keskiviikko 23. marraskuuta 2022

UKRAINA RAUHAN JÄLKEEN

24.11.2022 ESS

Venäjä on epähistoriallinen kummajainen. Sen niminen valtio perustettiin Ukrainassa Itä-Rooman raunioille yli tuhat vuotta sitten. Nyt Venäjä yrittää tuhota Ukrainan ja sen kansan. Se on luonnotonta, sillä Putinin hyökkäyssota tuhoaa Venäjän sielun, mutta ei Ukrainan kansaa eikä sen identiteettiä.

Venäjä lataa sukulaiskansaansa vihan pääomaa, joka ei nollaudu kahden tai kolmen sukupolven aikana, jos ikinä. Ukrainalaisten kansallinen paatos, puolustustahto ja sotataito ovat johtaneet näyttäviin alueellisiin voittoihin. Silti ennuste ei näytä hyvältä.

Ukrainalla on paljon aluetta ja väkeä, mutta Venäjä on kaikilla mittareilla vielä isompi. Vaikka lännen tuki jatkuisi, Ukrainalta loppuisivat taistelijat ennen kuin Venäjältä. Putin saa kokoon taisteluarvoltaan heikkoa väkeä, mutta sen perinteeseen kuluu tukahduttaa vastustaja työntämällä rintamalle loputtomasti tykinruokaa. Talvisodassa Neuvostoliiton miehistön ja liikkuvan tulen massiivinen ylivoima jyräsivät Suomen matalaksi. Ukrainaa uhkaa sama kohtalo, jos sen torjuu edelleen rauhanneuvottelut.

Ukraina ilmoitta suostuvansa neuvottelupöytään vasta kun Venäjä sitoutuu luopuman Ukrainalta valtaamistaan alueista, siis myös Krimistä. Luultavasti se ei suostu. Venäjä tuskin romahtaa täydellisesti, vaikka Putinin sota epäonnistui. Hänen seuraajansa on todennäköisesti edeltäjäänsäkin sotakiihkoisempi, ja vastaisi kaikkiin ennakkoehtoihin työntämällä rintamalle lisää rautaa ja tykinruokaa.

Näin kävi Suomelle talvisodassa. Neuvostoliitolle ei kelvannut mikään Suomen ehdotuksista, ja sota alkoi. Alkumenestyksen jälkeen Suomen puolustus jäi liikkuvan tulen ja miehistöylivoiman alle ja joutui alistumaan Stalinin sanelemiin rauhanehtoihin.

Valtavasta ihmishenkien, alueiden ja tuotantokapasiteetin menetyksestä huolimatta Suomi pystyi sinnittelemään taas jaloilleen, aluksi suomettuneesti kompastellen, mutta puolessa vuosisadassa länsimaiseksi demokratiaksi ja Naton jäseneksi.

Henkeä salpaavasta rauhansopimuksesta huolimatta Ukrainalla olisi paremmat mahdollisuudet selvitä kuin Suomella oli talvisodan jälkeen. Vaikka Venäjä pystyisi terrorillaan kaappaamaan Ukrainan alueita ja tyrmäämään san röyhkeällä rauhasopimuksella, se ei pystyisi hallitsemaan vihalla kyllästämäänsä kansaa. Stalin kohtasi tämän yllätyksen talvisodan jälkeen.

Ukrainalla olisi edelleen rajusti Venäjän vastainen väestö ja hiljaista osaamista jallittaa jäykkäliikkeistä jättiläistä. Ja lännen tuki. Ukraina on huikealla puolustustaistelullaan lunastanut itselleen tulevaisuuden mahdottomasta naapurista huolimatta, samoin kuin Suomi kauan siten.

perjantai 11. marraskuuta 2022

Venäjän Ukraina-sodan tuos

 Riippumatta siitä, mitä tämän päivän jälkeen tapahtuu, tähän mennessä tapahtunut on piirtänyt historian aikakirjoihin syvällisesti merkittävän asian.

Venäjä on Ukrainan sodallaan ladannut sukulaiskansaansa sellaisen vihan pääoman, joka ei nollaudu kahden tai kolmen sukupolven aikana, jos ikinä. Nyt nähtyyn verrattuna Suomen talvisota ei ole kovin iso asia, vaikka senkin muisto vielä elää vahvana.

Jos äkkiä yritän hahmottaa historiaa, Venäjän keisarikunta on hyvin kauan siten syntynyt Ukrainassa. Putinin sota Ukrainan tuhoamiseksi on tuhonnut Venäjän kansallisen sielun. 

keskiviikko 9. marraskuuta 2022

NATO JA AHVENANMAA-SOPIMUKSET

Etelä-Suomen Sanomat 10.11.2022

Suomen Nato-hakemuksen valmistelun aikaan tuntui siltä, että Ahvenanmaan itsehallinto voisi aiheuttaa vaikeuksia. Nato viesti, että ei syytä huoleen, itsehallintokuvioihin on totuttu, kokemusta on Huippuvuorilta ja Kreikan saaristosta.

Kukaan ei huomannut kertoa Naton väelle, että Ahvenanmaa on julistettu 100 sitten aseettomaksi ja puolueettomaksi. Maarianhaminassa on vuodesta 1940 lähtien ollut Venäjän konsulaatti, jolla on oikeus pitää palveluksessaan tiedustelu-upseereita varmistamassa, että Ahvenanmaan alue pysyy aseettomana. Konsulaatti on periaatteessa sotilaallinen laitos.

Sen pihalla liehuva lippu julistaa Venäjän läsnäoloa Suomen turvallisuuden herkimpiin kuuluvalla alueella, jonka puolustukseen osallistuu pian myös Nato. Silloin on luonnollista. että Naton jäsenmaiden ja Suomen merivoimien alukset harjoittelevat Suomen aluevesillä. Ne eivät voisi kuitenkaan liikkua Ahvenanmaan vesillä, niin kauan kun Genevessä 1921 ja Moskovassa 1940 tehdyt Ahvenanmaa-sopimukset ovat voimassa. Niistä molemmista on päästävä eroon.

Ahvenanmaan maakunnan itsehallinto ei ole näiden sopimusten osapuoli. Silti siellä valvotaan mustasukaisesti alueen aseettomuutta ja puolueettomuutta. Geneven sopimuksen mukaan ne toteutetaan kieltämällä sotavarustukset Ahvenanmaalla, rajoittamalla sen vesillä liikkuvien sotalaivojen uppoumaa ja seuraamalla viattomassa läpikulussa alueelle tulevia vieraan valtion aluksia.

Moskovan sopimuksen määräykset ovat vielä ihmeellisempiä. Se määrää Maarianhaminan konsulaattiin sijoitetut upseerit valvomaan saariston aseettomuutta niin, että Venäjän sotavoima voi helposti miehittää Ahvenanmaan. Moskovan sopimuksen mukaan Ahvenanmaa ei ole aseeton eikä puolueeton vaan Venäjän sotatoimialuetta.
x x x
Nato-jäsenyyden astuttua voimaan Suomen merivoimat eivät voisi harjoitella Nato-maiden laivastojen kanssa Ahvenanmaan alueella. Nato-jäsenyyden ratifiointia ei kannata häiritä Ahvenanmaan luonnottoman tilanteen korjaamisella. Mutta heti kun Suomen Nato-jäsenyys tulee voimaan, on tartuttava toimeen. Vuonna 1990 käyttöön otettu Pax-periaate avaa siihen tarvittavan menettelyn.

enäjällä ei ole perusteita estää Moskovassa tehdyn Ahvenanmaa-sopimuksen mitätöintiä Pax-periaatteen mukaisesti. Kreml sopeutui aikanaan Pax-periaatteella toteutettuun Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen Suomea loukkaavien artiklojen kumoamiseen.

Geneven Ahvenanmaa-sopimuksen purkaminen voisi olla helppoa, sillä kaikki sen allekirjoittajavaltiot ovat Naton jäseniä. Niillä tuskin on intressiä pitää yllä Ahvenanmaan teoreettista aseettomuutta ja puolueettomuutta. 

keskiviikko 26. lokakuuta 2022

AHVENANMAALLA ON KUMMALLINEN KONSULAATTI

Etelä-Suomen Sanomat 27.10.2022
Kansanedustaja Päivi Räsänen on esittänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen Maarianhaminassa toimivan Venäjän konsulaatin lakkauttamisesta. On hyvä, että eduskunnassa herätään ihmettelemään hallituksen saamatomutta ilmiselvässä asiassa.

Kirjallinen kysymys on kuitenkin tehoton keino saada liikettä aikaan. Hallituksella on kolme viikkoa aikaa vastata, ja on jokseenkin yhdentekevää, mitä joku ministeri silloin sanoo. Siinä koko juttu.

Hallitus ei ole toiminut Suomen vapauttamiseksi venäläisestä läsnäolosta maanpuolustuksen painopistealueella. Ahvenanmaalla on maailman kummallisin konsulaatti. Sitä ei perustettu sivistyneesti, diplomaattisen käytöstapojen mukaisesti.

Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov ärjyi sen perustamissanat syksyllä 1940 yöllisissä puhutteluissa Suomen Moskovan-lähettiläänä silloin toimineelle J. K. Paasikivelle. Talvisodan jälkeisessä ahdingossa Suomen oli pakko hyväksyä sopimus Ahvenanmaan aseettomuudesta, jota valvomaan Neuvostoliitto perusti konsulaatin Maarianhaminaan.

Samaan aikaan Neuvostoliitolla oli kolme Itämerelle suuntautuvaa hyökkäyssuunnitelmaa. Ne kaikki olisivat käynnistyneet maihinnousulla Ahvenanmaalle. Se olisi ollut helppoa, sillä Maarianhaminan konsulaatissa oli virastoväen lisäksi upseeriosasto, joka valvoi, että saarilla ei ollut aseita alueen puolustukseen.

Vuoden 1940 päättyessä konsulaatissa oli 38 virkailijaa, jatkosodan jälkeen 1944 heitä oli 138 ja kylmä sodan aikana eräiden tietojen mukaan yli 300. Tiedustelu-upseereita on ollut konsulaatissa 1970-lulvulle asti, viimeksi osaston vahvuus oli ilmeisetsi 20–30. Nykyisin konsulaatin henkilöstön määräksi ilmoitetaan 1+1, konsuli ja hänen vaimonsa.

Venäjällä on edelleen oikeus sijoittaa Maarianhaminan konsulaattiin tarpeelliseksi arvioimansa ryhmä sotilastiedustelijoita valvomaan Suomen valioalueeseen kuuluvan saariston sotilaallista statusta. He voisivat ottaa komentoonsa Venäjän maihinnousuyhtymän, kun se saapuu Ahvenanmaa rannoille. Venäjä voi koska tahansa elvyttää tämän valmiuden. Se on eri asia, olisiko siinä mitään järkeä, kun Itämeri on Naton sisäjärvi. Mutta Venäjältä voi odottaa mitä tahansa.

Presidentti Mauno Koiviston 1990 käyttöön ottama Pax-tulkinta on mitätöinyt Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen Suomen suvereniteettia loukkaavat artiklat. Neuvostoliitto hyväksyi vaieten tämän menettelyn.

Suomella on hyvät perusteet ilmoittaa, että Venäjän Maarianhaminan-konsulaatti loukkaa Suomen suvereniteettia. Siitä seura Pax-periaatteen mukaisesti, että vuoden 1940 Ahvenanmaa-sopimus raukeaa, ja konsulaatin virkailijat voidaan todeta ei-toivotuiksi henkilöiksi.  

keskiviikko 12. lokakuuta 2022

TURKIN PITKÄ PYRKY EUROOPPAAN

13.10.2022 ESS

Turkin temppuilu Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydestä tuo mieleen Suomen ensimmäisen EU-neuvoston puheenjohtajuuskauden ja Tampereella järjestetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen lokakuussa 1999. Suomen päätavoitteisiin kuului avata Turkille mahdollisuus EU-jäsenyyteen.

Se oli pitkä projekti, jonka viimeistelyyn tarvittiin tiiviitä neuvotteluja Tampereella, EU-neuvoston puheenjohtajan kirje Turkin pääministerille sekä kokouksen nimeämien lähettiläiden pikakäynti Ankarassa.

Suomi yritti 1999 auttaa Turkkia pääsemään Euroopan unionin jäsenyysprosessiin, mutta turhaan. Tavoitteena oli varmistaa Euroopan unionin elinvoimaisuus tarjoamalla jäsenyyttä siihen kykeneville maille, joilla olisi myönteistä annettavaa unionille.

Samanlaiseen kansainvälisen järjestön tehon varmistamiseen pyrkii Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys 2022. Naton perustamissopimuksen kolmas artikla velvoittaa jäsenet tällaiseen toimintaan. Ruotsin ja Suomen jäsenyyden kampittaminen on ristiriidassa Naton perustamisasiakirjan kanssa. Tuntuisi kohtuulliselta, että Turkki korjaisi asentoaan tämän artiklan mukaiseksi.

Turkin asenne Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyteen on outo myös siksi, että se perustuu asioihin, jotka eivät kuulu Naton toimialaan. Jos joidenkin eurooppalaisten maiden terrorismin vastainen politiikka ei tyydytä Turkkia, sen kannattaisi hakea tilanteen korjausta Interpolin ja EU:n turvallisuus- ja oikeusorganisaatioiden kautta. Se ei vaan ole onnistunut edes käynnistämään jäsenyysneuvotteluja, siitä huolimatta, että Suomi on yrittänyt auttaa Turkkia reitille kohti Euroopan unionia.

Turkin pitäisi tukea Naton rakenteellista vahvistamista sen perustamissopimuksen mukaisesti. Kaikkien asianosaisten arvioiden mukaan Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys parantaisi puolustusliiton sotilaallista toimintakykyä. Ei lohduta ollenkaan se mahdollisuus, että Turkki armollisesti hyväksyisi Naton vahvistamisen Suomen jäsenyydellä, mutta jättäisi Ruotsin marginaaliin.

Suomen Nato-projektin keskeisiä elementtejä on se, että siinä mennään yhdessä Ruotsin kanssa. Tämän kytkennän murtamisyritys rikkoisi koko kuvion, ja sitä ei voi hyväksyä. Jos Turkki todella estää Ruotsin jäsenyyden, Suomen kannatta harkita marginaaliin jättäytymistä Ruotsin kanssa odottamaan. Erdogan ei ole ikuinen presidentti. Kyllä se siitä.

Ylimääräinen odottelutauko ei luultavasti olisi kovin suuri onnettomuus. Ruotsi ja Suomi ovat sopineet johtavien Nato-maiden kanssa väliaikaisista sitoumuksista, jotka antavat sotilaallista turvaa, kunnes liittokunnan kaikki jäsenet ovat ratifioineet kaikki vireillä ovat liittymissopimukset. Sen odotteluaikaa voidaan hyödyntää valmistautumalla sopeutumista Naton organisaatioon ja toimintoihin.  

tiistai 4. lokakuuta 2022

MIKÄ RATKAISI TYÖTAISTELUN?

Maallikon silmissä alkaa yhä enemmän näyttää siltä, että terveyspalveluiden työtaistelu ei varsinaisesti lauennut sillä palkankorotusten, sopeutusten, kertakorvausten ja poikkeusmenettelyjen tykityksellä, joka nyt sumentaa näkymiä.

Pikemminkin tuntuu siltä, että lakkojohtajat joutuivat toteamaan menettäneensä uskottavuutensa päästettyään TV:n livelähetyksessä valloilleen kontrolloimattoman raivonpurkauksen. He jyrisivät, että eduskunta ei voi säätää lakia ihmisten oikeudesta saada hoitoa työntekijöiden työtaistelun luomassa tilanteessa. Jos eduskunta ei voi säätää lakia, kuka niitä sitten säätää? Lakkojohtajatko?

Tämän jälkeen lakkojohtajilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tyytyä ratkaisuun, joka ilmeisesti on suunnilleen samalla tasolla kuin alan muiden ryhmien sopimukset. Tällainen sopeutuminen nykyisessä tilanteessa osoittaa demokraattisen yhteiskuntarakenteen kunnioitusta ja yhteiskunnallista vastuuntuntoa. 

sunnuntai 2. lokakuuta 2022

VUOSISATOJEN GEOPOLIITTISET KATASTROFIT

Lähiaikoina voi ilmeisesti tapahtua niin, että Ukraina alkaa palauttaa haltuunsa alueita, joiden ryöstämistä presidentti Vladimir Putin eilen juhli. Geopolitiikka natisee liitoksissaan.

Seitsemäntoista vuotta sitten Putin kauhisteli tuskissaan, että Neuvostoliiton romahtaminen 1991 oli ”vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi”. Tämä voi toistua lähiviikkoina, mutta putinnistisen Venäjän federaation lyyhistyminen ei olisi meidän vuosisatamme suurin katastrofi. Se merkitsisi vain, että sama uudestaan.

Viime vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi tapahtui 1920-luvun alkupuolella, kun Neuvosto-Venäjä otti haltuunsa Venäjän keisarikunnan rauniot ja alkoi toteuttaa marksilais-leninististä unelmaa. Sitä seuranneita katastrofeja olivat ensin stalinistisen Neuvostoliiton ja sen jälkeen putinistisen Venäjän Federaation nousu. Suurin näistä katastrofeista oli Neuvosto-Venäjä. Sen jälkeen Venäjän iso historia on ollut pelkkää epäonnistumisien jatkumoa.

Jos Putinin nöyryyttävä tappio sammuttaa häneltä viimeisenkin järjen valon, siitä voi seurata tämän vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi. Sen toteutuminen olisi paljon pahempi kuin venäläisen jättiläisvaltion epäonnistuminen taas kerran. Ennen nöyrtymistään Putin voi tehdä elämänsä suurimman virheen, elleivät maailmanhistoriallisen vastuunsa oivaltavat ammattisotilaat estä Euroopan tuhoutumista massiiviseen ydinasesotaan. 

keskiviikko 28. syyskuuta 2022

JOS HALUTAAN HYVÄÄ, SE MAKSAA

Etelä-Suomen Sanomat 29.9.2022

Synkeän syysyön pimeydessä yritin ymmärtää, mitä täällä oikein tapahtui sinä iltana, kun eduskunta alkoi käsitellä lakia terveyden ja hengen vaaraan joutuneiden ihmisten oikeudesta saada hyvää hoitoa lakosta huolimatta. Tekeillä tuntui olevan jotakin paljon pahempaa kuin se, että ministerit ja kansanedustajat täyttivät perustuslain mukaisesti velvollisuutensa suojella kansalaisia.

Paniikkiin joutuneet lakkojohtajat näyttivät yllyttäneen itsensä sokeaan raivoon. He ilmeisesti halusivat sanoa, että sellaista lakia ei voi säätää. Siinä voi käydä hassusti, jos työtaistelun johtajat yrittävät peukaloida eduskunnan työjärjestystä.

Järjestöpomojen primitiivireaktiota näyttää seuranneen syvä radiohiljaisuus. Hetki aikaa varmaan tarvitaankin tunnekuohun purkamiseen niin, että lakon arki voi jatkua.

Vanhakantaisten lakkoromantikkojen pitää oppia lukemaan eduskunnan lähettämä viesti. Lakko-oikeutta perinteisesti kunnioittavat sosiaalidemokraatit ja jopa vasemmistoliiton merkittää osa tyrmäsivät lakkojohtajien ärhentelyn parlamentaariselle demokratialle.

Perussuomalaiset luikkivat piiloon. He eivät uskaltaneet kannattaa ilmiselvästi välttämätöntä lakia. Tärkeintä heille taisi olla estää kaikkein populistisimpien puoluetoverien ylvästely trhalla poseerauksella. Perussuomalaisten säälittävä väistöliike varmisti välttämättömän lain hyväkymisen.
x x x
Kuulun siihen, ilmeisesti melko suureen enemmistöön, jonka mielestä terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstön suurimman osan palkkaus ei ole oikeassa suhteessa heidän koulutukseensa ja yhteiskunnalliseen vastuuseensa.

Epäsuhta on massiivinen. Sen oikaisemiseen tarvitaan syvällinen organisaation ja budjetoinnin uudistus. Siinä ponnistuksessa lakko on varsinainen turhake. Se aiheuttaa järkevää toimintaa haittaavaa kiukkua sekä lakkoilijoiden että lakon seurauksista kärsivien joukoissa.

Vuoden vaihteessa käynnistyvän uuden hyvinvointiorganisaation pitää uskaltaa kaataa koko terveys- ja sosiaalipalvelujen korttitalo. Vain puhtaalta pöydältä voidaan rakentaa toimiva ja kannustava organisaatio ja kaikille oikeudenmukainen budjettirakenne.

Uuden organisaation vaikuttajien ja ajatuspajojen on keksittävä pyörä uudestaan niin, että se toimii vanhaa pyörää paremmin. Näihin tehtäviin pyrkineiden ja päässeiden velvollisuutena on kehittää tämä näkemys ja viisaus. Ei käy kateeksi.

Jos halutaan jotkin hyvää, sen hinta pitää maksaa. Terveys- ja sosiaalipalvelujen palkkauudistus ei voi onnistua ilman verojen korotusta. Toivotan onnea ja menestystä. 

sunnuntai 25. syyskuuta 2022

VENÄJÄ JA AHVENANMAAN ASEETTOMUUS

Oli hauska havaita Hufvudstadsbladetista 24.9.2022 , että vapaaehtoiset maanpuolustuskurssit ovat Ahvenanmaalla kasvava kansanliike. Kuvitus kertoo, miten huolellisesti taisteluvarusteisiin sonnustautuneet ahvenanmaalaiset harjoittelevat jalkaväkiaseiden käyttöä.

Eräs kurssin osallistuja näyttää sanoneen, että Ahvenanmaan aseettomuus- ja puolueettomuusvaatimuksen yli saa vuotta sitten esittäneen Geneve sopimuksen allekirjoittajista Venäjä on ainoa, joka kannattaa edelleen Ahvenanmaan aseettomuutta.

Se pitää paikkansa, vaikka Venäjä tai Neuvostoliitto tai Neuvosto-Venäjä eivät ole Geneven sopimuksen allekirjoittaja. Ne kaikki ovat vuorollaan ilmoittaneet toimivansa niin kuin Geneven sopimusta ei olisi olemassakaan. Juuri näin on tapahtunut, ja silti Venäjä kannattaa Ahvenanmaan aseettomuutta.

Tämän kummallisen ilmiön tausta on mutkikas. Neuvostoliitto pakotti Suomen 1940 allekirjoittamaan sopimuksen, jossa Ahvenanmaa määrätään aseettomaksi, mutta ei puolueettomaksi. Sopimus pakotti Suomen hyväksymään Neuvostoliiton konsulaatin perustamisen Maarianhaminaan. Ja Suomi joutui hyväksymään vielä senkin, että konsulaatissa toimivat sotilastiedustelijat valvovat saariston pysymistä aseettomana. Venäjän konsulaatilla on edelleen oikeus sotilastiedusteluun.

Venäjä vaatii siis Ahvenanmaan aseettomuutta varmistaakseen, että siellä ei voi toimia muu sotavoima kuin Venäjän. Niissä oloissa sen olisi helppo valloittaa saaristo.

Nykyisin se vaan ei olisi ihan yksinkertaista. Siihen hankkeeseen reagoisivat Suomen, Ruotsin ja Naton sotavoimat. Venäjällä on ilmeisesti huomattu tämä kiusallinen yksityiskohta. Maarianhaminan konsulaatissa ei näytä juuri nyt olevan sotilaallisen tiedustelun väkeä. Mutta sillä on edelleen oikeus sijoittaa heitä sinne.

Olisi mukavaa, jos ahvenanmaalaiset alkaisivat ymmärtää, mitä varten Maarianhaminassa on Venäjän konsulaatti. Se ei ole lämpimän ystävyyden tyyssija.

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

AHVENANMAA EI OLE ASETON EIKÄ PUOLUEETON

Kanavan numerossa 6/2022 sivuilla 24 – 29 on artikkelini Ahvenanmaa on erheiden saaristo. Tässä on tiivistelmä niistä erheistä, ja sivunumerot, joilla niitä esitellään yksityiskohtaisesti:

 Ahvenanmaan puolueettomuutta koskevat myytit hämärtävät historiallista ja poliittista todellisuutta. Ensimmäinen viidestä keskeisestä erheestä on väite, että aseettomuus ja puolueettomuus olisivat alkaneet Krimin sodan päätyttyä 166 vuotta sitten.
(Lisää sivulta 25)

 Toinen erhe: Genevessä tehty sopimus esti sodan pääsyn alueelle
(Lisää sivuilta 25 – 27)

 Kolmas erhe: Moskovan sopimus vahvisti Geneven sopimuksen tehoa.
(Lisää sivuilta 27 – 29)

 Neljäs erhe: Venäläiset ovat ahvenanmaalaisten parhaita ystäviä
Koska Neuvosto-Venäjä ei allekirjoittanut Gene­ven Ahvenanmaa-sopimusta 1921, Neuvostoliit­to toimi Pariisin rauhanneuvotteluissa 1947 kuin sitä ei olisi olemassakaan. Britannia ei puoles­taan ollut allekirjoittanut Moskovassa 1940 teh­tyä Ahvenanmaa-sopimusta. Nämä dokumentit päätettiin jättää mainitsematta rauhansopimuk­sen tekstissä.

Neuvostoliiton valtuuskunta kirjoitti sopimus­luonnoksen viidennelle artiklalle aseleposopi­musta myötäilleen sanamuodon: "Ahvenanmaan saaret jäävät demilitarisoiduiksi nykyisin vallitse­van tilanteen mukaisesti." He taluttivat britit an­saan.

 Luonnoksen maininta demilitarisoinnista viit­taa Moskovan Ahvenanmaa-sopimukseen vuo­delta 1940. Siinä ei mainita puolueettomuutta, mikä olisi viitannut Genevessä 1921 tehtyyn Ah­venanmaa-sopimukseen.

Näin muotoiltu Pariisin rauhansopimuksen viides artikla pyyhkäisee Ahvenanmaan tilannekartalta sekä Geneven Ahvenanmaa-sopimuk­sen että Britannian, ja siinä sivussa kaikki muut­kin Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittaneet valtiot. Pariisissa 1947 hyväksytyn rauhansopimuksen mukaan Ahvenanmaata jäi hallitsemaan Neu­vostoliiton Suomelle Moskovassa 1940 sanele­ma Ahvenanmaa-sopimus, joka määrää saariston aseettomaksi, mutta vaikenee puolueettomuu­desta.

 Neuvostoliitolle jäi oikeus pitää Maarianhami­nassa konsulaattia, jonka palveluksessa olevat tiedustelu-upseerit varmistavat, että Ahvenan­maa on aseeton, ja siis helppo miehittää nopeasti.

Näyttää siltä, että Venäjän Ahvenanmaa-kon­sulaattiin ei 1970-luvun jälkeen ole sijoitettu so­tilashenkilöitä. Tämä osoittaa, että Venäjällä tun­netaan Suomen, Ruotsin ja Nato-maiden yhteiset puolustusharjoitukset Itämerellä. Ne osoittavat, että Venäjän maihinnousu Ahvenanmaalle olisi nopeaan tuhoon tuomittu yritys.

 Viides erhe: Ahvenanmaan aseettomuus on osa puolustuksemme perusrakennetta
Itämeren sotahistoria osoittaa, että kun Itämerel­lä on sotatoimia tai aseellinen kriisi, Suomi vastaa Ahvenanmaan koskemattomuudesta. Silloin Ah­venanmaa ei ole aseeton eikä puolueeton.

 Aseellisen kriisin tai sodan oloissa Geneven Ahvenanmaa-sopimuksen mukainen aseetto­muus ja puolueettomuus alistaisivat Ahvenan­maan väestön hyökkäävän sotavoiman miehityk­seen ja aiheuttaisivat Suomelle erittäin vakavan turvallisuusriskin.

Siksi Geneven sopimus kuuluu Suomen puolus­tusrakenteeseen vain sen seitsemännen artiklan toisen kohdan verran, ja ilman sitäkin Suomi puo­lustaisi Ahvenanmaata, sillä se kuuluu Suomen valtio alueeseen.

 Ahvenanmaan turvaaminen on Suomen puo­lustuksen keskeinen tekijä kaikissa tilanteissa. Viime vuosikymmenten aikana sitä on suunni­teltu ja harjoiteltu tiiviissä yhteistyössä Ruotsin ja Itämerellä toimivien Nato-maiden kanssa. Suo­men ja Ruotsin Nato-jäsenyys parantaa merkittä­västi Itämeren pohjoisen suunnan puolustuksen uskottavuutta ja Ahvenanmaan turvallisuutta.

lauantai 17. syyskuuta 2022

ON TUUMAUSTAUON PAIKKA

Synkeän syysyön pimeydessä yritin ymmärtää, mitä eilisissä uutisissa oikein kuulin. Alkoi tuntua siltä, että jotakin paljon pahempaa kuin se, että hallitus ja eduskunta täyttävät lakisääteistä velvoitustaan suojata hengenvaaraan joutuneita kansalaisia.

Paniikkiin joutuneet lakon johtajat kauhistelivat, että eduskunta tulee järjestöjen neuvottelupöytään, ja sinne ne eivät kuulu. Mutta ei siinä kaikki. Tuntui siltä, että he haluaisivat nousta eduskunnan puhemiehen korokkeelle ja ilmoitta niistä korkeuksista, mitä eduskunnan rauhaan kuluu.

Se oli periaatetasolla melkein sama kuin Yhdysvaltain entisen presidentin johtaman huligaanijoukon yritys vallata ylimmän lainsäätäjän toimitilat.

On todella hyvä, että tuomioistuimet ovat viheltäneet pelin poikki vähäksi aikaa. Nyt tarvitaan tuumaustauko.

 

keskiviikko 14. syyskuuta 2022

15.9.2022 ESS PUTINILLA ON LIKAINEN POMMI

Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuotti sille sodan alkuvaiheessa sellaisenkin sivuvoiton, että kaapatulla alueella on massiivinen ydinvoimakeskittymä, joka on Ukrainan energiahuollon selkäranka.

Sen sotilaallinen haltuunotto jo sinänsä loi mahdollisuuden poliittiseen kiristykseen. Putin on tähän asti pitänyt sen härnäävän mutta vaarallisen kiusanteon tasalla. Alueelle ammuskellaan silloin tällöin tykistö- ja ohjusaseilla, ei ihan järeimmillä aseilla eikä täysosumaa tavoitellen, muta sen verran lähelle reaktoreita kutenkin, että Ukraina joutuu olemaan varuillaan. Ja voihaan tällaisen kiusaksi ammuskelussa tulla vahingossa osuma reaktoriinkin.

Tähän asti ydinvoimala-alueelle suunnattu häirintätuli ei ilmeisesti ole vakavasti vaurioittanut voimaloiden rakenteita. Se näyttää kuitenkin aiheuttaneen kohonneita säteilyarvoja alueella. Ja jos Venäjä haluaa, sillä on mahdollisuus aiheuttaa järeää tuhoa.
Viimeisenkin reaktorin irrottaminen jakeluverkosta ja alasajo jättää kuitenkin uhan päälle. Sammutettukin reaktori vaatii jatkuvaa seurantaa ja ylläpitoa. Raskas osuma myös alas ajettuun reaktoriin aiheuttaisi vakavan tilanteen. Zaporizzjan voimalakeskittymä on ahdinkoon joutuneen diktaattorin käsiin päätynyt likainen pommi. Vaarallinen yhdistelmä.

Reaktorin mittavatkaan vauriot eivät ilmeisesti aiheuttaisi niin massiivista katastrofia kuin Tšernobylin tuho aikanaan. Säteilyhaitat tuhoaisivat kuitenkin Ukrainan ja Krimin isoja alueita ja haittaisivat Venäjän suurten jokien rahtiliikenteen jakoyhteyksiä Asovan meren kautta maailman merille.

Eletään äärimmäisen pahan kanssa. Synkin skenaario on se, että Putin kohtaa nolon nöyryytyksen, ja joutuu kontrolloimattoman kauhun valtaan. Tilanne on vaarallinen, jos Venäjän diktaattori jumiutuu minun-jälkeeni-vedenpaisumus-pakkomielteeseen.
Se voi johtaa jättimäisen ydinvoimalakeskittymän tuhoon Zaporizzjan alueella. Tai ydinaseiskuun johonkin Länsi-Euroopan suurkaupunkiin. Kaikki nämä vaihtoehdot johtaisivat ihmisten, rakennusten ja maapohjan täystuhoon laajoilla alueilla.

On vaikea kuvitella, millaisella politiikalla länsi voisi pitää nöyryytyksessä rypevän diktaattorin aloillaan. Ilmeisesti ainoa toivo on, että Venäjän ylimmässä sotilasjohdossa muistetaan vielä kylmän sodan aikaisen massiivisen vastaiskustrategian panos-tuotos-päättely: vastustajan täystuho veisi myös ydinsodan voittajan kammottavaan tilanteeseen.

Täytyy toivoa, että Putinin lähipiirissä on ryhtiä ja vastuunottokykyä, joka keskeyttäisi suunniltaan joutunen johtajan holtittomuuden ennen täyttä tuhoa.   

Meneekö lakko-oikeus yli perustuslain?

 


Mitä mietit?
Livevideo
Kuva tai video
Elämäntapahtuma

Julkaisut

Suodattimet
Hallinnoi julkaisuja
3 min 
Jaettu seuraaville: Julkinen
Julkinen
Ammattiyhdistysliikkeen kiihkoilu lakko-oikeuden puolesta näyttää yrittävän länsimaisen sivistysvaltion perusvirityksen murtamista. Jos sivistysvaltion kansalaista uhkaa kuoleman vaara, valtion velvollisuus on yrittää pelastaa hänet.
Nyt näyttää siltä, että jos ammattiyhdistys alkaa ajaa vaatimusta, jonka toteutus voisi tappaa jonkun, se kuittaa, että kurja juttu, mutta mikään asia ei ole lakko-oikeuden yläpuolella.
Näin ei voi olla. Jopa lakko-oikeuden yläpuolella on sentään jotakin. Eduskunnan on osoitettava, mikä instituutio täällä käyttää valtiovaltaa, ja missä päätetään, voidaanko hyväksyä järjestöpäätökset, jotka tappavat ihmisiä.