Etelä-Suomen Sanomat 8.7.2022
Ilmeisesti Madridin kokous avasi sittenkin Ruotsin ja Suomen Nato-polun komeaan loppuun asti, vaikka Erdogan tietysti heruttelee vielä muutamat iltalypsyn tiraukset. On vaikea uskoa, että Kolmenvälisen yhteisymmärrysasiakirjan toimeenpanossa alettaisiin noudattaa sellaisia vatimuksia, joista ei ole kirjattu yhteisymmärrystä.
Pohjimmiltaan on kysymys siitä, voiko länsimaisten oikeusvaltioiden lainsäädäntöön lisätä ottomaanisen diktatuurin poliisikäytäntöjä. On vaikea kuvitella, että Naton toimialueeseen kuulumattomat vaatimukset voisivat katkaista jo alkaneet jäsenyysneuvottelut.Erdoganin takinkäännös viime hetkellä ennen Madridin huippukokousta osoittaa, että hän ymmärtää väistää vähän ennen kuin jotenkuten siedetyn änkyrävaltion kohtelu muuttuu hylkiövaltion yksinäisyydeksi.
x x x
Suomen matka lännen puolustusyhteisön ytimeen on pidempi ja ihmeellisempi kuin tavanomainen historiankäsitys kertoo. Sen merkittävien ratkaisujen viisaus alkaa paljastua vasta nyt, kun lopputulos on näkyvissä.
Suomen Nato-jäsenyys toteuttaa viimeistä piirtoa myöten Suomen suuren toiveen, jonka presidentti J. K. Paasikiven 76 vuotta sitten kertoi Yhdysvaltain lähettiläälle. Hän kirjasi sen päiväkirjaansa lokakuussa 1946: ”Me tahdomme päästä vaikeuksistamme säilyttäen vapautemme. Sen tähden olemme kääntyneet avunpyynnöillämme länteen. Emme halua kääntyä itään.”
Toinen merkittävä irtiotto toteutui kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun presidentti Mauno Koivisto julkisiti Pax-tulkintansa. Hän totesi, Pariisin rauhan ja yya-sopimuksen puolustuspoliittisten artiklojen rauenneen, koska ne loukkasivat Suomen suvereniteettia. Ne perustuivat ”olosuhteisiin, jotka eivät enää vallitse”.
Neuvostoliiton ulkoministeriö yritti jälkikäteen pakottaa Suomen luopumaan Pax-tulkinnasta, mutta Suomi kieltäytyi. Riita päättyi Venäjälle esitetyn nootin lausumaan, jonka mukaan Suomi aikoo pitää yllä ”tarpeen vaatimaa puolustuskykyä”.
Pari vuotta myöhemmin Venäjä alistui vähin äänin, kun Suomi uusi ilmavoimansa peruskaluston yhdysvaltalaisilla Hornet-hävittäjillä, jotka edustivat aikansa huipputeknologiaa.
Ilmeisesti Venäjällä tajuttiin naapurin siirtyneen lopullisesti lännen leiriin vasta 2012, kun Suomi päätti aseistaa Hornetit satoja kilometrejä kantavilla JASSM-risteilyohjuksilla. Kreml voi vain todeta, että juna meni jo. Siellä on totuttu siihen, että sotilaspoliittisiin rakennemuutoksiin pitää vaan sopeutua.
Tämä hidas oppimistapahtuma selittää ilmeisesti, miksi Venäjän reaktio Suomen Nato-jäsenyyteen on ollut lievä, ainakin toistaiseksi.
Jukka Tarkka
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, joka toimii vapaana tutkijana ja kolumnistina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti