3.4.2023 Etelä-Suomen Sanomat
Pääministeri Sanna Marin perusteli eroaan sosiaalidemokraattien puheenjohtajan tehtävästä mielenkiintoisesti kahdella kommentilla, muistaakseni vieläpä samassa lausumassa.Hän sanoi menneitä hallitusvuosia niin rankaksi kokemukseksi, että halusi niitä rauhallisempaa elämää. Ja sitten hän sanoi myös, että olisi ollut valmis jatkamaa samaa rääkkiä vielä neljä vuotta. Ne eivät olisi voinet toteutua yhtä aikaa. Marin varasi mahdollisuuden sanoa kumman tahansa vaihtoehdon toteutuessa olevansa siihen tyytyväinen.
Marinin lähtö oli hänelle tyypillisellä tavalla tiukka mutta tyylikäs. Sivullisen silmissä näyttää vähän siltä, että hänen katseensa ehkä sittenkin suuntautuu isoihin kansainvälisiin tehtäviin.
Suomalalaisten kannattaa toivoa hänelle menestystä suuren maailman markkinoilla. Niissäkin tehtävissä hänellä voisi olla annettavaa Suomelle. Lähtöaskel on hyvä, hän osaa välttää rehvakasta tältä-tullaan-oletteko-valmiit-asentoa.
x x x
SDP:n puheenjohtajaehdokkaiden valikoima näyttää sillä tavalla hyvältä, että puolue tuntuu palautuvan valovoimaisen johtajan tukiryhmästä tavalliseksi puoluejärjestöksi.
Muutenkin poliittinen kenttä näyttää asettuvan perinteiseen viritykseen. Perussuomalaiset taitaa asteittain peruuttaa ulos vanhan räyhäpopulismin rippeistä ja tuntuu asettuvan tavalliseksi oikeistopuolueeksi. Siihen viittaavat rempseän puoluesihteerin hillintä ja siirtyminen EU-parlamentissa Venäjä ohjastamasta ryhmästä normaalia puoluetoimintaa edustavaan ECR-ryhmään.
Tuntuu siltä, että vaalin jälkeinen ilmapiiri voi avata mahdollisuuden muodostaa vaikeassa tilanteessa järkevään toimintaan pystyvä enemmistöhallitus.
Se vaatii luultavasti kovaa vääntöä, mutta toivottavasti oppositiosta hallitusrooliin siirtymistä opettelevat isot puolueet saavat kohtuullista tukea muilta neuvotteluosapuolilta. Muuten uuden hallitukseen menestymismahdollisuudet romahtavat jo lähtötilanteessa.
x x x
Isojen perusratkaisujen rinnalla uuden hallituksen pitää ryhdistäytyä poistamaan käytännössä pieni, mutta periaatteellisesti kiusallinen mainehaitta. Suomen on irtauduttava Neuvostoliiton Suomelle 1940 sanelemasta Ahvenanmaa-sopimuksesta.
Sen mukaan Neuvostoliitto perusti Maarianhaminaan konsulaatiksi naamioidun sotilastiedustelun tukikohdan, joka kuuluu nyt Venäjälle. Tällainen muodollisesti edelleen voimassa oleva sopimus loukkaa Suomen suvereniteettia. Siitä on päästävä eroon, kuten vapauduttiin 1990-luvun alussa yya-sopimuksen ja Pariisin rauhansopimuksen Suomen suvereniteettia loukkaavista sotilasartikloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti