keskiviikko 28. syyskuuta 2022

JOS HALUTAAN HYVÄÄ, SE MAKSAA

Etelä-Suomen Sanomat 29.9.2022

Synkeän syysyön pimeydessä yritin ymmärtää, mitä täällä oikein tapahtui sinä iltana, kun eduskunta alkoi käsitellä lakia terveyden ja hengen vaaraan joutuneiden ihmisten oikeudesta saada hyvää hoitoa lakosta huolimatta. Tekeillä tuntui olevan jotakin paljon pahempaa kuin se, että ministerit ja kansanedustajat täyttivät perustuslain mukaisesti velvollisuutensa suojella kansalaisia.

Paniikkiin joutuneet lakkojohtajat näyttivät yllyttäneen itsensä sokeaan raivoon. He ilmeisesti halusivat sanoa, että sellaista lakia ei voi säätää. Siinä voi käydä hassusti, jos työtaistelun johtajat yrittävät peukaloida eduskunnan työjärjestystä.

Järjestöpomojen primitiivireaktiota näyttää seuranneen syvä radiohiljaisuus. Hetki aikaa varmaan tarvitaankin tunnekuohun purkamiseen niin, että lakon arki voi jatkua.

Vanhakantaisten lakkoromantikkojen pitää oppia lukemaan eduskunnan lähettämä viesti. Lakko-oikeutta perinteisesti kunnioittavat sosiaalidemokraatit ja jopa vasemmistoliiton merkittää osa tyrmäsivät lakkojohtajien ärhentelyn parlamentaariselle demokratialle.

Perussuomalaiset luikkivat piiloon. He eivät uskaltaneet kannattaa ilmiselvästi välttämätöntä lakia. Tärkeintä heille taisi olla estää kaikkein populistisimpien puoluetoverien ylvästely trhalla poseerauksella. Perussuomalaisten säälittävä väistöliike varmisti välttämättömän lain hyväkymisen.
x x x
Kuulun siihen, ilmeisesti melko suureen enemmistöön, jonka mielestä terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstön suurimman osan palkkaus ei ole oikeassa suhteessa heidän koulutukseensa ja yhteiskunnalliseen vastuuseensa.

Epäsuhta on massiivinen. Sen oikaisemiseen tarvitaan syvällinen organisaation ja budjetoinnin uudistus. Siinä ponnistuksessa lakko on varsinainen turhake. Se aiheuttaa järkevää toimintaa haittaavaa kiukkua sekä lakkoilijoiden että lakon seurauksista kärsivien joukoissa.

Vuoden vaihteessa käynnistyvän uuden hyvinvointiorganisaation pitää uskaltaa kaataa koko terveys- ja sosiaalipalvelujen korttitalo. Vain puhtaalta pöydältä voidaan rakentaa toimiva ja kannustava organisaatio ja kaikille oikeudenmukainen budjettirakenne.

Uuden organisaation vaikuttajien ja ajatuspajojen on keksittävä pyörä uudestaan niin, että se toimii vanhaa pyörää paremmin. Näihin tehtäviin pyrkineiden ja päässeiden velvollisuutena on kehittää tämä näkemys ja viisaus. Ei käy kateeksi.

Jos halutaan jotkin hyvää, sen hinta pitää maksaa. Terveys- ja sosiaalipalvelujen palkkauudistus ei voi onnistua ilman verojen korotusta. Toivotan onnea ja menestystä. 

sunnuntai 25. syyskuuta 2022

VENÄJÄ JA AHVENANMAAN ASEETTOMUUS

Oli hauska havaita Hufvudstadsbladetista 24.9.2022 , että vapaaehtoiset maanpuolustuskurssit ovat Ahvenanmaalla kasvava kansanliike. Kuvitus kertoo, miten huolellisesti taisteluvarusteisiin sonnustautuneet ahvenanmaalaiset harjoittelevat jalkaväkiaseiden käyttöä.

Eräs kurssin osallistuja näyttää sanoneen, että Ahvenanmaan aseettomuus- ja puolueettomuusvaatimuksen yli saa vuotta sitten esittäneen Geneve sopimuksen allekirjoittajista Venäjä on ainoa, joka kannattaa edelleen Ahvenanmaan aseettomuutta.

Se pitää paikkansa, vaikka Venäjä tai Neuvostoliitto tai Neuvosto-Venäjä eivät ole Geneven sopimuksen allekirjoittaja. Ne kaikki ovat vuorollaan ilmoittaneet toimivansa niin kuin Geneven sopimusta ei olisi olemassakaan. Juuri näin on tapahtunut, ja silti Venäjä kannattaa Ahvenanmaan aseettomuutta.

Tämän kummallisen ilmiön tausta on mutkikas. Neuvostoliitto pakotti Suomen 1940 allekirjoittamaan sopimuksen, jossa Ahvenanmaa määrätään aseettomaksi, mutta ei puolueettomaksi. Sopimus pakotti Suomen hyväksymään Neuvostoliiton konsulaatin perustamisen Maarianhaminaan. Ja Suomi joutui hyväksymään vielä senkin, että konsulaatissa toimivat sotilastiedustelijat valvovat saariston pysymistä aseettomana. Venäjän konsulaatilla on edelleen oikeus sotilastiedusteluun.

Venäjä vaatii siis Ahvenanmaan aseettomuutta varmistaakseen, että siellä ei voi toimia muu sotavoima kuin Venäjän. Niissä oloissa sen olisi helppo valloittaa saaristo.

Nykyisin se vaan ei olisi ihan yksinkertaista. Siihen hankkeeseen reagoisivat Suomen, Ruotsin ja Naton sotavoimat. Venäjällä on ilmeisesti huomattu tämä kiusallinen yksityiskohta. Maarianhaminan konsulaatissa ei näytä juuri nyt olevan sotilaallisen tiedustelun väkeä. Mutta sillä on edelleen oikeus sijoittaa heitä sinne.

Olisi mukavaa, jos ahvenanmaalaiset alkaisivat ymmärtää, mitä varten Maarianhaminassa on Venäjän konsulaatti. Se ei ole lämpimän ystävyyden tyyssija.

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

AHVENANMAA EI OLE ASETON EIKÄ PUOLUEETON

Kanavan numerossa 6/2022 sivuilla 24 – 29 on artikkelini Ahvenanmaa on erheiden saaristo. Tässä on tiivistelmä niistä erheistä, ja sivunumerot, joilla niitä esitellään yksityiskohtaisesti:

 Ahvenanmaan puolueettomuutta koskevat myytit hämärtävät historiallista ja poliittista todellisuutta. Ensimmäinen viidestä keskeisestä erheestä on väite, että aseettomuus ja puolueettomuus olisivat alkaneet Krimin sodan päätyttyä 166 vuotta sitten.
(Lisää sivulta 25)

 Toinen erhe: Genevessä tehty sopimus esti sodan pääsyn alueelle
(Lisää sivuilta 25 – 27)

 Kolmas erhe: Moskovan sopimus vahvisti Geneven sopimuksen tehoa.
(Lisää sivuilta 27 – 29)

 Neljäs erhe: Venäläiset ovat ahvenanmaalaisten parhaita ystäviä
Koska Neuvosto-Venäjä ei allekirjoittanut Gene­ven Ahvenanmaa-sopimusta 1921, Neuvostoliit­to toimi Pariisin rauhanneuvotteluissa 1947 kuin sitä ei olisi olemassakaan. Britannia ei puoles­taan ollut allekirjoittanut Moskovassa 1940 teh­tyä Ahvenanmaa-sopimusta. Nämä dokumentit päätettiin jättää mainitsematta rauhansopimuk­sen tekstissä.

Neuvostoliiton valtuuskunta kirjoitti sopimus­luonnoksen viidennelle artiklalle aseleposopi­musta myötäilleen sanamuodon: "Ahvenanmaan saaret jäävät demilitarisoiduiksi nykyisin vallitse­van tilanteen mukaisesti." He taluttivat britit an­saan.

 Luonnoksen maininta demilitarisoinnista viit­taa Moskovan Ahvenanmaa-sopimukseen vuo­delta 1940. Siinä ei mainita puolueettomuutta, mikä olisi viitannut Genevessä 1921 tehtyyn Ah­venanmaa-sopimukseen.

Näin muotoiltu Pariisin rauhansopimuksen viides artikla pyyhkäisee Ahvenanmaan tilannekartalta sekä Geneven Ahvenanmaa-sopimuk­sen että Britannian, ja siinä sivussa kaikki muut­kin Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittaneet valtiot. Pariisissa 1947 hyväksytyn rauhansopimuksen mukaan Ahvenanmaata jäi hallitsemaan Neu­vostoliiton Suomelle Moskovassa 1940 sanele­ma Ahvenanmaa-sopimus, joka määrää saariston aseettomaksi, mutta vaikenee puolueettomuu­desta.

 Neuvostoliitolle jäi oikeus pitää Maarianhami­nassa konsulaattia, jonka palveluksessa olevat tiedustelu-upseerit varmistavat, että Ahvenan­maa on aseeton, ja siis helppo miehittää nopeasti.

Näyttää siltä, että Venäjän Ahvenanmaa-kon­sulaattiin ei 1970-luvun jälkeen ole sijoitettu so­tilashenkilöitä. Tämä osoittaa, että Venäjällä tun­netaan Suomen, Ruotsin ja Nato-maiden yhteiset puolustusharjoitukset Itämerellä. Ne osoittavat, että Venäjän maihinnousu Ahvenanmaalle olisi nopeaan tuhoon tuomittu yritys.

 Viides erhe: Ahvenanmaan aseettomuus on osa puolustuksemme perusrakennetta
Itämeren sotahistoria osoittaa, että kun Itämerel­lä on sotatoimia tai aseellinen kriisi, Suomi vastaa Ahvenanmaan koskemattomuudesta. Silloin Ah­venanmaa ei ole aseeton eikä puolueeton.

 Aseellisen kriisin tai sodan oloissa Geneven Ahvenanmaa-sopimuksen mukainen aseetto­muus ja puolueettomuus alistaisivat Ahvenan­maan väestön hyökkäävän sotavoiman miehityk­seen ja aiheuttaisivat Suomelle erittäin vakavan turvallisuusriskin.

Siksi Geneven sopimus kuuluu Suomen puolus­tusrakenteeseen vain sen seitsemännen artiklan toisen kohdan verran, ja ilman sitäkin Suomi puo­lustaisi Ahvenanmaata, sillä se kuuluu Suomen valtio alueeseen.

 Ahvenanmaan turvaaminen on Suomen puo­lustuksen keskeinen tekijä kaikissa tilanteissa. Viime vuosikymmenten aikana sitä on suunni­teltu ja harjoiteltu tiiviissä yhteistyössä Ruotsin ja Itämerellä toimivien Nato-maiden kanssa. Suo­men ja Ruotsin Nato-jäsenyys parantaa merkittä­västi Itämeren pohjoisen suunnan puolustuksen uskottavuutta ja Ahvenanmaan turvallisuutta.

lauantai 17. syyskuuta 2022

ON TUUMAUSTAUON PAIKKA

Synkeän syysyön pimeydessä yritin ymmärtää, mitä eilisissä uutisissa oikein kuulin. Alkoi tuntua siltä, että jotakin paljon pahempaa kuin se, että hallitus ja eduskunta täyttävät lakisääteistä velvoitustaan suojata hengenvaaraan joutuneita kansalaisia.

Paniikkiin joutuneet lakon johtajat kauhistelivat, että eduskunta tulee järjestöjen neuvottelupöytään, ja sinne ne eivät kuulu. Mutta ei siinä kaikki. Tuntui siltä, että he haluaisivat nousta eduskunnan puhemiehen korokkeelle ja ilmoitta niistä korkeuksista, mitä eduskunnan rauhaan kuluu.

Se oli periaatetasolla melkein sama kuin Yhdysvaltain entisen presidentin johtaman huligaanijoukon yritys vallata ylimmän lainsäätäjän toimitilat.

On todella hyvä, että tuomioistuimet ovat viheltäneet pelin poikki vähäksi aikaa. Nyt tarvitaan tuumaustauko.

 

keskiviikko 14. syyskuuta 2022

15.9.2022 ESS PUTINILLA ON LIKAINEN POMMI

Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuotti sille sodan alkuvaiheessa sellaisenkin sivuvoiton, että kaapatulla alueella on massiivinen ydinvoimakeskittymä, joka on Ukrainan energiahuollon selkäranka.

Sen sotilaallinen haltuunotto jo sinänsä loi mahdollisuuden poliittiseen kiristykseen. Putin on tähän asti pitänyt sen härnäävän mutta vaarallisen kiusanteon tasalla. Alueelle ammuskellaan silloin tällöin tykistö- ja ohjusaseilla, ei ihan järeimmillä aseilla eikä täysosumaa tavoitellen, muta sen verran lähelle reaktoreita kutenkin, että Ukraina joutuu olemaan varuillaan. Ja voihaan tällaisen kiusaksi ammuskelussa tulla vahingossa osuma reaktoriinkin.

Tähän asti ydinvoimala-alueelle suunnattu häirintätuli ei ilmeisesti ole vakavasti vaurioittanut voimaloiden rakenteita. Se näyttää kuitenkin aiheuttaneen kohonneita säteilyarvoja alueella. Ja jos Venäjä haluaa, sillä on mahdollisuus aiheuttaa järeää tuhoa.
Viimeisenkin reaktorin irrottaminen jakeluverkosta ja alasajo jättää kuitenkin uhan päälle. Sammutettukin reaktori vaatii jatkuvaa seurantaa ja ylläpitoa. Raskas osuma myös alas ajettuun reaktoriin aiheuttaisi vakavan tilanteen. Zaporizzjan voimalakeskittymä on ahdinkoon joutuneen diktaattorin käsiin päätynyt likainen pommi. Vaarallinen yhdistelmä.

Reaktorin mittavatkaan vauriot eivät ilmeisesti aiheuttaisi niin massiivista katastrofia kuin Tšernobylin tuho aikanaan. Säteilyhaitat tuhoaisivat kuitenkin Ukrainan ja Krimin isoja alueita ja haittaisivat Venäjän suurten jokien rahtiliikenteen jakoyhteyksiä Asovan meren kautta maailman merille.

Eletään äärimmäisen pahan kanssa. Synkin skenaario on se, että Putin kohtaa nolon nöyryytyksen, ja joutuu kontrolloimattoman kauhun valtaan. Tilanne on vaarallinen, jos Venäjän diktaattori jumiutuu minun-jälkeeni-vedenpaisumus-pakkomielteeseen.
Se voi johtaa jättimäisen ydinvoimalakeskittymän tuhoon Zaporizzjan alueella. Tai ydinaseiskuun johonkin Länsi-Euroopan suurkaupunkiin. Kaikki nämä vaihtoehdot johtaisivat ihmisten, rakennusten ja maapohjan täystuhoon laajoilla alueilla.

On vaikea kuvitella, millaisella politiikalla länsi voisi pitää nöyryytyksessä rypevän diktaattorin aloillaan. Ilmeisesti ainoa toivo on, että Venäjän ylimmässä sotilasjohdossa muistetaan vielä kylmän sodan aikaisen massiivisen vastaiskustrategian panos-tuotos-päättely: vastustajan täystuho veisi myös ydinsodan voittajan kammottavaan tilanteeseen.

Täytyy toivoa, että Putinin lähipiirissä on ryhtiä ja vastuunottokykyä, joka keskeyttäisi suunniltaan joutunen johtajan holtittomuuden ennen täyttä tuhoa.   

Meneekö lakko-oikeus yli perustuslain?

 


Mitä mietit?
Livevideo
Kuva tai video
Elämäntapahtuma

Julkaisut

Suodattimet
Hallinnoi julkaisuja
3 min 
Jaettu seuraaville: Julkinen
Julkinen
Ammattiyhdistysliikkeen kiihkoilu lakko-oikeuden puolesta näyttää yrittävän länsimaisen sivistysvaltion perusvirityksen murtamista. Jos sivistysvaltion kansalaista uhkaa kuoleman vaara, valtion velvollisuus on yrittää pelastaa hänet.
Nyt näyttää siltä, että jos ammattiyhdistys alkaa ajaa vaatimusta, jonka toteutus voisi tappaa jonkun, se kuittaa, että kurja juttu, mutta mikään asia ei ole lakko-oikeuden yläpuolella.
Näin ei voi olla. Jopa lakko-oikeuden yläpuolella on sentään jotakin. Eduskunnan on osoitettava, mikä instituutio täällä käyttää valtiovaltaa, ja missä päätetään, voidaanko hyväksyä järjestöpäätökset, jotka tappavat ihmisiä.