Hesari julkaisi mielipidesivullaan (Helsingin Sanomat 11.6.2021 s. B12) tällaisen reunahuomautuksen Ahvenanmaan itsehallinnon juhlintaan:
Ahvenanmaan itsehallinnon sataa vuotta kannattaa todellakin juhlia komeasti. Se on historiallinen saavutus, jota kaikki ihailevat, ja muualla maailmassa kärvistelevät kielivähemmistöt kadehtivat.
Ahvenenmaalaiset näyttävät keskittyvän itsehallintoon, ja ovat viisaasti välttäneet puolueettomuudella ja aseettomuudella hienostelua. Ne eivät kuulukaan itsehallinnon piiriin, mutta niitä sivuavia lausumia tuntuu vilahtelevan eri muodoissa Manner-Suomen lehdistössä.
Vuoden 1856 jälkeen Ahvenanmaan aseettomuudesta ja puolueettomuudesta on tehty kolme valtiollista sopimusta. Silti aina kun pohjoisella Itämerellä on ollut aseellista toimintaa, Ahvenanmaa on joutunut sotatoimialueeksi.
Ensimmäisen maailmansodan aikana siellä toimi lyhyen aikaa neljän sotaa käyvän maan joukkoja. Toisen maailmansodan aikana Suomi miehitti Ahvenanmaan kaksi kertaa varmistaakseen sen koskemattomuuden.
Rauhan saariksi sanotun alueen tavallisesti vaikenemalla sivuutettu ongelma on siellä toimiva Venäjän konsulaatti. Se on ilmeisesti maailman ainoa näin nimetty virasto, jonka julkisesti vahvistettuihin tehtäviin kuuluu sotilaallinen tiedustelu.
Tämän oudon ilmiön taustalla oli Neuvostoliiton tarve varmistaa ainakin toisen maailmansodan aikana sen sotasuunnitelmiin kuuluneen Ahvenanmaan miehityksen vaivaton onnistuminen.
Ahvenanmaa on joutunut kantamaan povellaan sotahistorian rumaa jätöstä.
Tämä ei häiritse sen itsehallintoa, mutta Suomen suvereniteetin kannalta se on kauneusvirhettä ilkeämpi kummajainen.
Jukka Tarkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti