keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Kolumni 20.4.2017: Neuvostoliiton viimeinen yritys

Etelä-Suomen Sanomat 20.4.2017

Syyskuussa 1990 presidentti Mauno Koivisto mitätöi yksipuolisella tulkinnallaan Pariisin rauhansopimuksessa Suomen puolustusvoimien aseistukselle ja Saksan-yhteyksille asetut rajoitukset. Siihen asti Suomen toimivalta oli vajaa, sen jälkeen se oli taas suvereeni. Presidentti saneli valtioneuvoston pöytäkirjaan, että yya-sopimuksen viittaukset Saksan hyökkäävään rooliin heijastivat ”tilannearviota, joka ei enää vallitse”. Nämä kaksi päätöstä yhdessä vapauttivat Suomen yya-sopimuksen taakasta. 

Koivisto on selostanut muistelmissaan näiden tapausten kulun. Turun yliopistossa väitöskirjaa valmisteleva Juha-Matti Ritvanen on julkaissut Historiallisessa Aikakauskirjassa uusiin kotimaisiin arkistolähteisiin perustuvan artikkelin, joka selvittää merkittävästi Pax-ratkaisun kummallisen jälkinäytöksen taustaa. (HAiK 1/2017, ss. 74-86)  

Iso-Britannia ja Neuvostoliitto protestoivat Suomen yksipuolisesta menettelytavasta, mutta suhtautuivat lähes ymmärtäväiseen tulkinnan sisältöön. Neuvostoliiton ulkoministeriö halusi myöhemmin ymmärtää Pax-ratkaisun niin, että Suomi kuitenkin noudattaisi Pariisin rauhansopimuksen sille asettamia aseistuksen määrän ja laadun rajoituksia. Se näytti siis vaativan Pax-tulkinnan perumista.   

Tämä oli Neuvostoliiton viimeinen yritys kyykyttää Suomea. Se olisi merkinnyt, että puolustusvoimien kehittämistä koskeville päätöksille olisi pitänyt hakea yya-ystävän suostumus. Ritvasen tutkimus osoittaa, että pelin valttikortti oli kuitenkin Suomella. Koivistolla oli suorat tiedusteluyhteydet Kremliin, presidentti Mihail Gorbatšoviin. Hän tiesi, että Neuvostoliiton ulkoministeriö toimi ilman presidenttinsä valtuuksia.

                                            x                    x                    x

Neuvostoliiton virkamiestason soolo oli yritys päästä kontrolloimaan Suomea kylmän sodan hengessä. Yya-kumppanin asevarustelun tasoon vaikuttaminen oli ainoa jäljellä enää ollut vipuvarsi, jolla Moskova olisi voinut kontrolloida Helsinkiä. Moskovan vanhan kaartin röyhkeä painostusyritys sai Suomen tiukentamaan otteitaan. 

Alkuperäinen Pax-tulkinta oli vain ilmoitus siitä, miten Suomessa ajateltiin. Kun sitten jouduttiin reagoimaan vanhoillisten virkamiesten jälkilypsy-yritykseen, Suomi löi supervaltanaapuriaan sormille, ja kertoi, miten se aikoi toimia: ”Suomi tulee ylläpitämään tarpeen vaatimaa puolustuskykyä”. 

Näin loppui Suomen kylmä sota. Pax-tulkinnan syvin merkitys oli siinä, että Suomi teki sen omin päin Neuvostoliiton kommentteja odottamatta, ja päälle päätteeksi tyrmäsi supervallan uhoavat virkamiehet. Suomi vapautui yya-sopimuksen kahleesta siksi, että se itse päätti niin.

                                            x                    x                    x

Ritvasen artikkelin merkittävin uusi tieto osoittaa, että Neuvostoliiton ulkoministeriön huolestuminen Pax-tulkinnasta ei pohjimmiltaan johtunut Suomen asevarustelusta tai suhteista Länsi-Saksaan.  Neuvostovirkamiehet hermostuivat siksi, että se oli heidän ajatuksissaan ennakkotapaus, jonka perusteella Suomi voisi vaatia Karjalan palauttamista. Siksi hätäkellot kilkattivat Moskovassa. 

Venäjän suurlähettiläs Juri Derjabinin touhukkuus Pariisin rauhansopimukseen liittyvien pikkuasioiden kimpussa on tähän asti näyttänyt kummalliselta. Hän teki ison numeron esimerkiksi piskuisesta oikeistolaisesta yhdistyksestä, koska Pariisin rauhansopimus kielsi natsijärjestöt. Moskovan viesti oli selvä. Rauhansopimuksen yhteenkään artiklaan ei saa koskea tikullakaan. Suomalaisille piti tehdä selväksi, että Karjalan palautuksesta ei kannata haaveilla. 

Siihen mukautuminen ei ollut vaikeaa, sillä Pax-tulkinnan tärkein tulos oli jo varmistettu. Suomi pääsi eroon yya-sopimuksen vaarallisimmista ulottuvuuksista jo ennen kuin koko sopimus raukesi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti