HISTORIA VAIKUTTAA SOPIMUKSIIN

 

Tänään lähetetty Radio 1:n Maailmanpolitiikan arkipäivää oli järkyttävä (30.11.2024 Radio 1 klo 12.05 – 12.30). Akateemikko Martti Koskenniemi ryöpytti siinä koko osaamiaan kuin se leijuisi juridisella taivaanrannalla täysin erillään siitä, mitä täällä maan päällä tapahtuu.

Hän jutteli leppoisasti, kuinka hän 34 vuotta sitten käsitteli ulkoministeriön virkamiehenä presidentti Koiviston Pax-periaatetta, ja antoi armon käydä oikeudesta. Matoivatko kaikki ulkoministeriön asiat kulkea silloin hänen pöytänsä kautta.

Hän ei näytä tietävän tai muistavan, että Pax-tulkinta pohjustettiin ulko- ja puolustusministeriöiden muistioilla. Ne totesivat, että olosuhteiden muutos oli saanut Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen Suomen suvereniteettia loukkaavat artiklat menettämään merkityksensä. Tämä on selostettu ja nootitettu huolella Heikki Talvitien ja Pekka Visurin kirjassa Kylmän sodan loppu.

Koivisto esitteli Pax-tulkintansa täsmälleen ministeriöiden muistioiden mukaisesti. Hän totesi valtioneuvoston pöytäkirjaan sanelemassaan lausunnossa, että nämä artiklat olivat menettäneet merkityksenä, koska ne perustuivat olosuhteisiin, jotka eivät enää vallitse. Se oli suora lainaus Wienissä 1969 hyväksytyn yleissopimuksen 62. artiklasta.  

Lausuma lähetettiin tiedoksi Neuvostoliiton ja Britannian ulkoministeriöille, siis vain tiedoksi. Niistä ei neuvoteltu, vaikka Neuvostoliitto yritti, mutta Suomi torjui sen. Suomen ja Neuvostoliiton ulkoministerit totesivat, että asia oli loppuun käsitelty. Kreml hyväksy Pax-tulkinnan

Kun Pariisin rauhan ja yya-sopimuksen Suomea loukkaavat artiklat menettivät näin voimansa, miksi samoin ei voisi käydä myös Venäjän Ahvenanmaa-konsulaattia koskevalle artiklalle.

Koskenniemi ei myöskään näytä tietävän tai muistavan, että Neuvostoliitto ja Venäjä ovat ratifioineet Wienin yleissopimuksen. Niillä tosin oli varauksia muutamista artikloista, mutta ne eivät koskeneet 62. artiklaa. Se sitoo myös Venäjää, mutta tuskin se suostuu siihen, kuten Neuvostoliitto aikoinaan. Tämä ei estä Suomea toimimasta voimassa olevan ja ratifioimansa sopimuksen mukaisesti.

Mikä olisi me mahti, joka saisi akateemikon uskomaan, että taivaanrannalla uljaasti leiskuvaan juristitodellisuuteen vaikuttaa myös se, mitä me täällä maan päällä sanomme historiaksi.

PUOLUSTUS JALKAVÄKIMIINOILLA ON SALLITTUA

Jalkaväkimiinojen uusiokäyttöä kauhistelleet eivät taida ymmärtää, mistä asiasta he esittävät sydäntä särkeviä mielipiteitä. Tai eivät haluakaan ymmärtää mitään muuta kuin omia ajatuksiaan.  

Suomi on ainoa EU:n ja Nato-jäsen, jolla on yli 1 300 kilometriä yhteistä rajaa Putinin diktatuurin hallitseman hyökkäyssotaa käyvän supervallan kanssa.  Venäjä on käyttänyt Ukrainan vastaisessa sodassaan sumeilematta ensimmäisen maailmansodan taktiikkaa, joka syöttää sumeilematta massoittain jalkaväkeä taistelukentälle tykinruuaksi.

Suomen varautuminen sellaista sodankäyntiä vastaan ei ole kansainvälisen sopimusoikeuden halventamista. Se on Suomen puolustuksen vastuullista suunnittelua. Yhdelläkään eurooppalaisella maalla ei ole niin ilmiselvää jalkaväkimiinojen tarvetta kuin Suomella. Niiden käyttö Venäjän vastaisella rajalla ei uhkaa idän ja etelän kehittyvien maiden lapsia.   

Suomen miinakeskustelusta kauhistuneet tuntuvat ajattelevan niin, että jos valtio on liittynyt sopimukseen, se on sidottu siihen ikuisesti. Ei se niin ole. Sopimuksiin liitytään silloin kun sei tuntuu järkevältä, ja erotaan jos muuttuneessa tilanteessa sopimus ei ole enää järkevä.  

Miinakeskustelu on samanlainen kuin rajalla käännytystä koskeneen lain kommentointi. Useimmat maat suhtaituivat siihen kielteisesti, koska se oli kansainvälisen oikeuden vastainen. Kun laki oli hyväksytty, monet niistä myönsi, että Suomella oli oikeus suojautua ilmeistä uhkaa vastaan. Kansainvälinen sopimusoikeus ei kumoa valtion oikeutta itsepuolustukseen. Se on YK:n peruskirjan tärkeimpiä säädöksiä. 

VOI PYHÄ YKSINKERTISUUS

 Uskonnoltaan uskonnottomat ovat alkaneet varjella lastensa  uskonnottoman puhtauden säilymistä. He vaativat kärsimyskorvausta lapsille, joita uhkaa vaara joutua kuulemaan Händelin Messiasta. 

Heidän pitäisi suojella lapsiaan myös Euroopan unionin hymnin kuulemiselta. Sehän on Beethovenin 9. sinfonian finaalista, jonka vakuuttaa, että tähtitaivaan tuolla puolen on rakastava isä. 

Kansainvälisissä suurkilpailuissa pitäisi ottaa uskonnottomuustauko, jos kentällä syty tilanne, että joudutaan kuulemaan Yhdistyneen kuningaskunnan kansallislaulu. Jos joku ei halua kuulla, kun jumalaa pyydetään suojelemaan kuningasta, hänelle pitää antaa tilaisuus poistua puhtaaseen uskonnottomuuteen.