminen ei ollut ristiriidassa hyvien ulkosuhteiden kanssa. Kurssien lähtökohtana oli kaukonäköinen oivallus siitä, että ne eivät olleet samanmielisten hartaustilaisuuksia. Mukaan kutsuttiin yrityssektorin avainhenkilöiden ja puoluejohtajien lisäksi julkisuudessa profiloituneita mielipidejohtajia ja pasifisteja. Tällaista instituutiota ei tiettävästi ole missään muualla.

Jo alun perin järjestäjät ottivat huomioon, että kaikki kursseilla tapahtuva raportoitaisiin reaaliajassa Neuvostoliiton suurlähetystölle, ja se oli tarkoituskin. On edelleen tärkeää osoittaa ulkopuolisille tarkkailijoille, että Suomen puolustusasenteessa on dynamiikkaa ja vireyttä.

Kurssit ovat lisänneet puolustusvoimain yhteiskunnallista arvostusta, myös vasemmistossa. Tämä asennevaikutus on luultavasti yhtä tärkeä savutus kuin kurssien tiedollinen sisältö. Ne osoittavat, että sotilaallinen maanpuolustus kuuluu valtiollisiin perustoimintoihin, eikä sen enempää Neuvostoliitolla kuin Venäjällä ole ollut tarvetta kiistää sitä.

Valtakunnallisia maanpuolustuskursseja on kuudenkymmenen vuoden aikana järjestetty 238, olin kurssilla 87. Kuuden vuosikymmenen aikana kurssin on suorittanut 9 711 suomalaista.

VAPAUS ON MYÖS VASTUUTA

Yli 70 prosenttia tartunnan saaneista näyttää olevan rokottamattomia. Rokotuksesta kieltäytyjien sananvapautta ei kuitenkaan ole rajoitettu. He saavat julistaa tietämäänsä totuutta juuri niin kuin ikinä haluavat. Mutta tämä ei anna heille oikeutta tartuttaa muihin ihmisiin sitä kuolemanvaarallista sairautta, johon sairastumisen ovat itselleen valinneet. Heidän on sopeuduttava koronapassin käyttöön, pysyttävä pois tiiveistä väenkokouksista ja käytettävä maskia aina, ja kaikissa tilanteissa.

Eikö millään ole mitään väliä

Onko todella niin, että yli tuhat koronatartuntaa päivässä Suomen kokoisessa maassa ei merkitse yhtään mitään. siihen verrattuna, mitä joku uskomusoppien guru julistaa. Puhumattakaan siitä karmeudesta, joka nyt paljastuu keski-eurooppalaisista keskiaikaisen uskomuskiihkon syvän pimeyden aikaansaannoksista.

Oma vika

Toivon kestävyyttä ja voimaa kaikille niille vähän yli tuhannelle suomalaiselle, joiden koronatartunta on todettu tänään. Ne harvat heistä, joilla on rokotus, selviävät todennäköisesti taudistaan vähemmällä kuin rokottamattomat. Meidän ulkopuolisten on helppo sanoa, että itsehän ovat osansa valinneet, ja he ovat valinnallaan osoittaneet aikovansa kestää vielä senkin.

Toivottavasti tämä kokemus osoittaa arkielämän tasolla, että rokotuksesta ehkä seuraavat hyvin harvinaiset sivuvaikutukset, ovat pienempi riesa kuin se kurjuus, johon alistuminen on rokottamattomien todennäköinen kohtalo.

Joku raja sentään tarvitaan

Viime tuntien tartuntatietojen perusteella on todella vaikea tajuta, millä perusteilla uskomusoppien kiihottamat rokotuskielteiset ihmiset kehtaavat vaatia oikeutta toimintaan, jonka seurauksena esimerkiksi pääkaupunkiseudulla jouduttaisiin päivittäin siirtämään viiden kiireellistä leikkaushoitoa tarvitsevan ei-koronapotilaan operaatioita epämääräiseen tulevaisuuteen. Onko todella niin, että oikeus järjenvastaiseen toimintaan jyrää yli akuutissa kuolemanvaarassa olvien ihmisten hoidon tarpeen?

ROKOTTAMATTOMILLA ON VASTUU VALINNASTAAN

Etelä-Suomen Sanomat 11.11.2021

Suositun letkauksen mukaan laki ei kiellä tyhmyyksien tekemistä. Tähän asti on usein jäänyt pimentoon siihen kaikesta päätellen sisältyvä perusoletus. Tämä vapaus koskee tyhmyyksien tekemistä omaan piikkiin, mutta se ei voi oikeuttaa esimerkiksi sairauden ja kuoleman uhkaa aiheuttavan taudin levittämiseen.

Tämä Pandoran lipas avautui, kun pääsi valloilleen koronapassin nostattama hurskastelu ihmisen perusoikeuksiin kuuluvasta mahdollisuudesta kieltäytyä koronarokotuksesta. Se vahingoittaa ensi sijassa kieltäytyjää itseään. Seurauksena voi olla sairastuminen ja joissakin tapauksissa kuolema. Kieltäytyjälle kuuluu tämä oikeus. Se on hänen juttunsa.

Rokottamattomuuden seurauksena voi olla myös sairaus tai kuolema tämän valinnan tehnen perheenjäsenille, ja sattumanvaraisesti kenelle tahansa. Laissa rangaistavaksi säädettyjen tekojen nimikkeistössä ei ilmeisesti ole ”hengenvaarallisen taudin tartuttamien”, tai muuta vastaavaa. Maallikon ajatusmaailmassa sellainen toiminta muistuttaa lähinnä pahoinpitelyä tai vielä rumempaa asiaa.

Koko väestöstä on ehkä noin prosentin verran ihmisiä, joiden on lääketieteellisin perustein syytä välttää koronarokotusta. Tällaiset terveysongelmat voidaan ilmeisesti yksilöidä lainsäädännössä ja vapautua niistä kärsivät rokotusvelvollisuudesta. On vaikea ymmärtää, miksi heidän lisäkseen myös muilla pitäisi olla oikeus kieltäytyä koronarokotuksesta.

Tosikkomainen juristeria ja yksilönvapauksien hurskas ylikorostus voi kuitenkin estää lakisääteisen pakon koronarokutukseen. Siitä syntyvän ongelman kiertäminen edes pääpiirteissään voisi onnistua lisäämällä koronapassin käyttöalaa.

Kulttuuri-, ravintola-, myymälä- ja urheilupalvelujen tarjoajilla pitää olla oikeus suojata asiakkaansa varmistamalla, että kaikilla näihin tilanteisiin kokoontuvilla on voimassa oleva koronapassi. Jos rokottamattomia harmittaa bileiden ja muiden rientojen estyminen, siitä tuskasta pääsee helposti eroon. Pitää hankkia rokotus ja passi. Jos hipiä ei kestä sitä ponnistusta, sitten pitää vaan alistua oman valinnan seurauksiin.

Koronarokotuksesta kieltäytyjät uskovat tietävänsä, että rokote on suurempi riski kuin tartunta. On kohtuullista toivoa, että joku osa tästä viisaudesta käytettäisiin valinnasta seuraavan vastuun kantamiseen. Rokottamattomalla on melko suuri todennäköisyys muuttua liikkuvaksi viruslingoksi, joka uhkaa kaikkia rokottamattomia, ja voi olla riski osalle rokotuksen saaneistakin.

On hyvin todennäköistä, että rokottamaton sairastuu ja alkaa levittää tartuttaa ympäristöönsä. Se kuormittaa sairaaloiden kapasiteettia ja vähentää muita sairauksia potevien ja kuolemanvaaraan joutuneiden ihmisten mahdollisuuksia saada tarvitsemaansa kiireellistä hoitoa. Tällaisiin seurauksiin johtava toiminta ei voi kuulua ihmisen perusoikeuksiin.

Rokotuksesta kieltäytymisestä seuraa moraalinen velvoite pysyä pois koronapassilla suojatuista tilaisuuksista ja käyttää aina ja kaikkialla kasvomaskia, myös läheisten seurassa, paitsi jo nämä ilmoittavat suostuvansa heihin kohdistettuun tartunnan ja kuoleman vaaran.