Etelä-Suomen Sanomat 17.3.2022
Yhä kiihtyvässä Nato-keskustelussa käsitellään kahta erilaista ilmiötä kuin ne tarkoittaisivat samaa. Pohjois-Atlantin sopimuksen viides artikla on kuitenkin täysin eri asia kuin Nato-jäsenyyttä tavoittelevan valtion turvaaminen hakemuksen käsittelyn aikana.
Kaikkein korkeimmat tason keskusteluissa näiden kahden Nato-ulottuvuuden välisestä erosta tuli iso asia. Suomi näyttää saaneen Yhdysvaltain suunnalta vihjeen, että sen kannattaisi ehkä varoa kovin yksioikoista Nato-intoa.
Ei voi kuvitella, että tämä tarkoittaisi viidennen artiklan loiventamista tai hylkäämistä, sillä se murentaisi Naton rakenteen järeimmän peruskiven. Mutta sitä se voisi tarkoittaa, että Yhdysvallat haluaa välttää supervaltojen ydinasevalmiuksien ajautumista epämukavan lähelle kosketusetäisyyttä. Tällaisen kauhuskenaarion toteutuminen ei olisi Natoon pyrkivän, eikä minkään muunkaan maan etujen mukaista.
Toisaalta sitäkin on mahdoton ajatella, että Natoon pyrkivä valtio joutuisi yksin sinnittelemään ilmeistä vaaraa vastaan koko jäsenyyden hakuprosessin ajan. Jos Nato avaa jäsenyysneuvottelun, on kohtuulista odottaa, että se myös varmistaa neuvottelurauhan.
Suomen puolustusvoimien saavuttaman tehon tarkoituksena on osoittaa, että se pystyy torjumaan aseellisen hyökkäyksen. Tämä ei voi estää tavoittelemasta puolustukselle lisätehoa, joka jäsenyysprosessin herkimmässä vaiheessa varmistaisi Itämeren alueen vakauden.
Jos eduskuntapuolueet pystyvät kevään edetessä muodostamaan enemmistöryhmityksen Suomen Nato-jäsenyyden tueksi, Venäjä joutuu ottamaan huomioon siitä syntyvän uuden tilannetekijän. Tämän rinnalla on myös se tilannetekijä, että Venäjän ylimmässä johdossa näyttää kehittyneen lähes paniikinomainen taipumus päätöksiin, jotka eivät perustu johdonmukaiseen ajatteluun vaan ylimieliseen hurmokseen.
Tällaiseen sumean logiikan tilaan ajautuneen Venäjän paniikkireaktio Suomen Nato-jäsenyyteen voisi olla vaarallinen. Olisi ehkä järkevää katsella vähän aikaa, palautuuko naapurin ylin päätöksenteko nykyisestä tunnekuohusta kylmän sodan kauheaan, mutta johdonmukaiseen asetelmaan.
Siihen sisältyy sopeutuminen epämiellyttäväänkin asetelmaan, jos sen estäminen aiheuttaisi lisäongelmia kaikille osapuolille. Kauhun tasapainon logiikassa myös veneen keikuttaja joutuu vaaraan.
Jyrkän asennemuutoksen nopea syntyminen Venäjän ylimmässä johdossa olisi melkoinen ihme, mutta nykytilanteessa ei ehkä täysin mahdoton. Ennen Nato-ratkaisuaan Suomen kannattaisi ehkä seurata tilannetta vähän aikaa sivusta. Se voisi tarjota mahdollisuuden välttää Venäjän ylimmän johdon paniikkireaktio.
Eduskuntapuolueiden kesken ehkä syntyvän Nato-jäsenyyttä tukevan enemmistöryhmittymän pitää kestää sentään hetken verran ajan kulumista. Jos toive Venäjän päätösilmaston muutoksesta osoittautuu perusteeomaksi, se ei vähennä vaan korostaa Nato-jäsenyyden välttämättömyyttä.
Tätä kaikkea mietittäessä on yksi iso asia, jota ei saa hetkeksikään unohtaa. Viime viikkoina on nähty, että ilman Naton turvatakuuta Venäjän rajanaapurina sinnittelevä valtio on vapaata riistaa Venäjää hallitseville pahuuden hengille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti