Viime päivinä olen yrittänyt hakea ratkaisua Turkin presidentin kummallisen käytöksen aiheuttamiin ongelmiin. Hän on jo vuosia sitten rikkonut kohtuuden rajat ostamalla Venäjän hienostuneimpiin kuuluvan ilmapuolustusjärjestelmän S 400. Se rikkoo Pohjois-Atlantin sopimuksessa Nato-jäsenelle asetettua vaatimusta olla tekemättä puolustussopimuksia muiden osapuolten kanssa.
Erdoganin viime aikoina asettamat esteet Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydelle rikkovat sopimuksen edellytystä, jonka mukaan jäsenen tulee tukea liitokunnan kehittämistä ja tehostumista. Erdoganin vaatimus uusien jäsenten torjumisesta vahingoittaa Natoa.
Nämä näyttävät niin törkeiltä tempauksilta, että Natolla tuntuisi olevan aihetta rajuun reaktioon. Kun Pohjos-Atlantin sopimus ei määritele menettelyä jäsenen erottamiseksi, ajattelin, että Nato voisi ryhtyä suoraan toimintaan. Se voisi yksipuolisen ilmoituksen perusteella lopettaa yhteistyön Turkin kanssa: vetää kotiin Turkissa olevat joukkonsa, tukikohtansa ja ydinaseensa ja erottaa Naton esikunnissa toimivat turkkilaiset upseerit.
Ylen eilinen (2.6.2022) A-Talk ja sen lehdistössä aiheuttamat kommentit nostavat esiin vielä rumemman kuvion kuin kaavaimemani asetelma. Entäpä jos Erdogan on luvannut Putinille auttaa pienellä jekulla ystävänsä pääsemään pinteestä: Katkaisemalla pysyvästi kaikkien Naton jäsenhakemusten käsittelyn. Maria Annala puhui A-Takissa kuiskuttelusta, ja siitä tuli hetkessä tämän keskusteku avainsana.
Jos sellaista on tapahtunut, meillä on paljon järeämpi ongelma kuin esittämäni Nato-sopimuksen rikkomukset. Mannerlaatat eivät vain liiku vaan murskautuvat.
Ensimmäinen ajatus sen seurauksista Suomelle tuntui tosi vakavalta. Ben Zyskowicz hahmotti kuitenkin ulospääsyn ahdingosta. Hän kaavaili, että ainakin johtavat Nato-maat voisivat antaa valtiosopimusten tasolla Ruotsille ja Suomelle samanlaisen takuut puolustusyhteistyöstä kuin Nato-sopimuksen viides artikla. Siis samaan tapaan kuin nyt harmaaksi ajaksi on sovittu. Suomi ja Ruotsi olisivat Naton ulkojäseniä.
Se olisi Suomelle tuttu kuvio, joka 1960-luvun alkuvuosista lähtien toimi pitkän aikaa ihan hyvin, vaikka näytti hassuta. Kun Suomi ei Neuvostoliiton kiivaan vastustuksen takia voinut liittyä Eftaan, Efta liittyi Suomeen. Kekkosen johdolla muodostettiin Fineftaksi nimetty himmeli. Erilaisten byrokraattisten kuvioiden kautta Suomi sai samat edut kuin suora jäsenyys olisi antanut.
Samalla tavalla voisi toimia Nato-jäsenyyden kekkoslainen väliaikaisratkaisu – siksi kunnes Putin ja Erdogan ovat vain ohi mennyt painajainen, joka ahdisti eurooppalaista elämänmenoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti