JÄLKIVIISAUTTA

Näinä hienoina päivinä olen ajatellut nykyistä edeltäneen turvallisuuspolitiikan johdon asemaa Suomen historiassa. Se näyttää pitäneen Nato-jäsenyyden torjuntaa suurimpana saavutuksenaan. Tämä alkoi näkyä jo siinä vaiheessa, kun turvallisuuspolitiikan johtotähdet panikoituivat Baltian maiden Nato-jäsenyyden lähestyessä. He julistivat, että sellainen liikahdus ei olisi Suomelle mitenkään erityinen pohdinnan paikka. Kehtaan esittää tällaista jälkiviisastelua, sillä jo tämän kaiken tapahtuessa herätin yleistä paheksuntaa moittimalla turvallisuusjohdon historiatonta impivaaralaisuutta.

Kun Suomen Nato-jäsenyys astuu täyteen voimaan, toimintakykymme ensimmäinen mittari on se, miten osaamme auttaa rannalle vähäksi aikaa jäänyttä Ruotsia nopeasti mukaan Nato-yhteisöön. Voisi olla elegantti tyylisuoritus, jos uusi eduskuntaa heti kansanedustajien valtakirjojen tarkistuksen jälkeen järjestäisi erityisistunnon, ja hyväksyisi voimakkaan vetoomuksen Nato-kollegoille Ruotsin tien raivaamiseksi heti puolustusliitoon, tavalla tai toisella.  

TURVALLISUUDEN JOHTOJOUKKUEEN RAKENNE

30.3.2023 ESS

Pääministeri Sanna Marin on saanut asialliset kommentit Kiovassa aloittamastaan keskustelusta vanhojen Hornetien luovuttamisesta tukemaan Ukrainan puolustusta. Se oli outo avaus.

Marin kunnostautui turvallisuuspolitiikkaa johtavassa joukkueessa hallituksen valmistellessa Nato-jäsenyyshakemusta. Operaatiota johti perustuslain mukaisesi Tasavallan Presidentti – yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Olen omavaltaisesti lisännyt ajatusviivan perustuslain käyttämään sanamuotoon.

Marin huolehti rauhallisesti siitä, että hallituksessa syntyi selvä Nato-jäsenyyttä kannattava enemmistö, ja antoi presidentin jatkaa prosessia tämän mandaatin perusteella. Kaikki joukkueen osapuolet tiesivät reaaliajassa, miten sen muut jäsenet toimivat, ja eteneminen oli suorastaan eleganttia.

Marini Kiovassa aloittama Hornet-keskustelu ei toiminut tämän rakenteen mukaan. Se on johtanut nyt Suomen turvallisuusaseman kannalta hankalaan neuvottelukutsuun Ukrainan ja Yhdysvaltain kanssa.

Maito on kaatunut lattialle. Asia on hoidettava tavalla tai toisella tyylikkäästi.

x x x

Pääministerin vahingossa luoma tilanne tölväisee ikävästi Suomen turvallisuuspolitikan perusteita. Sen kaiken kattavana pääasiana on maanpuolustuksen uskottavuuden säilyttäminen kaikissa tilanteissa, oltiinpa sitten Natossa tai ei.

Marinin halu osoittaa myötätuntoa ahdingossa taistelevalle Ukrainalle sai hänet hetkeksi unohtamaan Suomen puolustuksen perusasian. Arvaamattoman ja röyhkeän supervallan naapurissa elävän maan on pidettävä oma puolustuksensa huippuvireessä.

Hornet-kalusto uusitaan, koska se on menettämässä kykyään kehittää kansainvälisesti kilpailukykyistä taistelutehoa. Niiden tarjoaminen Ukrainalle joskus 2030-luvulla luo ikävän vaikutelman. Hengenhädässä taisteleva Ukraina saa tyytyä vanhanaikaiseksi käyneeseen kalustoon.

Naton piirissä on luja luottamus siihen, että sille olisi etua pohjoisten demokratioiden jäsenyydestä. Jos Suomi heikentää kansallista puolustustehoaan, sen painoarvo Naton sisäpiirissä vähenee.

Suomen uskottava puolustus vaikuttaa myös Ukrainan tuvallisuuteen. Se vähentää Venäjän painetta Mustan meren suunnalla, ja auttaa Ukrainaa elämään edes vähän paremmassa turvassa kuin nyt.

Ukraina tarvitsee nyt heti puolustusta vahvistavaa apua. Sitä ei paljon lohduta epäkurantin puolustuskaluston saaminen joskus ensi vuosikymmenellä.

Eduskuntavaalissa voi syntyä rakenne, jossa demarit ei ole pääministeripuolue. Toivottavasti syntyy hallitus, jossa Marin olisi ulkoministeri. Hänen kapasiteettinsa kannattaa pitää mukana tuvallisuuspolitiikan johtoryhmässä.  

16.3.2023 ESS

AHVENANMAAN ASEMAN NORMALISOINTI

Netissä näyttää olevan vireillä adressi, joka esittää asevelvollisuuden ulottamista ahvenanmaalaisiin. Se vaatisi muutosta Suomen eduskunnan 1920-luvun alussa säätämiin lakeihin Ahvenanmaan itsehallinnosta. Adressi liikkuu sillä ainoalla turvallisuuspolitiikan alueella, jolla Ahvenanmaalla on sanavaltaa.

Muutoksen vaatijat perustelevat vetoomustaan Uutissuomalaisen tekemällä mielipidemittauksella (USU/ESS 1.6.2022). Adressin mukaan 58 prosenttia sen kysymyksiin vastanneista luopuisi Ahvenanmaan aseettomuudesta.

Ahvenanmaan aseettomuus ja puolueettomuus ovat erilaisia asioita kuin väestön asevelvollisuus. Niistä on sovittu Genevessä 1921 tehdyllä kansainvälisellä sopimuksella. Ne eivät ole Ahvenanmaan itsehallinnon piirissä vaan Suomen halliuksen ja puolustusvoimien vastuualueella.

Ahvenanmaan turvallisuusasemaa hämmentää Maarianhaminassa toimiva Venäjän konsulaatti. Sen olemassaolo perustuu Neuvostoliiton Suomelle syksyllä 1940 sanelemaan ilmoitukseen, joka on nimetty sopimukseksi, vaikka oli sodalla uhaten toteutettua poliittista väkivaltaa.

Maarianhaminassa toimiva Venäjän konsulaatti taitaa olla maailman ainoa niin nimetty virasto, jolla on kansainväliseen asiakirjaan perustuva oikeus sotilaalliseen tiedusteluun toimialueellaan. Venäjän oikeusasema Norjan Huippuvuorilla on ehkä vähän samanlainen ilmiö.
                                        x x x

Kun Ruotsi ja Suomi liittyvät Natoon, Ahvenanmaan aseettomuuden, puolueettomuuden ja vieraan vallan sotilastiedustelun taustalla olevien sopimusten mitätöintiin avautuu mielenkiintoinen mahdollisuus.

Vireillä olevien jäsenhakemusten toteutumisen jälkeen kaikki vuoden 1921 Ahvenanmaa-sopimuksen allekirjoittaneet valtiot ovat Naton jäseniä. Ne voisivat sopia keskenään, että vuoden 1921 Geneven sopimuksen ja Neuvostoliiton vuonna 1940 Suomelle saneleman ilmoituksen määräykset raukeavat, koska ne perustuvat olosuhteisiin, jotka eivät enää vallitse.

Itämeren ja sen rantavaltioiden turvallisuudesta vastaava puolustusliitto ei kerta kaikkiaan voi alistua esimerkiksi siihen Geneven sopimuksen neljännen artiklan määräykseen, jonka mukaan ”Suomen Hallitus ei saa myöntää lupaa tulla saaristoon ja siellä väliaikaisesti ankkuroitua muta kuin yhdelle jonkun muun vallan sotalaivalle.”

Yhtä mahdottomia ovat Neuvostoliiton Suomelle 1940 saneleman ilmoituksen ensimmäinen ja kolmas artikla, joiden mukaan Suomen naapurimaan sotilastiedustelu hallinnoi Ahvenanmaan pysymistä aseettomana. 

Natolla on iso ongelma

Illan 9.3.2023 uutiset näyttävät viittaavan siihen, että Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydestä on syntymässä suuren luokan ongelma Natolle, mutta Ruotsi ja Suomi tuntuvat selviävän vähin vaurioin ja itseasiassa hyvässä turvassa.

Kaikesta pääellen Erdogan on päättänyt kaataa Ruotsin ja Suomen jäsenyydet, ihan siitä riippumatta siitä, miten ne sievistelevät ja ovat olevinaan myöntyväisiä Turkille. Ne voivat pelata tätä roolia, sillä niillä on keskeisten Nato-maiden kanssa valtioidenvälisellä tasolla sovitut turvatakuut.

Turkki hallitsee liittokunnan kaikkein keskeisimpiin kuuluvaa aluetta, ja on sotilaallisesti hyvin vahva. Naton on ratkaistava, miten selvitä tällaisen jäsenvaltion sietämättömästä öykkäröinnistä. Ruotsi ja Suomi seuraavat katseella tilannetta. 

UUDEN KIRJANI LEHDISTÖTIEDOTE

8.3.2023 

Suomen suhtautumisessa Venäjään ja Natoon on tapahtunut jyrkkää käänne. Niitä on alettu arvioida samalla tavalla kuin länsimaissa on totuttu käsittelemään kaikkia kansainvälisen elämä ilmiöitä, ja siinä rumatkin sanat sanotaan niin kuin ne ovat.

Lähihistorian arvioinnissa ei ole vielä näkynyt tätä turvallisuuspolitiikassa toteutunutta uudistusta. Nyt tarvitaan myös historian tulkinnan päivitys nykyaikaan.

Suomen lähihistorian keskeisten hahmojen kuva muuttuu ratkaisevasti, jos heitä arvioidaan samoin perustein kuin käsitellään Putinin Venäjää ja Zelenskyin Ukrainaa. Uudessa katsannossa Kekkonen näyttää joissakin tilanteissa ajautuneen ristiriitaan valtio-oikeuden pääperiaatteiden kanssa. Ja Paasikivi paljastuu Venäjän kulttuurin ja politiikan profeetalliseksi vastustajaksi.

Kun katsotaan kylmin silmin, mitä Kekkonen on noottikriisiä edeltäneessä tilanteessa kirjoittanut reaaliaikaisissa muistiinpanoissaan, noottikriisin synty hahmottuu täysin toisin kuin siitä kanonisoitu tavanomainen totuus tietää.

Siinä tapahtui niin, että Suomen tasavallan presidentti pyysi kesällä 1959 Neuvostoliiton kommunistipuolueen ylintä johtoa osallistumaan Suomen presidentinvaaliin tavalla, josta olisi hyötyä Kekkoselle henkilökohtaisesti.

Ja sitten pari vuotta myöhemmin tuli vastaus tähän avunpyyntöön. Se oli nootti, joka varmisti Kekkosen valinnan uudelle kaudelle, kuten oli pyydetty. Mutta se loi myös vuosikymmeniä vaikuttaneen mainehaitan Suomelle ja Kekoselle. Noottikriisi ja sitä edeltäneet yöpakkaset levittivät suomettumispandemiaa kansallisen tietoisuuden kaikkiin kerrostumiin.

Kirjani osoittaa yöpakkasten ja noottikriisin lisäksi muutamia muitakin tapauksia, jotka naamioiden pudottua näyttävät hyvin karuilta.

Esimerkiksi: Kekkonen jätti kenraali Lauri Sutelan kaksi kertaa 1970-luvulla tiukassa paikassa ilman selustatukea. Suomen tasavallan presidentti antoi Neuvostoliiton kommunistipuolueen johdolle mahdollisuuden päättää, voisiko Suomen puolustusvoimien komentaja jatkaa tehtävässään.

Tai: Kekkonen alkoi katua heti torjuttuaan Neuvostoliiton marsalkka Ustinovin ehdotuksen yhteisistä sotaharjoituksista. Hän kaavaili Neuvostoliton lepyttämistä tavalla tai toisella. Kenraali Sutela esti presidentti Kekkosta tekemästä Kremlille ehdotuksia, jotka olisivat olleet Suomelle epäedullisia tai vaarallisia.

Ja: Juhannuspommi ei ollut pommi siksi, että Johannes Virolainen sanoi yleisten syiden estäneen kokoomuksen pääsyn hallitukseen. Se oli pommi siksi, että Kekkonen nolasi julkisuudessa itsensä primitiivisellä raivonpurkauksella.

Suomettumisen lopetti Mauno Koiviston Pax-tulkinta. Se vapautti Suomen niistä Pariisin rauhan ja yya-sopimuksen artikloista, jotka loukkasivat Suomen suvereniteettia.

HÄIRIKÖT LOUKKAAVAT NATOA

Etelä-Suomen Sanomat 2.3.2023

Vielä viime viikolla näytti mahdolliselta jopa sellainen kuperkeikka, että Naton häiriköt Erdogan ja Orban ilahduttaisivat yhdessä hyvää ystäväänsä Kremlissä, ja jättäisivät Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydet ratifioimatta. Putin yllyttää ja ainakin Orban tottelee.

Turkki voi olla eri asia. Sillä on poliittista profiilia enemmän kuin surkimuksen roolin ottaneella Unkarilla. Yhdysvallat luultavasti painostaa kulisseissa Turkkia Naton kulttuurin mukaiseen käytökseen. Sellainenkin yllätys voi tapahtua, että Erdogan huomioisi sivistyneesti pohjoisten demokratioiden avun maanjäristyskatastrofin uhreille. Erdogan voi päivän päätteeksi sittenkin hyväksyä Suomen Nato-jäsenyyden.

Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydet voivat asettua aikajanan eri kohdille. Siitä mahdollisuudesta on kehittynyt pohjoisille naapureille elämää suurempi ongelma, vaikka tuskin se paljon haittaisi elämän menoa. Käsi kädessä voidaan kulkea, vaikka askelten mitta ja tahti olisivat erilaiset.

Nato-Suomen ja jäsenyyttä odottavan Ruotsin yhteistyö olisi suunnilleen samanlainen viritys kuin oli liittoutumattomien pohjoismaiden kaksi vuosikymmentä kestänyt puolustusyhteistyön harjoittelu Nato-maiden kanssa. Sehän onnistui mainiosti

Riippumatta Natoon liittymisen ajoituksesta Ruotsin ja Suomen turvallisuusedut ovat yhteiset, vaikka eri syistä. Suomen turvallisuusongelmien painopiste on siirtynyt itärajalta Suomenlahdelle, Ahvenanmerelle ja Itämerelle. Ruotsi on pari sataa vuotta tuntenut Venäjän ja Neuvostoliiton vuorotellen painavan pistoolia kuningaskunnan ohimolle.

Jo 2010-luvulla Ruotsi ja Suomi kulkivat käsi kädessä, vaikka niiden poliittiset asennot olivat etäällä toisistaan. Puolueettomuudella poseeraavalla Ruotsilla oli kassakaapissaan Yhdysvaltain antamat turvallisuustakeet. Suomi vapautui tuskaisen hitaasti Lenin-kultin ja yya-sopimuksen virittämän suomettumisen taakasta.

Nyt Ruotsin ja Suomen uhkakuvat, politiikan tavoitteet ja asenteet ovat samansuuntaiset ja johtavat luonnostaan yhteiseen puolustukseen. Naton häiriköt yrittävät viivyttää liittokunnan turvatakuiden leviämistä koko pohjolaan. Silti johtavien Nato-maiden erillisillä sopimuksilla vahvistamat turvallisuustakuut avaavat Ruotsille ja Suomelle mahdollisuuden rakentaa etukenossa yhteistä puolustusta Naton kanssa. Viivytys harmittaa Ruotsia ja Suomea, mutta loukkaa Natoa. Sen pitää palauttaa jäsenkuntaansa järjestykseen.  

TURKIN KATASTROFI ON NATOLLE ISO ONGELMA

16.2.2023 ESS

Jos presidentti Erdoganilla on inhimillisiä ominaisuuksia, hänen luulisi järkyttyneen jättimäisen maanjäristyksen kauheuksista. Koska hän on diktaattori, hän on ainakin huolissaan poliittisesta tulevaisuudestaan.

Vaalin lykkäämiselle on hyvät perusteet. Koko Turkki on syvän tunnekuohun vallassa. Vaalien hallittu järjestäminen tuhoalueella on luultavasti mahdotonta ihan lähikuukausina, mutta tämä tuskin surettaa presidenttiä. Varsinkin, kun vaalin siirtäminen antaisi diktaattorille edun. Hän saisi aikaa viimeistellä äänestyksen ja ääntenlaskennan organisaatio niin, että voittolukemat olisivat hänellä pöytälaatikossa valmiina jo ennen vaalipäivää.

Kyynisesti ottaen voisi olla etu Erdoganille kestää vaalit nyt heti niska kyyryssä. Suuren sekasorron keskellä mikään voima ei voisi estää manipuloidun äänestystuloksen julkistamista. Sitä voitaisiin kaunistella vähän alemmalle tasolle kuin diktaattorien tavallisesti saama voitto 95 porosentin enemmistöllä.

Siitä riippumatta, millaisen asennon Erdogan ottaa, hän on joka tapauksessa tulilinjalla. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vahvemmaksi kasvaa kansan pakkomielle etsiä syntipukki, johon voisi purkaa pahaa oloaan ja kiukkuaan.
x x x
Kääntyypä Turkin sisäinen tilanne mihin suuntaan tahansa, se on Natolle iso ongelma. Turkin lainsäädännön ja hallinnon ylikuormitus pysäyttää luuluultavasti Ruotsin ja Suomen Nato-sopimuksen ratifioinnin ehkä lopullisesti. Se keskeyttäisi liittokunnan vahvistumisen herkällä hetkellä, sillä nurkan takaa uhkaa Ukrainan sodan laajeneminen yleiseurooppalaiseksi kriisiksi.

Nyt jos koskaan Nato tarvitsee Ruotsia ja Suomea varmistaman liittokunnan puolustusrintamaa sen varallisimpiin kuuluvalla alueella. Putinin kannalta Ruotsin ja Suomen jääminen Naton ulkopuolelle avaisi sen rintamaan aukon, johon iskeminen voisi Kremlin johdossa tuntua houkuttelevalta.

Jos Turkki todella tuhoaa Naton jäsenkunnan vahvistamisen, Ruotsi ja Suomi menettävät puolustusliiton turvatakuut. Silloin valtioiden välisten sopimusten niille antama tuki olisi laiha lohdutus, vaikka se suojaa lähes samalla teholla kuin suojaisi Nato-sopimuksen viides artikla

Tästä synkästä näkymistä avautuu Natolle varsinainen totuuden hetki. Sen on yksinkertaisesti pakko virtaviivaistaa yli puolen vuosisadan ikäiseen organisaatioon luutuneet jäykkyydet.

Takertuminen yksimieliseen päätöksentekoon kaikissa asioissa uhkaa Natoa jäsenkunnan pienen vähemmistön terrorilla, joka lamauttaisi liittokunnan toiminnan. Hyvät voimat meitä siltä kohtalolta varjelkoot. 

HISTORIAN TULKINNAN PÄIVITYS NYKYAIKAAN

Uusi kirjani on ilmestynyt: JÄTTILÄISEN JALANJÄLJET - Alaviiteitä suomettumisen historiaan (Siltala)

Kun naamiot sattuneesta syystä riisuttiin viime vuonna, Suomen suhtautumisessa Venäjään ja Naton on tapahtunut epätavallisen jyrkkää käänne.  Niitä on alettu arvioida samoin kuin muitakin kansainvälisen elämän ilmiöitä. Nyt niistä puhutaan nyt tavanomaisin reaalipoliittisin termein, ja rumatkin sanat sanotaan niin kuin ne ovat.  

Lähihistorian tulkinnassa ei ole vielä näkynyt tätä turvallisuuspolitiikassa ihmeen kirkkaasti ja elegantisti toteutunutta uudistusta. Nyt olisi jo aika pohtia, mitä tämä merkitsee suomettumisajan historiana arvioissa. Tarvitaan historian tulkinnan päivitys nykyaikaan.

Tämä vaatimus koskee lähes kaikkea Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaa ja turvallisuusasemaa kommentoivaa historiantutkimusta. Uusi ryhtiliike koskee siis myös sitä historiantulkintaa, jota olen julkaissut kirjossani parin vuosikymmenen aikana.

Uudessa kirjassani kerron, mitä historian tulkinnan päivitys nykyaikaan merkitsee mielestäni esimerkiksi presidentti Urho Kekkosen, noottikriisin, kenraali Lauri Sutelan ja juhannuspommin arvioinnissa.

PRESIDENTTIPARISKUNTA LOI TASAVALLAN PERUSRAKENTEITA

2.2.2023 ESS 

Tutkijapariskunta Marjaliisa ja Seppo Hentilä uusin kirja on Tasavallan ensimmäiset (Siltala 2022). Se kuvaa presidenttipariskunta Ester ja K. J. Ståhlbergin työtä äkkiä ja yllättäen syntyneen tasavallan perusrakenteen luomisessa. 

K. J. Ståhlbergillä oli ylisesti tunnustettu keskeinen rooli Suomen tasavaltaisen perustuslain ja poliittisen rakenteen synnyssä. Ester Ståhlbergillä oli tähän asti pimentoon jäänyt rooli. Hän oli vielä nykyisinkin toimivan jäyhän juhlallisen presidentti-instituution synnyn elegantti taustavaikuttaja.

Ester Ståhlberg käytti ystäviltään saamiaan tietoja Euroopan kuningashuoneiden ja Venäjän keisarin hovin korkeimman tason protokollasta. Niistä hän informoi soveltuvin osin presidentin ympärille luotua käytäntöä valmistelevaa virkakuntaa.

Ester Ståhlbergin turhamaisuutta hivelivät presidentille ositetut kunnianosoitukset, mutta niihin vaikuttamisella oli myös presidentin henkiseen vireeseen liittyvä yllättävä tausta, josta en ollut aikaisemmin kuullut.

Kirjan kuvauksen mukaan K. J. Ståhlberg jännitti julkisia esiintymisiään ja oli epävarma. Niissä selviytyminen helpottui, kun presidentti tiesi, miten hänen odotettiin toimivan, ja että muut tilanteissa mukana olleet toimisivat samojen ohjeiden mukaan. Näin syntynyt juhlava koreografia on auttanut varmaan myös K. J. Ståhlbergin seuraajia.
x x x
Tätä henkilötason kuviota merkittävämpi ongelma oli se, että K. J. Ståhlberg oli Suomen tasavallan ensimmäistä perustuslakia kirjoittaessaan osoittanut presidentille merkittävän vastuun ulko- ja puolustuspolitiikasta, joista hänellä ei ollut kokemusta. Hän oli itse aiheutetussa ahdingossa joutuessaan vastuuseen itselleen vieraista valtiollisista toimista.

Tästäkin pinteestä K. J. Ståhlberg selvisi komeasti. Häntä kiinnostivat vain laillisen menon varmistaminen, ja siihen kuului keskeisesti Suomen valtioalueen koskemattomuuden tiukka valvonta. Se oli suuressa sekasorrossa kärvistelleen Euroopan reunalla itsenäistyneelle Suomelle kaikkein tärkein asia.

Varsinkin juuri sen asian hoitamiseen K. J. Ståhlbergillä oli näkemystä ja valmiutta. Niillä eväillä hän irrotti Suomen kaikista interventiohaaveista Venäjän suunnalla ja opasti tiukasti Suomen valtuuskuntaa Tarton rauhanneuvotteluissa varmistaakseen, että Suomen valtioalue pysyi koskemattomana. Tämä oli juuri se asia, joka tuossa tilanteessa oli hoidettava, ja K. J. Ståhlberg teki sen.

Siinä taitaa olla Suomen poliittisen historian ensimmäinen osoitus siitä, että turvallisuuspolitiikka ei ole harvojen hallitsemaa salatiedettä vaan terveen arkijärjen käyttöä. 

PÄÄMINISTERIN TURVALLISUUSPOLIITTINEN ROOLI

TV-uutiset näyttävät melkein joka ilta, miten pääministeri keskustelee EU-kokousten yhteydessä kahdenvälisesi tai pienissä jutteluryhmissä - eikä pelkästään unionin siviilijohtajien vaan myös sen turvallisuusasiantuntijoiden kanssa. On tärkeää, että hän pystyy näissä tilanteissa keskustelemaan Suomen ulko- ja puolustuspolitiikasta luontevasti ja vakuuttavasti. 

Siksi ajatus turvallisuusasioiden neuvonantajan nimittämisestä pääministerin kansliaan ei ole ollenkaan huono ajatus, vaikka vakiintuneisiin organisaatiobunkkereihin linnoittautuneet byrokratiat ovat toinen toisensa perään julistaneet ajatuksen turhuuksien turhuudeksi.

Pääministerillä on usein siihen asemaan tullessaan piinkova puoluepolitiikan kokemus ja näkemys, mutta ei välttämättä kovin syvällistä tietoa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Presidentillä on tietenkin Nato-politiikan vetovastuu, mutta pääministeri ei ole siinä sentään ihan sivuhenkilö. Valmius tähän rooliin on erityisen tärkeää nyt kun Suomi hakeutuu Nato-maan asentoon.

Sanna Marin näyttää omaksuneen erinomaisesti myös tämän pääministeriroolin ulottuvuuden. On tärkeää varmistaa, että hänen seuraajallaan on mahdollisuus samaan suoritukseen. Tällaiseen rooliin sopiva avustava hahmo voisi ehkä hyvinkin löytyä ulko- tai puolustusministeriön, ylimmän sotilasjohdon tai korkean tason järjestöjohdon henkilöstöstä.  

KAVERIA EI JÄTETÄ

Kuvitellaanpa, että kun Unkari on ratifioinut Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyden, Turkki osoittaa tositoimin ratifioivansa vain Suomen jäsenyyden. Jos näin tapahtuu, Suomi ei voi torjua Turkin aietta.

Samalla pitää kuitenkin osoittaa selvästi kaikille, ja varsinkin Ruotsille ja Turkille, että Suomi aktivoisi jäsenyytensä Naton rakenteessa vasta kun Turkki on ratifioinut myös Ruotsin jäsenyyden.

Silloin Suomi ja Ruotsi voisivat mennä Natoon yhtä jalkaa. Suomi ei jättäisi kaveria yksin kylmään, mutta ei myöskään vaarantaisi omaa jäsenyyttään.

VENÄJÄN SOTA UKRAINASSA ON KOKO EUROOPAN KRIISI

20.1.2023 Etelä-Suomen Sanomat

Ukrainan viestintä mittavan sotilaallisen avun kiireellisestä tarpeesta alkaa saada epätoivosta kertovaa sävyä. Venäjän barbaarisesti totaalinen sota on tuhoamassa kaiken maan tasalle. Katastrofi lähenee. Ukrainan tukeen korviaan myöten sitoutuneelle lännelle kasautuu massiivinen paine reagoida uhkaavaan tilanteeseen rajusi, mutta miten rajusti se voi toimia?

Saksan valmius toimia tilanteen mukaan näyttää ihmeen huonolta. Se tuntuu tarjoavan Ukrainalle varmuusvarasoistaan vanhoja panssarivaunuja, joita ei voi lähettää sotaan ilman peruskorjausta. Siis sutta ja sekundaa pahassa ahdingossa taistelevalle kansalle.

Ei voi olla niin, että Saksan puolustusvalmiudessa olevat ja miehistön harjoittamiseen osoitetut panssariyksiköt ovat niin vajaakuntoista, että tarvitsevat noin vuoden puolustuskäskyn toteuttamiseen taistelukentällä?

Eikö Saksassa ymmärretä, millainen paikka Eurooppa on, ja mitä varten Nato on olemassa? Jos todetaan, että Ukraina tarvitsee Euroopan pelastamiseen järeintä mahdollista panssarivoimaa, se tarkoittaa, että Naton puolustuksen painopiste on Ukrainassa.

Ukrainan puolustus on Euroopan tulevaisuuden ytimessä. Yhdysvaltain loputtomalta tuntuva avustusaktiivisuus ei riitä. EU:n rooli alkaa korostua yhä vahvemmin. Kysymys on konkreettisesti paitsi Ukrainan elämästä ja kuolemasta, myös Euroopan unionin reaalipoliittisesta uskottavuudesta. EU:n on otettava avoimesti sotilaallinen asento, ja se on outo rooli sivistyneellä demokratialla ylvästelevälle järjestölle.

EU:n pitää organisoida jäsenvaltioidensa sotilaallinen tuki Ukrainalle massiiviksi ja konkreettiseksi toiminnaksi. Se ei olisi Naton pullistelua Venäjälle vaan eurooppalaisen identiteetin itsepuolustuksen tärkeä rakennetekijä.

Tehokkaan panssarivoiman luovutus Ukrainalle on toteutettava käytännössä niin nopeasti, että se pystyy lamauttamaan asevarastojen hiipumisesta ja sotilaallisen osaamisen puutteesta kärsivän Venäjän hyökkäykset. Se avaisi mahdollisuudet vallata takaisin Venäjän kaappaamat Itä-Ukrainan alueet.

Järeän asevoiman siirto Ukrainan tueksi ei tehoaisi riittävän nopeasti, elleivät huippuluokan panssarivaunuilla sotimisen osaava miehistö, vaunujen huolto-organisaatio ja sen henkilöstö siirry panssarivaunujen mukana Ukrainan rintamille. Se merkitsisi henkilötappioita myös länsivalloille. Ei ole helppo yhtälö.

Jo matalalla profiililla osallistuminen tällaiseen isoon kansainväliseen operaatioon tukisi Suomen turvallisuutta. Kaikkia Venäjän naapurimaita uhkaa se voima, joka nyt tuhoaa Ukrainaa. Julmasti hyökkäävän sotavoiman lamauttaminen Ukrainassa rajoittaisi Venäjän mahdollisuuksia häiriköidä Itämerellä ja uhata Suomea. Emme voi jättäytyä syrjään koko Europan puolustuksesta, koska olemme asettumassa Naton jäseneksi. 

TOTUUDEN HETKI

Ukrainan vahva aseellinen tuki alkaa olla entistä tärkeämpi koko Euroopan tulevaisuuden kannalta. EU:n rooli alkaa korostua yhä vahvemmin. Se on sotilaallisempi kuin koskaan, mutta myös elintärkeämpi kuin ikinä. Ollaan tilanteessa, jossa Yhdysvaltain loputtomalta tuntuva avustusaktiivisuus ei riitä. EU:n on otettava vahva rooli, vaikka sen perinteinen rooli on kaukana sotilaallisesta voimannäytöstä. EU on akuutissa hätätilanteessa. Sen pitää koota jäsenvaltioidensa sotilaallinen avustushalu massiiviksi osoitukseksi siitä, että eurooppalaisten valtioiden järeä aseellinen tuki Ukrainalle ei ole Naton pullistelua Venäjää vastaan. Se on keskeinen eurooppalaisen identiteetin itsepuolustuksen osa. 

PUTININ HYÖKKÄYS VOI PÄÄTTYÄ KUIN TALVISOTA

  5.1.2023 Etelä-Suomen Sanoma

Ukrainan sotilaallinen osaaminen, päättäväisyys ja kestävyys ihastuttavat aina vaan uudelleen. Vaimea toivo herättää uhkarohkean ennusteen.

Viime aikoina Ukrainan viestintä on korostanut rintamasodan kiivautta ja ilmatorjuntansa tehokkuutta. Venäjän ohjus- ja drone-hyökkäyksistä saattaa reaaliajassa tulla tietoa joko 140:stä tai 80:stä lentävästä kohteesta, joista on tuhottu puolet tai enemmän. Jokin tässä ei aina ihan täsmää.

Vahva viestintä itäisen ja koillisen rintaman ja ilmasodan kiivaudesta voi tarkoittaa, että seuraava yllätys onkin etelässä. Ukraina on syksyn mittaan hankkiutunut hyökkäysasemiin, ja osoittanut kykynsä iskeä kaukana rintaman takana oleviin arvokkaisiin kohteisiin tutkien katvealueessa lentävillä täsmäaseilla. Jos Ukraina käyttää näitä vahvuuksiaan Krimillä, toivon menestystä.
x x x
Uljaasta sankaruudesta huolimatta Ukrainan ennuste on huono. Sen siviilirakennetta törkeästi terrorisoiva Putinin ilmasota jauhaa ajan mittaan koko maan perusrakenteen, jos ei ihan kivikauden niin keskiajan tasolle kuitenkin. Tämä ilmenen fakta johtaa päättelyyn, joka raastaa sydäntä.

Barbaarinen sodankäynti antaisi täydet perusteet erottaa Venäjä YK:sta ja vaatia Putinia palauttaman vallatut alueet Ukrainalle, mutta Venäjä on osoittanut vähät välittävänsä kansainvälisen yhteisön päätöksistä.

Putinille kannattaisi ehkä tarjota mahdollisuus pitää Krim. Hän voisi myydä tämän kotiyleisölleen suurena voittona, vaikka joutuisi samalla palauttamaan muut kaappaamansa alueet. Venäjä ei ole onnistunut tuhoamaan Ukrainan valtiota ja kansallista identiteettiä.

Kuten presidentti Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessaan totesi, Stalinilla oli talvisodassa sama ongelma kuin Putinilla nyt Ukrainassa. Suomi säilytti ydinalueensa ja yhteiskuntansa perusrakenteen. Dimitri Šostakovotšin sovittamat suomalaiset kansanlaulut jäivät esittämättä puna-armeija voitonjuhlassa Helsingissä. Stalin julisti Karjalan kaappauksen suureksi saavutukseksi ja vaikeni surkean sotansa häpeästä.

Krimin menetys loukkaisi ukrainalaisia yhtä verisesti kuin Karjalan luovutus aikanaan suomalaisia, mutta Suomi pystyi säilyttämään itsenäisyytensä ja läntisen demokratian ilman menettämäänsä maakuntaa. Se onnistuisi myös rohkeutensa ja voimansa osoittaneelle Ukrainalle.

Krim on joskus ennenkin kuulunut Venäjälle, samoin kuin Karjala oli välillä osa Venäjää. Putin joutuisi kuitenkin luopumaan verisesti valtaamistaan Ukrainan alueista ja kärsimään muutkin sodan hirmuiset tappiot. Törkeästä hyökkäyssodasta joutuu aina maksamaan sentään edes jotakin. 

AHVENANMAA ON NATON JÄSENVALTION MAAKUNTA

  22.12.2022 ESS

Hallitus on lähettänyt Natoon liittymissopimuksen eduskuntakäsittelyyn. Ahvenanmaan maakuntahallituksen edustaja on osallistunut lain valmisteluun asiantuntijana. Menettelyssä ei ole esitetty Ahvenanmaan kansainväliseen asemaan liittyviä vastalauseita.

Ahvenenmaan kansainväliseen asemaan liittyvät sopimukset on lähetetty tiedoksi Genevessä 1921 tehdyn Ahvenanmaa-sopimuksen allekirjoittaneille valtioille, jotka ovat nyt Naton jäseniä.

Sopimukset on lähetetty myös Venäjälle, joka ei ole Geneven sopimuksen allekirjoittaja. Se kytkeytyy Ahvenanmaahan vain Neuvostoliiton Suomelle 1940 sanelemalla sopimuksella, joka avasi Neuvostoliitolle ja avaa nyt Venäjälle mahdollisuuden sotilastiedustelun läsnäoloon Ahvenanmaalla. Natoon pian kuuluvan valtion maakunnan pääkaupungissa liehuu Venäjän lippu.

On mielenkiintoista nähdä, miten Natossa suhtaudutaan Moskovassa 1940 tehtyyn pakkomenettelyyn perustuneeseen Ahvenanmaa-sopimukseen, joka loukkaa Suomen suvereniteettia. Lain perusteluista ei ilmene, että Venäjää oisi kuultu lakiesityksen valmistelussa.

Ulkoministeri totesi lain lähetekeskustelussa, että Nato-jäsenyys ei muuta Ahvenanmaan kansainvälistä asemaa. Se on Suomen valtioaluetta, jonka puolustukseen Suomi on varautunut, ei Geneven sopimuksen perusteella vaan siksi, että Suomi puolustaa koko valtioaluettaan - siis myös Ahvenanmaata - kaikissa olosuhteissa.

Lakiesityksen perusteluiden mukaan Naton perustamissopimus ei sisällä Ahvenanmaan itsehallinnon piiriin kuuluvia määräyksiä. Ahvenanmaa-sopimukset eivät estä Suomen liittymistä Natoon eivätkä ole ristiriidassa Pohjois-Atlantin liiton perustamissopimuksen kanssa.

Natoon liittymien vahvistaa jo vuosikymmenet vallinneen käytännön. Geneven Ahvenanmaa- sopimuksen kanonisoima unelma aseettomuudesta voi toteutua vain syvän rauhan ja kansainvälisen harmonia oloissa. Siksi Suomi on vuodesta 1939 lähtien vastannut myös tämän saariston sotilaallisesta turvallisuudesta.

Kun Geneven sopimuksen allekirjoittajat ovat myös Naton jäseniä, Ahvenanmaan asemaan liittyvä ristiriitoja ei ilmeisesti synny, mutta Venäjän konsulaatti Maarianhaminassa on historian outo haamu, ruman menneisyyden röyhkeä jätös.

Suomi on jo vuosikymmeniä noudattanut Pax-periaatetta, joka mitätöi sen suvereniteettia loukkaavat kansainvälisten sopimusten artiklat. Kansainvälinen yhteisö on hyväksynyt tämän menettelyn. Suomi ei kuitenkaan vielä ole ponnistautunut siihen liikkeeseen, että Venäjän konsulaatti karkotetaan Ahvenanmaalta. Nyt se on lopultakin tehtävä. Heti Nato-jäsenyyden asututtua voimaan.

TURKKI ON NATON HÄIRIKKÖ

8.12.2022 ESS

Turkki on Naton pitkäaikaisimpia jäseniä, vaikka ei sentään ollut sen perustajaryhmässä. Viime aikoina se on ostellut Venäjän parhaita asejärjestelmiä ja häiriköinyt uusien jäsenten hyväksymisprosesseja. Omahyväisen mahtailun jälkeen se on sentään armosta hyväksynyt tulokkaat hienompiensa joukkoon.

Nyt Turkki on keksinyt erilaisia koukkuja, joihin se ripustaa Suomen ja varsinkin Ruotsin Nato-jäsenyyden. Toistuvista hurskaista lupauksista huolimatta kukan ei voi arvata, mitä Turkki todella tekee. Sen presidentinvaalista on turha odottaa muutosta. Diktatuurierien erityisominaisuuksiin kuuluu, että vaalitulokset yllättävät suuren johtajan suurella suosiolla.

Venkoilu Ruotsi ja Suomen jäsenyyden kansa ei kohdistu niinkään pohjolan demokratioihin vaan kuuluu Turkin tavanomaiseen käytöskulttuuriin. Paitsi yhdellä ulottuvuudella. Vuosikymmenien mittaan Natoon on tullut jäseniä, jotka eivät niinkään lisää Naton puolustuksen tehoa vaan lähinnä tuovat liittokunnalle uusia vastuita, joiden kantamiseen uudet jäsenet eivät pysty osallistumaan. Niiden jäsenyyden jarruttelu ei paljon haittaa isoa kokonaisuutta,

Ruotsi ja Suomi ovat toista maata. Niiden jäsenyys parantaa Naton puolustustehoa Itämerellä. Se on Turkin hallitseman Dardanellien salmen rinnalla Naton eurooppalaisen vastuualueen herkimpiä riskialueita. Ruotsin ja Suomen jäsenyyden torjunnalla Turkki vahingoittaa Natoa.

Miten kauan puolustusliitto sietää jäsenen käytöstä, joka haittaa Naton vahvistamista ja on ristiriidassa Pohjos-Atlantin sopimuksen kolmannen artiklan kanssa? Sietämättömän tilanteen korjaamiseen tarvitaan sopimustekstin uutta muotoilua tai sen täsmentämistä kaikkia jäsenmaita sitovalla tulkinnalla.

Se tuhoaisi Naton huoneentaulun kauneimman koristeen, joka on yksimielisen päättämisen periaate. Niin täytyy nyt vaan tehdä. On päästävä eroon yhden jäsenvaltion tai piennen jäsenryhmän terrorista järjestön etua ja jäsenistön enemmistöä vastaan. Määräenemmistöllä päättäminen kuuluu luonnostaan demokraattisten yhteisöjen elämään.

Naton pitkän historian aikana sen perussopimuksen keskeisistä sisältöä ei ole muutettu. Silti puolustusliiton on sopeuduttava siihen, että melkein kolminkertaistuneen jäsenistön kanssa eläminen on eri asia kuin toiminta kahdentoista samanmielisen perustajavaltion kesken viime vuosisadan puolenvälin aikoihin.

Ikuisen muuttumattomuuden nimiin vannovat organisaatiot ovat usein vaipuneet historian hämärään tavoitteitaan saavuttamatta. Naton on ryhdistäydyttävä ja remontoitava rakenteensa nykyisten olosuhteiden mukaiseksi.  

UKRAINA RAUHAN JÄLKEEN

24.11.2022 ESS

Venäjä on epähistoriallinen kummajainen. Sen niminen valtio perustettiin Ukrainassa Itä-Rooman raunioille yli tuhat vuotta sitten. Nyt Venäjä yrittää tuhota Ukrainan ja sen kansan. Se on luonnotonta, sillä Putinin hyökkäyssota tuhoaa Venäjän sielun, mutta ei Ukrainan kansaa eikä sen identiteettiä.

Venäjä lataa sukulaiskansaansa vihan pääomaa, joka ei nollaudu kahden tai kolmen sukupolven aikana, jos ikinä. Ukrainalaisten kansallinen paatos, puolustustahto ja sotataito ovat johtaneet näyttäviin alueellisiin voittoihin. Silti ennuste ei näytä hyvältä.

Ukrainalla on paljon aluetta ja väkeä, mutta Venäjä on kaikilla mittareilla vielä isompi. Vaikka lännen tuki jatkuisi, Ukrainalta loppuisivat taistelijat ennen kuin Venäjältä. Putin saa kokoon taisteluarvoltaan heikkoa väkeä, mutta sen perinteeseen kuluu tukahduttaa vastustaja työntämällä rintamalle loputtomasti tykinruokaa. Talvisodassa Neuvostoliiton miehistön ja liikkuvan tulen massiivinen ylivoima jyräsivät Suomen matalaksi. Ukrainaa uhkaa sama kohtalo, jos sen torjuu edelleen rauhanneuvottelut.

Ukraina ilmoitta suostuvansa neuvottelupöytään vasta kun Venäjä sitoutuu luopuman Ukrainalta valtaamistaan alueista, siis myös Krimistä. Luultavasti se ei suostu. Venäjä tuskin romahtaa täydellisesti, vaikka Putinin sota epäonnistui. Hänen seuraajansa on todennäköisesti edeltäjäänsäkin sotakiihkoisempi, ja vastaisi kaikkiin ennakkoehtoihin työntämällä rintamalle lisää rautaa ja tykinruokaa.

Näin kävi Suomelle talvisodassa. Neuvostoliitolle ei kelvannut mikään Suomen ehdotuksista, ja sota alkoi. Alkumenestyksen jälkeen Suomen puolustus jäi liikkuvan tulen ja miehistöylivoiman alle ja joutui alistumaan Stalinin sanelemiin rauhanehtoihin.

Valtavasta ihmishenkien, alueiden ja tuotantokapasiteetin menetyksestä huolimatta Suomi pystyi sinnittelemään taas jaloilleen, aluksi suomettuneesti kompastellen, mutta puolessa vuosisadassa länsimaiseksi demokratiaksi ja Naton jäseneksi.

Henkeä salpaavasta rauhansopimuksesta huolimatta Ukrainalla olisi paremmat mahdollisuudet selvitä kuin Suomella oli talvisodan jälkeen. Vaikka Venäjä pystyisi terrorillaan kaappaamaan Ukrainan alueita ja tyrmäämään san röyhkeällä rauhasopimuksella, se ei pystyisi hallitsemaan vihalla kyllästämäänsä kansaa. Stalin kohtasi tämän yllätyksen talvisodan jälkeen.

Ukrainalla olisi edelleen rajusti Venäjän vastainen väestö ja hiljaista osaamista jallittaa jäykkäliikkeistä jättiläistä. Ja lännen tuki. Ukraina on huikealla puolustustaistelullaan lunastanut itselleen tulevaisuuden mahdottomasta naapurista huolimatta, samoin kuin Suomi kauan siten.

Venäjän Ukraina-sodan tuos

 Riippumatta siitä, mitä tämän päivän jälkeen tapahtuu, tähän mennessä tapahtunut on piirtänyt historian aikakirjoihin syvällisesti merkittävän asian.

Venäjä on Ukrainan sodallaan ladannut sukulaiskansaansa sellaisen vihan pääoman, joka ei nollaudu kahden tai kolmen sukupolven aikana, jos ikinä. Nyt nähtyyn verrattuna Suomen talvisota ei ole kovin iso asia, vaikka senkin muisto vielä elää vahvana.

Jos äkkiä yritän hahmottaa historiaa, Venäjän keisarikunta on hyvin kauan siten syntynyt Ukrainassa. Putinin sota Ukrainan tuhoamiseksi on tuhonnut Venäjän kansallisen sielun. 

NATO JA AHVENANMAA-SOPIMUKSET

Etelä-Suomen Sanomat 10.11.2022

Suomen Nato-hakemuksen valmistelun aikaan tuntui siltä, että Ahvenanmaan itsehallinto voisi aiheuttaa vaikeuksia. Nato viesti, että ei syytä huoleen, itsehallintokuvioihin on totuttu, kokemusta on Huippuvuorilta ja Kreikan saaristosta.

Kukaan ei huomannut kertoa Naton väelle, että Ahvenanmaa on julistettu 100 sitten aseettomaksi ja puolueettomaksi. Maarianhaminassa on vuodesta 1940 lähtien ollut Venäjän konsulaatti, jolla on oikeus pitää palveluksessaan tiedustelu-upseereita varmistamassa, että Ahvenanmaan alue pysyy aseettomana. Konsulaatti on periaatteessa sotilaallinen laitos.

Sen pihalla liehuva lippu julistaa Venäjän läsnäoloa Suomen turvallisuuden herkimpiin kuuluvalla alueella, jonka puolustukseen osallistuu pian myös Nato. Silloin on luonnollista. että Naton jäsenmaiden ja Suomen merivoimien alukset harjoittelevat Suomen aluevesillä. Ne eivät voisi kuitenkaan liikkua Ahvenanmaan vesillä, niin kauan kun Genevessä 1921 ja Moskovassa 1940 tehdyt Ahvenanmaa-sopimukset ovat voimassa. Niistä molemmista on päästävä eroon.

Ahvenanmaan maakunnan itsehallinto ei ole näiden sopimusten osapuoli. Silti siellä valvotaan mustasukaisesti alueen aseettomuutta ja puolueettomuutta. Geneven sopimuksen mukaan ne toteutetaan kieltämällä sotavarustukset Ahvenanmaalla, rajoittamalla sen vesillä liikkuvien sotalaivojen uppoumaa ja seuraamalla viattomassa läpikulussa alueelle tulevia vieraan valtion aluksia.

Moskovan sopimuksen määräykset ovat vielä ihmeellisempiä. Se määrää Maarianhaminan konsulaattiin sijoitetut upseerit valvomaan saariston aseettomuutta niin, että Venäjän sotavoima voi helposti miehittää Ahvenanmaan. Moskovan sopimuksen mukaan Ahvenanmaa ei ole aseeton eikä puolueeton vaan Venäjän sotatoimialuetta.
x x x
Nato-jäsenyyden astuttua voimaan Suomen merivoimat eivät voisi harjoitella Nato-maiden laivastojen kanssa Ahvenanmaan alueella. Nato-jäsenyyden ratifiointia ei kannata häiritä Ahvenanmaan luonnottoman tilanteen korjaamisella. Mutta heti kun Suomen Nato-jäsenyys tulee voimaan, on tartuttava toimeen. Vuonna 1990 käyttöön otettu Pax-periaate avaa siihen tarvittavan menettelyn.

enäjällä ei ole perusteita estää Moskovassa tehdyn Ahvenanmaa-sopimuksen mitätöintiä Pax-periaatteen mukaisesti. Kreml sopeutui aikanaan Pax-periaatteella toteutettuun Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen Suomea loukkaavien artiklojen kumoamiseen.

Geneven Ahvenanmaa-sopimuksen purkaminen voisi olla helppoa, sillä kaikki sen allekirjoittajavaltiot ovat Naton jäseniä. Niillä tuskin on intressiä pitää yllä Ahvenanmaan teoreettista aseettomuutta ja puolueettomuutta. 

AHVENANMAALLA ON KUMMALLINEN KONSULAATTI

Etelä-Suomen Sanomat 27.10.2022
Kansanedustaja Päivi Räsänen on esittänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen Maarianhaminassa toimivan Venäjän konsulaatin lakkauttamisesta. On hyvä, että eduskunnassa herätään ihmettelemään hallituksen saamatomutta ilmiselvässä asiassa.

Kirjallinen kysymys on kuitenkin tehoton keino saada liikettä aikaan. Hallituksella on kolme viikkoa aikaa vastata, ja on jokseenkin yhdentekevää, mitä joku ministeri silloin sanoo. Siinä koko juttu.

Hallitus ei ole toiminut Suomen vapauttamiseksi venäläisestä läsnäolosta maanpuolustuksen painopistealueella. Ahvenanmaalla on maailman kummallisin konsulaatti. Sitä ei perustettu sivistyneesti, diplomaattisen käytöstapojen mukaisesti.

Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov ärjyi sen perustamissanat syksyllä 1940 yöllisissä puhutteluissa Suomen Moskovan-lähettiläänä silloin toimineelle J. K. Paasikivelle. Talvisodan jälkeisessä ahdingossa Suomen oli pakko hyväksyä sopimus Ahvenanmaan aseettomuudesta, jota valvomaan Neuvostoliitto perusti konsulaatin Maarianhaminaan.

Samaan aikaan Neuvostoliitolla oli kolme Itämerelle suuntautuvaa hyökkäyssuunnitelmaa. Ne kaikki olisivat käynnistyneet maihinnousulla Ahvenanmaalle. Se olisi ollut helppoa, sillä Maarianhaminan konsulaatissa oli virastoväen lisäksi upseeriosasto, joka valvoi, että saarilla ei ollut aseita alueen puolustukseen.

Vuoden 1940 päättyessä konsulaatissa oli 38 virkailijaa, jatkosodan jälkeen 1944 heitä oli 138 ja kylmä sodan aikana eräiden tietojen mukaan yli 300. Tiedustelu-upseereita on ollut konsulaatissa 1970-lulvulle asti, viimeksi osaston vahvuus oli ilmeisetsi 20–30. Nykyisin konsulaatin henkilöstön määräksi ilmoitetaan 1+1, konsuli ja hänen vaimonsa.

Venäjällä on edelleen oikeus sijoittaa Maarianhaminan konsulaattiin tarpeelliseksi arvioimansa ryhmä sotilastiedustelijoita valvomaan Suomen valioalueeseen kuuluvan saariston sotilaallista statusta. He voisivat ottaa komentoonsa Venäjän maihinnousuyhtymän, kun se saapuu Ahvenanmaa rannoille. Venäjä voi koska tahansa elvyttää tämän valmiuden. Se on eri asia, olisiko siinä mitään järkeä, kun Itämeri on Naton sisäjärvi. Mutta Venäjältä voi odottaa mitä tahansa.

Presidentti Mauno Koiviston 1990 käyttöön ottama Pax-tulkinta on mitätöinyt Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen Suomen suvereniteettia loukkaavat artiklat. Neuvostoliitto hyväksyi vaieten tämän menettelyn.

Suomella on hyvät perusteet ilmoittaa, että Venäjän Maarianhaminan-konsulaatti loukkaa Suomen suvereniteettia. Siitä seura Pax-periaatteen mukaisesti, että vuoden 1940 Ahvenanmaa-sopimus raukeaa, ja konsulaatin virkailijat voidaan todeta ei-toivotuiksi henkilöiksi.