Valta ja järki

 Eilen illalla en oikein tahtonut uskoa kuulemaani, mutta nyt se täytyy varmaan uskoa.

Perustuslakivaliokunta on siis sitä mieltä, että kadulla kulkijoita ei saa häiritä. Sen sijaan poliisin pitää mennä koteihin ja muihin yksityistiloihin vaatimaan selvyyttä siellä olijoista ja tarkistamaan, ovatko he liian lähellä toisiaan.

Perustusvaliokunta on huumautunut oman valtansa oletetusta ehdottomuudesta. Nyt tarvittaisiin hetki harkintaa. Valiokunnassa pitäisi poikkeustilan vallitessa sopeutua sen verran poikkeukselliseen menettelyyn, että suostuu käyttämään järkeä, kun on kysymys ihmisten elämästä ja kuolemasta.

PARLAMENTARISMIN POHJANOTEERAUS

Etelä-Suomen Sanomat 1.4.2021

Liikkumisen rajoituksista säätävän lakiesityksen eduskuntakäsittelyn alkuvaihe sujui masentavalla rutiinilla. Oppositio tiesi jo etukäteen lain tarpeettomaksi ja väärin tehdyksi. Kun ensimmäiset luonnokset vuotivat julkisuuteen, se julisti niiden rajoittavan väärää asiaa, kun pykälät eivät säädelleet taudin tarttumistilanteita sisätiloissa. Sen logiikan mukaan on ihan turha rajoittaa ihmisten kulkemista ulkosalla sisätiloihin, joissa voivat saada tartunnan tai levittää virusta.

Oppositio vähät välitti siitä, että liikkumisrajoituslaki on varautumista myöhemmin ehkä syntyvään tilanteeseen, jonka toteutumista hallitus yrittää estää. Sen viisauden mukaan on tarpeetonta torjua ongelmaa, joka ei ihan vielä ole kaatunut niskaan. Oppositio tietää, että koska pandemia joskus kuitenkin laantuu, sitä ei tarvitse rajoittaa silloin kun se vielä riehuu.

Tällainen käytös muistuttaa alkeellisen fysiologisen koejärjestelyn eläimiä, jotka ehdollistettiin reagoimaan ärsykkeeseen tilanteesta riippumatta aina samalla alkeellisella tavalla.

Lakiesityksen säätelemän tilanteen mutkikkuus johtaa sen luettelemaan monia sallittuja asioita, vaikka sen pääasiana on kieltää meno vaarallisiin tilanteisiin. Muutamissa lähetekeskustelun puheenvuoroissa vilahti terveellinen ajatus tämän vinoutuman oikaisemiseksi.

Liikkumisrajoitteiden poikkeuslistan rinnalle lakiin kannattaisi lisätä täyskielto liikkua asuinpaikan pihapiirin ulkopuolella esimerkiksi iltayhdeksän ja aamuviiden välillä. Sen pitäisi koskea poikkeuksetta kaikkea muuta paitsi pelastuslaitoksen ja terveydenhuollon toimintoja ja yötöitä tekevien työmatkoja. Olisi helppo valvoa ja luultavasti tehoaisi.

Kun siirryttiin odottamaan valiokuntakäsittelyä, jossa kansanedustajat voisivat tehdä lakiin esimerkiksi tämän tervejärkisen lisäyksen, puhemies ilmoitti eduskunnan lähtevän pääsiäislomalle.

Tuli mieleen sisäministeri Urho Kekosen ja pääministeri A. K. Cajanderin puhelinkeskustelu aamulla 30.11.1939. Kekkonen kertoi sotatoimien alkaneen Karjalan kannaksella, ja ehdotti hallituksen kokoontumista heti. Pääministeri pyysi täsmennystä saamaansa tärkeään tietoon: ”Tarkoitatko, että kokoonnumme ennen virka-aikaa?”

x x x

Parlamentarismin pitäisi tarkoittaa, että opposition on valtaan päästäkseen osoitettava hallitusta parempaa asioiden ymmärtämistä ja näkemystä sen mukaisesta hallinnosta. Ikimuistoisen perinteen mukaan opposition päätehtävä on kuitenkin vastustaa hallitusta aina, meni syteen tai saveen.

Käytännössä hallitukseen nousee se oppositioryhmä, joka potkii mojovimmin hallitusta ja saa naurajat puolelleen. Hyvien voimien johdatuksesta hallitukseen pääsy on usein jalostanut oppositiossa räksyttäneet irvailijat laatuun käyviksi poliittisiksi johtajiksi, mutta se ei ole varmaa varsinkaan nykyisin.

Mitä rajummaksi sanailu yltyy somessa, turuilla, toreilla ja eduskunnassa, sitä isommaksi riski kasvaa. Jonakin päivänä hallitukseen nousut oppositioryhmä voi alkaa iskostaa määrämittaisisilla pikaviesteillä muotoutunutta kansanviisautta yhteiskunnan rakenteisiin ja lainsäädäntöön. Kansa saa sellaisen hallituksen kuin se ansaitsee.

Järki hoi, äly älä jätä

Suomalainen mökkikulttuurin ja koronalta suojautumisen yhteentörmäys on lamauttamassa terveen arkijärjen. Yleisen ja yhtäläisen kotirauhan julistajat ovat päättäneet olla kauhuissaan siitä, että vuokramökeissä lomailevat köyhät eivät saisi kutsua ystäviään mökkivisiitille, mutta ökyrikkailla mökin omistajilla vain taivas on bilettämisen rajana.

Tämä mekkala johtuu ilmeisesti liikkumisrajoitteiden pohdinnan alkuvaiheessa julkisuudessa vilahtaneesta ajatuksesta, jonka mukaan yleiset kokoontumisrajoitukset pitäisi ulottaa koskemaan liikkumiskiellon päällä ollessa lyhyeksi ajaksi vuokrattuja loma-asuntoja. Se ei ole ihan typerä ajatus, jos on tarkoitus rajoittaa tartuntariskiä lisääviä kokoontumisia.  

 KORONAN KARUT KASVOT Etelä-Suomen Sanomat 18.3.2021

Ylen dokumenttisarja Rankka vuosi pysäytti kummasti. Vuosi sitten koronakriisin päälle kaatuessa luulin ymmärtäväni, miten ahtaalle monet ihmiset joutuivat työssään ja muussa elämässään. Ajattelin heitä kiitollisin ja kunnioittavin mielin.

Tämä dokumentti vaikutti uudella tavalla. Vähin elein, mutta raastavan dramaattisesti se pakotti kohtaamaan lähietäisyydeltä hoitajia ja lääkäreitä, jotka taistelevat ymmyrkäisiä vuorokausia peräjälkeen kärsimyksen ja kuoleman kasvojen edessä. He olivat liian uupuneita leikkiäkseen sankaruutta, sillä työtä pitää aina vaan jatkaa. Hämärän rajoille asti väsynyt hoitaja sanoi ihmettelevänsä välillä, voiko tämä olla totta ollenkaan.

Mykistyin, kun koronan kynsissä leskeksi jäänyt rouva kertoi hiljaisella äänellä ja ilman huutomerkkejä, miten koko perhe käpertyi koronaan. Ja kaiken kukkuraksi hän joutui tuntitolkulla odottamaan ambulanssia selvästi kuoleman kouriin joutuneelle miehelleen. Miten vielä hätänumero yksi-yksi-kaksikin voi pettää.

x x x

Koronatartuntojen päivittäisistä tasosta ei saa oikein tolkkua. Ne käskyt ja ohjeet, jotka syksyllä suunnilleen puolittivat 700-800 päivittäisen tartuntatason, eivät nyt alkukeväällä enää tehoakaan. Pian ollaan syksyn huipputasoa pahemassa tilanteessa. Tartuntojen valtaosa näyttää tulleen ärhäkkäistä muunnoksista, mutta eivät nekään kai sentään tartu ilman kosketusta tai pisaraetäisyyttä. Entäpä jos myös ihmisten käyttäytyminen on muuntunut.

Kyllästyminen jatkuvaan varomiseen ja suojaamiseen tuntuu yleistyvän. Tartuntaryppäiden alkulähteet ovat yleensä yksityisiä bailuja, salakapakoita ja hilpeitä perhejuhlia. Sellainen meno on yhtä juhlaa myös lisääntymishaluiselle virukselle.

Jatkuva varuilla olo on ilmeisesti turruttanut ihmiset ajattelemaan, että pieni ilonpito ei haittaa, kunhan tartuntavaaran takia annettuja kieltoja ja ohjeita ei riko näkyvästi. Se on itsepetos ja huoma yhteiskunnallista käytöstä. Ja lisäksi typerää, sillä se vahingoittaa juhlijoita itseään, ja juhlan jälkeen virus ryntää kiihtyvällä vauhdilla tartuttamaan tuntemattomia ulkopuolisia.

Hallitus taitaa olla oikeilla jäljillä, kun uhkailee ulkonaliikkumiskiellolla, ja valmistelee lainsäädännön kiristämistä. Koska tyhmyyttä ei voi lailla kieltää, on järkevää yrittää estää ihmisiä menemästä sinne, missä olisi tyhmää juhlia.

x x x

Pandemian vuosipäivän kunniaksi on arvioitu hallituksen työtehoa ja menestystä. Yleisarvosana näyttää olevan hyvä tai eriomainen. Sanna Marin on uudistanut hallituksen marssijärjestystä tukeutumalla näyttävästi pandemian hallitsemisen ja uhrien hoidon asiantuntijoihin.

Sitä väkeä tuntuu olevan paljon, ja lähes kaikki vakuuttavia esiintyjiä. He pystyvät perustelemaan monimutkaisia asioita niin selvin sanoin, että maallikkokin luulee hetkittäin ymmärtävänsä niistä jotakin.

Entisaikaan asia kuin asia alistettiin komiteoille, puoluesihteereille ja ay-johtajille. Näiden ryhmien käyttövoimana oli enemmän vallanhalu kuin asioiden osaaminen. Johtoasema järjestöissä antoi valtuudet vaikuttaa lähes kaikkeen. Nyt todellinen asiantuntemus on päässyt tukemaan poliittista kriisinhallintaa.

TORJUTAANKO VAARAA VAI LUETAANKO LAKIA

Etelä-Suomen Sanomat 4.3.2021

Terveydenhoidon henkilöstön, hallinnon virkamieskunnan ja hallituksen taistelussa pandemiaa vastaan alkaa olla epätoivoisen sankaruuden piirteitä. Se on kuin sodankäyntiä. Kun yhdestä pahasta melkein selvitään, tulee uusi, ja sen perässä muita, ja kaikkiin on pakko reagoida. Heti. Pitää vaan jaksaa, vaikka hoitajia kaatuu potilaiksi, väki vähenee ja nääntyminen jäytää taistelua jatkavien vireyttä.

Nyt on kysymys toistaiseksi vain muutamien satojen ihmisten kuolemasta ja kymmenien tuhansien sairastumisesta hyvin vakavaan tautiin. Hoidon ja hallinnon ihmiset näyttävät pystyvän melko hyvin tästä taustasta nousevaan tilannearvioon äärimmäisessäkin ahdingossa,

Kaikki ei silti ole niin kuin pitäisi. Taistelusokki tuntuu sumentaneen laki-instituutioiden suhteellisuudentajun. Lain tulkinnasta tulee pääasia. Kriisin kääntyessä syöksykierteeseen otetaan viikon tuumaustauko, ja aika kuluu pykäläsulkeiseen. Eduskunta vaikertaa, kun siltä vaaditaan nopeutta. Virus ei lepää hetkeäkään. Ihmisiä kärsii ja kuolee joka päivä.

Koronatartunnan saaneista kuolee onneksi melko harva, joten päivittäisten tartuntojen määrä ei millään mittarilla rinnastu sodan henkilötappioihin. Kriisin tyrmäävää kehitysnopeutta ja kosketuspinnan laajuutta tämä vertailu voi kuitenkin heijastaa, ainakin tunnetasolla.

Talvisodassa kuoli tai katosi keskimäärin noin 270 rintamamiestä päivässä. Suurimmat tappiot olivat epätoivoisen maaliskuun 1940 alussa. Pahimpana päivänä menetettiin ilmeisesti yli 800 taistelijaa. Sen rinnalla noin 800 koronatartuntaa päivässä rauhan aikana ei ole juuri mitään.

Mutta sen tämä rinnastus kertoo, että nyt menossa olevan kriisin hallinta on lähes yhtä epätoivoista kuin kaaoksen rajaaminen talvisodan loppuvaiheessa. Ja nytkin eletään kärsimyksen ja kuoleman luomassa ahdingossa.

Tällaisessa tilanteessa pitää tehdä kaikki, mikä teoriassa tai vaikka vain toiveissa voisi pelastaa vielä pahemmalta. Ja se pitää tehdä heti. Sitten jälkeenpäin voidaan katsoa, onko siinä tuiskeessa kaatunut laillisen menon tai järjenkäytön raja-aitoja niin pahassa paikassa, että sillä on seuraamuksia. Se voidaan punnita jälkeenpäin tuomioistuimessa vertaamalla lain rikkomuksen raskautta torjuttuun vaaraan ja saavutettuun tulokseen.

x x x

Poikkeustilalainsäädännön vallitsevan tulkinnan mukaan vaaran torjunta etukäteen on kielletty. Saa toimia vasta kun katastrofi on jo kaatunut päälle. Siinä ei ole järkeä, oikeutta eikä kohtuutta.

Tulevan ennakointi ja vaara välttäminen ajoissa on parasta poikkeustilanteen hallintaa. Varsinkin jos se onnisuu, siitä pitäisi antaa kunniamerkki eikä rangaista. Ja yrittänyttä ei pidä tuomita, vaikka kaikki ei onnisuisikaan, paitsi jos kyse on silkasta holtittomuudesta.

Kaikkein äärimmäisimmissä tilanteissa lakipykäliä ei voi aina noudattaa kirjaimellisesti. Jos muu ei auta, pitää sallia järjen käyttö. Siitä täytyy vaan huolehtia, että sellaisella menettelyllä torjuttu vaara on vielä isompi asia kuin lain kirjaimen väistäminen, joka on erittäin vakava asia.

Pandemian kaikkein pahimpien tuhojen torjuminen etukäteen ja varmuuden vuoksi on sankaruutta, jota laki ei saisi kieltää.

Eikö se siis mitään?

Koronastrategiassa on ilmeisesti tultu siihen vaiheeseen, että isoja tartuntaketjuja kyllä torjutaan sankarillisin uhrauksin, mutta pienten ketjujen ongelmat eivät ole nyt niinkään kummoisia. Jos alle kymmenen nuorta kuntoilijaa on samassa salissa, niin sepä söpöä. Mutta jos siitä lähtee yksikin tartunta kaveripiirin ulkopuolelle, kuka ties minne, se voi olla jo iso asia. Missä lakipykälässä saotaan, että ei se mitään.