maanantai 28. kesäkuuta 2021

PYHÄ YKSINKERTAISUUS

On edesvastuutonta kohellusta, että täysi-ikäinen ihmisjoukko tunkee itsensä maailman pahimpiin kuuluvan pandemiakurimuksen keskelle päästäkseen bileisiin, joiden päätarkoituksena on ahtautua tiiviiksi ihmismassaksi huutamaan ja riehumaan. Voi pyhä yksinkertaisuus.

Koronaan nyt sairastuvat Pietarin kävijät eivät voi syyttää ketään muuta kuin itseään. Sitä saa, mitä tilaa, ja se on heille ihan oikein. Heitä syyttävät myös lähiaikoina tartunnan saavat futisturistien läheiset ja täysin ulkopuoliset. He ovat yksin muiden ihmisten typeryydestä kärsiessään.

Ja lisäksi futishölmöilyn kiroavat alimpaan kattilaan eri taide- ja viihdeyleisöt. Hallitus voi joutua kieltämään niille hartaasti valmistellut ja koronatilanteen mukaisesti räätälöidyt kesätapahtumat. Tulossa taitaa olla yhtä ankea kulttuurikesä kuin viime vuonna. Silloin oli koronakesä. Jos nyt tulee futiskesä, kulttuuri potkaisee tyhjää.

torstai 24. kesäkuuta 2021

KAUHUN TASAPAINON UUSI ULOTTUVUUS

Etelä-Suomen Sanomat 24.6.2021  

Ihmettelin, kun presidentti Joe Biden kertoi antaneensa Geneven huippukokouksessa kollega Vladimir Putinille listan kuudestatoista kohteesta, joihin suuntatutuvaa kyberhyökkäystä Yhdysvallat ei hyväksy. Tuntui avuttomalta, mutta tässä voikin olla niin iso uusi asia, että sitä on vaikea hahmottaa.

Ennen huippukokousta Biden näyttää todenneen Naton johdon kanssa, että järeän luokan kyberhyökkäykseen voidaan tietenkin vastata järeästi, mutta se ei ehkä ole järkevää. Loputonta kostoiskujen ketjua olisi vaikea voittaa.   

Genevessä Biden kysyi Putiniltaa, miltä tuntuisi, jos ”kiristysohjelma iskisi öljykentiltäsi tuleviin putkiin”. Putinin ymmärsi, mistä puhuttiin, ja vastasi: ”Asialla on merkitystä, eikä kysymys ole vain omista eduista”. 

                                                              x                        x                    x                   

Valkoinen talo on lähettänyt Kremliin kiukkuista palautetta presidentinvaalien hakkeroinnista, mutta Venäjä kiistää kaiken ja vaikenee. Yhdysvaltain massiivisen öljyputkiston lamauttanut kyberisku aiheutti raivonpurkauksen Washingtonissa, mutta mitään ei ollut tehtävissä.

Putinin ymmärtäväinen suhtautuminen Bidenin lausumiin Genevessä voi ehkä tarkoittaa, että Kremlissä on samoja voimattomuuden tuntemuksia kuin Valkoisessa talossa.   

Lännen tiedustelu on pystynyt selvittämään komentoketjun ja ohjusteknologian yksityiskohdat, jotka liittyvät malesialaisen Boeing 777-konen tuhoon sen ylittäessä Venäjän hallitsemaa Donetskin aluetta heinäkuussa 2017. Venäjä vannoo viattomuuttaan ja vaikenee.

Britit ovat paljastaneet Venäjän huippuagenttien henkilöllisyyden ja liikkeet ennen Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä epäonnistunutta myrkytysyritystä Salisburyssä maaliskuussa 2018. Näistä tiedustelu-upseereista on nähty turvakameroille tallentunutta live-kuvaa läntisissä uutislähetyksissä. Venäjälle mikään ei todista mitään.

Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyitä väijyneiden myrkkyagenttien liikkeet Keski-Aasian paikallislennoilla ovat lännessä julkista tietoa. Kaiken kukkuraksi yksi näistä kuoleman läheteistä on laverrellut lännen tutkijoille Navalnyin epäonnistuneen myrkytysyrityksen yksityiskohdista.

Putin joutuu ottamaan huomioon, että Yhdysvalloilla voi olla kiusallista tietoa muistakin asioista kuin Boeing 777:stä, Salisburystä ja Omskista. Venäjä on tässä hiljaisessa sodassa yhtä avuton kuin Yhdysvallat.   

Kybersota on samanlainen ilmiö kuin supervaltojen strategiset ydinohjusjärjestelmät. Molemmilla on kyky massiiviseen hyökkäykseen ja vastahyökkäykseen kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa. Ne eivät voi kuitenkaan laukaista strategista ydinasehyökkäystä, sillä se pakottaisi kohteen vastaiskuun sammalla mitalla. Kumpikaan ei voi voittaa sitä sotaa.

Nyt kybersodassa on ehkä syntymässä samanainen kauhun tasapaino, joka on estänyt kaasu- ja ydinaseiden käytön.

tiistai 15. kesäkuuta 2021

Kiinan kuvio

 

Vanha kaverini Risto E.J. Penttilä ja todella pitkään turvallisuuden huippuosaajana pitämäni Teija Tiilikainen ilahduttivat illan A-studiossa. Juuri tällaista huipputason ajatustyötä tarvitaan juuri nyt. He markkeerasivat upeasti suuren kuvan painopisteen siirtymisen Kiinan sanelemille rintamalinjoille: sotilaallista voimaa maailman merille, rahaa Afrikan kehitysmaihin ja Eurooppaan Neuvostoliiton jakojäännöksen maihin.

Mutta silti mieleen jäi vähän sanomista Ristolle. Kaikista noista globaaleista ylärakenteen ilmiöistä huolimatta Naton merkitytä Europalle ja varsinkaan Suomelle ei pitäisi vähätellä. Suomi on niin maan perusteellisesti korviaan myöten Itämeren turvallisuuskuvioiden osatekijä. Meidän turvallisuutemme ihan perimmäinen kysymys juuri nyt on yhteistyö Naton ja Nato-maiden kanssa.  Natoa ei kannattaisi vähätellä, vaikka se ei pysty vaikuttamaan kaikkiin taivaanrannan asioihin.  

Meidän kannaltamme on itse asiassa hyvä, jos Venäjä globaalien ongelmiensa takia ei pysty toimimaan kovin tomerasti Euroopassa ja Itämerellä. Se on ihan hyvä vaan, jos Kiinan rakentama iso kuvio siirtää Venäjän ja Yhdysvaltain päähuomion globaalille tasolle. Silloin Suomelle jää tilaa varmistaa omia asemiaan Itämeren kuvioissa.

lauantai 12. kesäkuuta 2021

Putinin jekku

On mielenkiintoista nähdä, onko Putin valmistellut tapaamiseensa Bidenin kanssa samanlaisen jekun kuin Trumpille Helsingissä heinäkuussa 2018.
Putin oli saavuttanut presidentinlinnassa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa täydellisen yliotteen Trumpista. Suoran lähetyksen lopussa hän toivotti kaikki tervetulleiksi Venäjälle jalkapallon MM-kisoihin. Putin heitti avustajansa live-lähetykseen tuoman virallisen kisapallon TV-kameroiden edessä sellaiseen pomppuun, että Trumpin oli pakko ottaa koppi. Röyhkeän elegantin tempun viestinä tuntui olevan, että pelaa sinä poika palloa kun suuret johtajat johtavat.  

torstai 10. kesäkuuta 2021

AHVENANMAALLA ON KUMMAJAINEN

Hesari julkaisi mielipidesivullaan (Helsingin Sanomat 11.6.2021 s. B12) tällaisen reunahuomautuksen Ahvenanmaan itsehallinnon juhlintaan:


Ahvenanmaan itsehallinnon sataa vuotta kannattaa todellakin juhlia komeasti. Se on historiallinen saavutus, jota kaikki ihailevat, ja muualla maailmassa kärvistelevät kielivähemmistöt kadehtivat.

Ahvenenmaalaiset näyttävät keskittyvän itsehallintoon, ja ovat viisaasti välttäneet puolueettomuudella ja aseettomuudella hienostelua. Ne eivät kuulukaan itsehallinnon piiriin, mutta niitä sivuavia lausumia tuntuu vilahtelevan eri muodoissa Manner-Suomen lehdistössä.

Vuoden 1856 jälkeen Ahvenanmaan aseettomuudesta ja puolueettomuudesta on tehty kolme valtiollista sopimusta. Silti aina kun pohjoisella Itämerellä on ollut aseellista toimintaa, Ahvenanmaa on joutunut sotatoimialueeksi.

Ensimmäisen maailmansodan aikana siellä toimi lyhyen aikaa neljän sotaa käyvän maan joukkoja. Toisen maailmansodan aikana Suomi miehitti Ahvenanmaan kaksi kertaa varmistaakseen sen koskemattomuuden.

Rauhan saariksi sanotun alueen tavallisesti vaikenemalla sivuutettu ongelma on siellä toimiva Venäjän konsulaatti. Se on ilmeisesti maailman ainoa näin nimetty virasto, jonka julkisesti vahvistettuihin tehtäviin kuuluu sotilaallinen tiedustelu.

Tämän oudon ilmiön taustalla oli Neuvostoliiton tarve varmistaa ainakin toisen maailmansodan aikana sen sotasuunnitelmiin kuuluneen Ahvenanmaan miehityksen vaivaton onnistuminen.

Ahvenanmaa on joutunut kantamaan povellaan sotahistorian rumaa jätöstä.

Tämä ei häiritse sen itsehallintoa, mutta Suomen suvereniteetin kannalta se on kauneusvirhettä ilkeämpi kummajainen.

Jukka Tarkka

keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

MATALAN PROFIILIN HUIPPUVAIKUTTAJA

Etelä-Suomen Sanomat 10.6.2021

Luin vasta nyt viime vuonna ilmestyneen professori Martti Häikiön kirjoittaman elämäkerran pääministerinäkin vähän aikaa toimineesta Antti Hackzellista. Tämä kummallinen luonnehdinta osoittaa, kuinka vähän tiesin hänestä kirjaan tarttuessani. Hackzellin profiili oli matala, mutta hän oli huippuvaikuttaja.

Asianajajalle 1920-luvulla kertyneen kokemuksen perusteella Hackzell tunsi vallankumouksissa rikki revenneen Venäjän ja sitä seuranneen Neuvosto-Venäjän kansalaisten, järjestöjen ja yritysten elämäntodellisuuden. Suomen Moskovan-lähettiläänä hän pääsi näkemään neuvostovallan alkuvaiheen kaaoksen lähietäisyydeltä.

Viipurin läänin maaherrana ja sen jälkeen asianajajana Hackzell oppi tuntemaan Karjalan talouden ja kulttuurin. Sotien välisenä aikana hän oli lukemattomien asiantuntijakomiteoiden ja työnantajajärjestöjen johtotason työjuhta, neljä vuotta ulkoministerinä ja 1939 lähtien kansanedustajana.

Talvisodan aikana Hackzell taivutti työnantajajärjestöjen johdon tammikuun kihaukseen, joka vahvisti ammattiliittojen neuvotteluoikeuden työnantajajärjestöjen kanssa. Hackzell pohti isojen herrojen epävirallisissa ryhmissä presidenttien, ministerien ja Mannerheimin tasolla kriisiajan politiikan perusasioita. Hackzell oli syksyllä 1944 hetken aikaa pääministeri, mutta Moskovan rauhanneuvottelujen paine mursi hänen terveytensä.
Hackzell oli harvinaisen kielitaitoinen ja matkusteli väsymättä verkostoitumassa Suomen kannalta tärkeissä pääkaupungeissa. Hän koki kaikki sota-aikana siviilille mahdolliset katastrofit. Hän menetti toimistonsa ja kotinsa Pietarissa ja Viipurissa ja uuden rajan väärällä puolelle jääneen maatilansa. Hänen poikansa kaatui jatkosodan alkuvaiheessa kaukana Itä-Karjalassa.
x x x
Eduskunta pystyi toimimaan sota-aikanakin normaalisti, toisin kuin useimpien sotaan joutuneiden maiden parlamentit. Häikiö esittää tärkeän täsmennyksen. Sota-ajan eduskunta ei ollut poliittisen ja sotilaallisen johdon kumileimasin vaan parlamentarismi toimi ihan oikeasti.

Kaikkein isoimmistakin asioista, kuten rauhan teon muodoista ja ehdoista äänestettiin todellisen debatin jälkeen. Varmistaakseen suunnitelmiensa toteutumisen hallitus joutui tiukoissa paikoissa täsmentämään esiyksiään eduskunnan komitea- täysistuntokäsittelyjen perusteella.

Tietysti kansanedustajat joutuivat kuuntelemaan huolellisesti niitä ministereitä ja puoluejohtajia, jotka keskustelivat presidentti Rytin ja marsalkka Mannerheimin kanssa. Pahimmissa paikoissa kansallinen vastuuntunto opasti useimmat toisinajattelijat luopumaan mieliteoistaan, mutta oli myös niitä, jotka eivät tinkineet kannastaan, kuten kansanedustaja Urho Kekkonen.

lauantai 5. kesäkuuta 2021

NEUVOSTOLIITTO JA RUOTSI ILTALYPSYLLÄ

Turun Sanomat julkaisi tänään artkkelini Ahvenanmaan itsehallintolain kummallisesta lieveilmiöstä 70 vuotta sitten.


Jukka Tarkka
AHVENANMAAN ITSEHALLINNON VIIMEINEN SÄÄTÖ
Neuvostoliitto ja Ruotsi jälkilypsyllä Helsingissä
Turun Sanomat 6.6.2021

.A.hvenanmaa oli 1900-luvun alkupuolen ajan jatkuvan strategisen kaupankäynnin pelinappulana. Ruotsi havitteli 1930-luvun lopulle asti sitä Tukholman turvallisuuden lukoksi. Suomi ja Ruotsi neuvottelivat vaihtelevissa kuviossa saarten yhteisestä puolustuksesta niiden aseettomuudesta ja puolueettomuudesta piittaamatta. Toisen maailmansodan aikana Suomen asevoimat varmistivat Ahvenanmaan koskemattomuuden.

Talvisodan jälkeen Neuvostoliitto saneli äärimmäiseen ahdinkoon joutuneelle Suomelle sopimuksen Ahvenanmaan aseettomuudesta. Se perusti Maarianhaminaan konsulaatin, jonka herttaisessa suojeluksessa neuvostotiedustelu valvoi Ahvenanmaan aseettomuutta varmistaakseen puna-armeijan joukoille helpon maihinnousun sinne. Maarianhaminan konsulaatti palvelee nykyisin presidentti Vladimir Putinin hallintoa.

KUMMALLISEN HISTORIAN OUTO HUIPENTUMA
Suomessa alkoi 1940-luvun lopulla Ahvenanmaan itsehallintolain päivitys. Rutiininomaista lainvalmistelua häiritsi aluksi ahvenanmaalaisten yritys vahvistaa asemaansa yli sen, mitä vanha itsehallintolaki ja Kansainliiton päätökset sille antoivat. Ja sitten Neuvostoliitto ja Ruotsi rupesivat kampittamaan toisiaan. Niitä ei kiinnostanut Ahvenanmaan itsehallinto. Ne halusivat estää vastapuolta samasta otetta Ahvenanmaahan.

Kaikki alkoi siitä, että ahvenanmaalaiset ujuttivat itsehallintolain valmistelussa lakiluonnoksen loppuun pykälän, joka mukaan Suomen hallituksen piti hankkia kansainvälinen takuu Ahvenanmaan itsehallinnolle. Sellaiseen viittaavaa ei ollut Kansainliiton Ahvenanmaata koskevissa päätöksissä eikä vanhassa itsehallintolaissa. Sitä ei myöskään mainita takuulaiksi sanotussa säädöksessä, jonka täsmällinen nimi on ”Laki sisältävä eräitä Ahvenanmaan maakunnan väestöä koskevia säännöksiä”. Se säätää itsehallinnon toimielimet ja niiden valtuudet.

Ahvenanmaalaisia ilahdutti mahdollisuus saada kansainvälinen takuu. Kun ilmeni, että niistä jouduttaisiin luopumaan, he vaativat korvaukseksi uusia etuja. He tavoittelivat vapautusta asevelvollisuudesta, sekä valtion maiden käyttöoikeutta ja työnvälityksen siirtämistä itseallinnon piiriin.

Neuvostoliiton lähettiläs vaati presidentti J. K. Paasikiveltä kansainvälistä takuuta koskevan pykälän poistamista lakiluonnoksesta. Se olisi heikentänyt Neuvostoliiton Ahvenanmaalla saavuttamaa asemaa. Paasikivi totesi, että jos Neuvostoliitto pysyisi kannallaan, ahvenanmaalaiset eivät mahtaisi sille mitään. Neuvostoliiton käsky kaataisi kansainväliset takuut.

Lain käsittely puuroutui eduskunnassa niin, että toukokuussa 1948 Paasikivi poisti lakiesityksen eduskunnan työlistalta ja siirsi sen jatkovalmistelun seuraavien eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan. Paasikivi neuvoi ministereitään unohtamaan Ahvenanmaan aseettomuuden ja puolueettomuuden. Niistä ei enää ollut kysymys vaan Neuvostoliiton jyrkän asenteen hillitsemisestä.

Ahvenanmaalaiset myön¬sivät, että takuupykälällä ei käytännössä ollut suurta merkitystä, sillä tärkeät itsehallinto-oikeudet olivat tallella lakiesityksen muissa pykälissä.

RUOTSALAINEN JÄLKILYPSY
Sitten Ruotsi tuli Neuvostoliiton lisäksi jälkilypsylle Helsinkiin, lähinnä varmistaakseen omaa turvallisuuspoliittista asemaansa. Se muistutti olleensa Kansainliitossa hankkimassa ahvenanmaalaisille takuita. Niin olikin, mutta niitä takuita ei vaadittu kansainväliseltä yhteisöltä. Takuut antoi Suomi säätämällä Ahvenanmaan itsehallinto- ja takuulait 1920-luvun alussa.

Ahvenanmaan itsehallinto ei enää kiinnostanut Ruotsia. Sen ulkoministeriössä 1950 valmistunut muistio keskittyi Ahvenanmaan valtiolliseen ja sotilaspoliittiseen asemaan. Ruotsi päätteli, että Kreml pyrki käyttämään itsehallintolain uudistusta pitääkseen länsivallat loitolla Ahvenanmaasta. Ruotsi ei halunnut Neuvostoliiton ylivoimaa Itämerelle.

Ruotsalaiset arvioivat, että Neuvostoliiton kiinnostus saariston eteläpuoliseen merialueeseen voisi kehittyä pyrkimykseksi muuttaa Ahvenanmaa neuvostolaivaston tukikohdaksi. Neuvostoliiton vaatimus itsehallintolain takuupykälän poistamisesta oli ruotsalaisten arviossa tämän strategisen hankkeen taktinen lähtöaskel.

MERISELITYS KUNINKAALLE
Ahvenanmaan uusi itsehallintolaki hyväksyttiin 12.10.1951. Siinä ei ollut takuupykälää. Neuvostoliiton urahdus ratkaisi pelin. Sille ei ollut tärkeää, oliko joku joskus vaatinut, antanut, saanut tai torjunut takuut Ahvenanmaan itsehallinnolle.

Sille riitti, että maininta takuista oli ujutettu uuden itsehallintolain luonnoksen loppukaneetiksi. Kreml käytti lakiluonnoksen takuupykälää varmistaakseen valtapoliittista otettaan Ahvenanmaahan, ja ruotsalaiset reagoivat siihen.

Ruotsin ulkoministeri Östen Undén esitti kuningas Kustaa VI Adolfille hovietiketin mukaisesti koristellun yhteenvedon tapahtuneesta. Sen mukaan Ruotsi oli voittanut kaiken voitettavissa olleen. Itsehallinto-oikeudet pysyivät, vaikka takuupykälä poistui lakitestistä. Suomi oli vahvistanut sitoutumisensa Kansainliiton asettamiin velvoitteisiinsa, ja Ruotsi oli varmistanut puhevaltansa Ahvenanmaan asioissa.
Ministeri luotti siihen, että kuningas ei ollut perehtynyt Ahvenanmaan mutkikkaaseen historiaan. Hän jätti kertomatta, että kaikki Ruotsille tärkeät asiat olivat kuuluneet Suomen lainsäädäntöön jo kauan ennen Ruotsin puuttumista Ahvenanmaan itsehallintolain uudistukseen.

perjantai 4. kesäkuuta 2021

Haaste

 

Pakottauduin lukemaan tietokirjan, jonka noin 300 sivun mittainen akateemisilla oppisanoilla keikaroiva leipäteksti pystyy osoittamaan 180 ilmiötä, jotka se määrittelee haasteiksi. 

Tämä kaikkialla rehottava asiatekstin rikkaruoho saa niinku- ja totanoin-ilmaukset tuntumaan tuoreelta ja nasevalta kielenkäytöltä.