KREML JOUTUI TOTEAMAAN: JUNA MENI JO

 1.9.2022 ESS

Suomen Natoon liittyminen on suuren luokan tapaus, mutta ei se sentään ole turvallisuuspolitiikan yllättävin ihme ikinä. Sitä on edeltänyt isojen tapausten pitkä sarja, jonka piti käydä toteen ennen, kun Natoon liittyminen oli mahdollista.

Suomen Nato-jäsenyyteen liittyvä ihme ei ole se, että Suomi pysyi siihen. Varsinainen kummallisuus on se, kuinka huonosti Kremlissä osattiin lukea, mitä Suomessa oikein tapahtui yli kolmenkymmenen vuoden aikana ennen sen Nato-jäsenyyttä.

Ensimmäinen tämän ketjun lenkki oli presidentti Mauno Koiviston Pax-tulkinta 1990. Se siivosi historian roskakoriin Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen Suomen suvereniteettia loukkaavat artiklat.

Presidentti Mihail Gorbatšov ei reagoinut, kun Kreml sai etukäteen tiedon siitä. Neuvostoliiton ulkoministeriössä sentään tajuttiin aikaviiveen jälkeen, mitä oli tapahtumassa. Siellä hallitsivat Moskovan viimeiset brežneviläiset, ja he vaativat Suomea perumaan Pax-tulkinnan.

Suomi kieltäytyi, ja kun sanoma ei mennyt heti läpi, Suomi ilmoitti virallisessa nootissa pitävänsä yllä ”tarpeen vaatimaa puolustuskykyä”. Ne olivat Suomen sodan jälkeisen puolustushistorian tärkeimmät sanat.

Suomen seuraavat isosta naapurista etäisyyttä ottanut askel oli sitoutuminen Länsi-Euroopan integraatioon, ensin liityttiin Euroopan talousalueeseen, sitten Euroopan yhteisöön, josta tuli Europan unioni. Se oli Suomen identiteetin ja kansallisen psyyken iso murros. Kremlissäsitä seurattiin katseella, mutta ymmärtämättä, mitä se oikein tarkoitti.

Pax-tulkinta loi uusia toimintavapauksia, ja seuraavien parinkymmenen vuoden aikana Suomi modernisoi ilmavoimien, maavoimien ja rannikkopuolustuksen ase- johto- ja taistelujärjestelmät yhteensopiviksi Naton kanssa.
Suomi solmi 2100-luvulta lähtien Itämerellä toimivien Nato-maiden ja Ruotsin kanssa yhteisymmärryssopimukset alueen puolustuksesta, jota myös harjoitettiin säännöllisesti. Baltian puolustuksesta vastuussa olleen Naton kannalta alkoi olla suorastaan välttämätöntä saada Ruotsi ja Suomi jäseneksi vahvistamaan sen puolustuskykyä.

Ilmeisesti Venäjällä oivallettiin tämän kaiken merkitys vasta 2010-luvulla, kun presidentti Vladimir Putin oli rakentamassa uutta imperiumia lähiulkomaihinsa ja Suomi alkoi aseistaa ilmavoimiaan satoja kilometrejä kantavilla rynnäkköohjuksilla. Suomi oli integroitunut täysin sekä lännen talouteen että sen puolustusjärjestelmiin. Kreml joutui sopeutumaan siihen, että juna meni jo.

Kaiken tämän jälkeen Suomen Nato-jäsenyys ei ole raju harppaus uuteen. Se on pitkän linjan kehityksen johdonmukainen tulos. Sepä vasta olisikin ollut iso yllätys, jos Suomi olisi jättäytynyt sotilaallisella liittoutumattomuudella taituroivaksi Euroopan kummajaiseksi.  

VIHAMIELINEN VAIKUTTAMINEN UHKAA

Pääministerin juhlinnaksi nimetty julkinen hölmöily herätti rajun keskustelun siitä, onko pääministerillä oikeus rentoilla vapaa-aikanaan, ja onko ulkopuolisilla oikeus olla siitä jotakin mieltä. Tämä on vaarallisen kapea näkymä asiasta, joka on suuren luokan ongelma.

Sanna Marin on Suomen Nato-jäsenyysprojektin kirkkaimpiin kuuluva tähti. Siksi hän on erityisen mehevä maali Naton ja Nato-Suomen vihaajille. Heitä on luultavasti eniten Venäjällä. Osa heistä etsii virkansa velvoituksesta sellaisia iskun kohteita, joita Suomen on vaikea puolustaa. Osalle Nato on ihan muuten vaan ilmestyskirjan peto.

Sanna Marin on joutunut asemaan, jossa hän ei voi ajatella vain omia vapauksiaan. On otettava huomioon, miten nyt syntynyt ennen näkemätön tilanne vaikuttaa pääministerin toimintamahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Riskit ovat hirmuiset, ja ne voivat käydä toteen siitä riippumatta, mitä Marin seuraavaksi tekee, vai tekeekö mitään. Siihen vaikuttaa vain se, mikä tuli jo tehtyä. Sitä ei voi perua.

Sanna Marin on ajautunut asemaan, jossa hän on niin houkutteleva vihamielisen vaikuttamisen kohde, että luultavasti Suomelle pahaa toivovat eivät voi vastustaa kiusausta. Heillä on unelman omainen paikka iskeä hyvin ilkeästi. Se sattuisi pahasti Sanna Mariniin henkilökohtaisesti, ja vahingoittaisi Suomen etua. Tällaisessa tilanteessa pääministerillä on hyvin vähän liikkumatilaa.

ASEETTOMUUS EI OLE RAUHAN TAE

Etelä-Suomen Sanomat 18.8.2022
Venäjän konsulaatiksi naamioitu sotilastiedustelun tukikohta uinuu Maarianhaminan raukeassa idyllissä. Tämä Neuvostoliiton moraalisen rappion jätös tahraa Suomen suvereniteettia. Se pitää siivota historian roskakoriin.

Presidentti Mauno Koiviston Pax-tulkinta osoitti 1990, että Suomi ei alistu toisen maailmansodan ajoilta periytyneisiin suvereniteettinsa rajoituksiin, mutta asian hoito on vielä kesken. Neuvostoliiton jälkeensä jättämä konsulaatti Ahvenanmaalla näyttää nyt Venäjän lippua Maarianhaminassa, keskellä Suomen sotilaallisen turvallisuuden kaikkein arimpiin kuuluvaa aluetta.

Pax-tulkinnan toimeenpano toteutui 1990-luvun alussa Suomen yksipuolisella ilmoituksella niistä Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen artikloista, joiden se ilmoitti rauenneen. Ne loukkasivat Suomen suvereniteettia ja olivat peräisin menneen ajan olosuhteista, joita enää ei ole.

Samanlainen menettely poistaisi Venäjän Maarianhaminan-konsulaatin Suomen valtioalueelta. Siihen tarvitaan Suomen lyhyt ilmoitus, joka toteaisi rauenneeksi Maarianhaminan konsulaatin perustaneen, Neuvostoliiton Suomelle 1940 saneleman sopimuksen. Konsulaatin virkailijat olisivat sen jälkeen Suomen valtioalueella ei-toivottuja henkilöitä, ja Suomi voisi ilmeisesti pakkolunastaa sen kiinteistön Maarianhaminassa.

x x x

Ahvenanmaalaiset eivät ole ajatelleet loppuun asti, mitä oikein merkitsee heidän hurskasteleva uskomusoppinsa aseettomuuden ja puolueettomuuden kyvystä varmistaa rauhan säilyminen sotaa käyvässä ympäristössä.

Se olisi testattu, jos Suomi olisi toisen maailmansodan aikana jättänyt Ahvenanmaan aseettomaksi pelkän puolueettomuusjulistuksen suojassa. Sinne olisi hyökännyt ensin Neuvostoliitto. Sillä oli syksyllä 1940 valmiina operaatiosuunnitelmat sotaan pohjoisella Itämerellä. Niiden kaikkien ensimmäisenä vaiheena oli maihinnousu Ahvenanmaalle.

Samaan aikaan sotasuunnitelmien valmistelun kanssa Stalin ja Molotov pakottivat Suomen hyväksymään Neuvostoliiton konsulaatin avaamisen Maarianhaminassa. Sen tehtävänä oli varmistaa, että Ahvenanmaa pysyy aseettomana, ja olisi helppoa miehittää se nopeasti. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa myös Saksalla oli toimenpanoa odottava sotasuunnitelma maihinnoususta Ahvenanmaalle.

Historia osoittaa, että diktatuurin sotavoiman miehittämän alueen yhteiskuntaa ja siviiliväestöä uhkaa täysi tuho. Uutiset Venäjän sodasta Ukrainassa kertovat samaa karua tarinaa. Ahvenanmaalaisten kannattaisi miettiä tätä.

On vaarallista kuvitella aseettomuuden takaavan rauhan Itämerellä. Suomi varautuu yhteistyössä Naton kanssa estämään vieraan sotavoiman tunkeutumisen Suomen mantereelle ja Ahvenanmaalle.  

Venäjän lippu Ahvenanmaalla

Näyttää siltä, että alkusyksyllä Nato-tilanne alkaa olla selvillä siinä määrin kuin se Turkin luomassa kummallisessa tilanteessa voi selvitä. Turkin änkyröinti ei voi pysäyttää elämän menoa.

Vaikka Suomi jäisi lähikuukausien tai parin vuoden ajaksi ilman Naton artikla viiden suojaa, meillä on Naton suurimpien maiden kanssa valtioiden välisellä tasolla sovitut turvatakuut. Niiden kanssa voidaan hyvin elää. Antaa Turkin koheltaa ikiomassa marginaalissaan.

Kun Nato-kenttä jää odottamaan selkiämistä, Suomen kannattaa hoitaa pois päiväjärjestyksestä toinen kiusankappaleemme. Venäjän konsulaatiksi naamioitu sotilastiedustelun tukikohta uinuu Maarianhaminan raukeassa rauhassa. Se on Neuvostoliiton moraalisen rappion Suomen suvereniteettiin tuottama jätös, joka pitää siivota historian roskakoriin.

Presidentti Mauno Koiviston Pax-tulkinta osoitti 1990, että Suomi ei alistu Neuvostoliitin jälkensä jättämiin rasitteisiin, mutta homma jäi kesken. Maarianhaminassa uinuva konsulaatti jäi näyttämään Venäjän lippua herttaisen huvilansa pihapiirissä, keskellä Suomen sotilaallisen turvallisuuden kaikkein arimpiin kuuluvaa aluetta. Kremlin nykyisille vallanpitäjille pitää osoittaa, että Suomi ei alaistu Venäjänkään luomiin rasitteisiin.

Pax-tulkinnan toimeenpano toteutui 1990-luvun alussa Suomen yksipuolisella ilmoituksella niistä Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen artikloista, joiden se ilmoitti rauenneen. Ne loukkasivat Suomen suvereniteettia ja olivat peräisin menneen ajan olosuhteista, joita enää ei ole.

Samanlainen menettely poistaisi Venäjän Maarianhaminan-konsulaatin Suomen valtioalueelta. Siihen tarvitaan Suomen lyhyt ilmoitus, joka toteaisi rauenneeksi Maarianhaminan konsulaatin perustaneen, Neuvostoliiton Suomelle 1940 saneleman sopimuksen. Konsulaatin virkailijat olisivat sen jälkeen Suomen valtioalueella ei-toivottuja henkilöitä ja Suoimi voisi ilmeisesti pakkolunastaa sn kiinteistön Maarianhaminassa.  

NATO-KESKUSTELUN ASKELMERKIT

4.8.2022 ESS

Alexander Stubbin hallitus asetti arvovaltaisen monikansallisen tutkija- ja diplomaattiryhmän arvioimaan Suomen Nato-jäsenyyden tarvetta ja toteutustapaa. Sen arvio valmistui huhtikuussa 2016.

Raportin äärimmäinen varovaisuus tyrmäsi kaikki uudet mahdollisuudet. Se varoitteli jäsenyyden kannattajia, ja sivuutti sen, että myös Naton torjumisella olisi seurauksia.

Nato-jäsenyys oli tämän arvion turvallisuuskartassa valkoisella merkitty tuntematon vaarallinen alue. Mutta siinä oli myös musta aukko. Se vaikeni liittoutumattoman Suomen asejärjestelmien ongelmasta kriisioloissa. Jos asejärjestelmien logistiikka ei toimi, Suomen puolustus lamautuu.   

                                            X                   X                   X

Turvallisuuspolitiikan alueella kokeneet ruotsalaiset ja suomalaiset asiantuntijat yrittivät kesällä 2018 julkaistulla muistiollaan terästää Nato-keskustelua edellisen arvion jäljiltä. Olin mukana tämän työn taustaryhmässä.

Muistiomme kannusti Ruotsia ja Suomea etenemään yhdessä kohti Nato-jäsenyyttä, sillä se vahvistaisi pelotetta ja vaimentaisi Venäjän sotilaallista uhkaa.

Itämeren puolustusta tehostava yhteisharjoittelu Naton kanssa oli mitätöinyt Ruotsin ja Suomen liittoutumattomuuden. Niiden Nato-jäsenyys vahvistaisi lännen sotaa ehkäisevää vaikutusta. Jos Venäjä uhkaisi aseellisesti mitä tahansa Itämeren alueen valtiota, se koskisi väistämättä Ruotsia ja Suomea. Siksi niiden pitäisi vahvistaa sotaa ehkäisevää pelotetta yhteisellä politiikallaan. Se vaatisi puolustussuunnittelua Naton kanssa.

Tämä ei voisi toteuta täydessä mitassa, jos Ruotsi ja Suomi pysyisivät liittoutumattomina. Itämeren monenväliset yhteistyöjärjestelyt voidaan luoda vain rauhan aikana. Nato on tällaisen suunnittelun luontainen kehys.

Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys ei lisäisi Venäjä painetta Itämerellä, sillä Kreml oli vuosikaudet huomioinut Ruotsin, Suomen ja Nato-maiden puolustusta tehostavan yhteisharjoittelun.

Venäjä pitää Suomea ja Ruotsia kiinteästi lännen osana, todennäköisisesti myös konfliktitilanteessa. Näiden liittosuhteiden muodollinen vahvistuminen jäsenyyssopimuksilla ei muuttaisi tätä asetelmaa. Jonkin ajan kuluttua Venäjä todennäköisesti hyväksyisi uuden tilanteen. Se on ennenkin sopeutunut Nato-vastaisen propagandansa epäonnistumiseen.

Nyt kun Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys on toteutumassa, näkyy selvästi, miten pahasti harhateille hallituksen tilaaman arvion tekijät olivat ajautuneet, kun he 2016 viestivät kansakunnalle: Unohtakaa Nato-jäsenyys. Tämän arvion kanssa kilpaileva muistiomme vuodelta 2018 kuvasi melko hyvin nyt syntymässä olevaa tilannetta.