Pikakommentti 17.9.2018: Sievistelevät presidentit

Presidentti Vladimir sievistelee. Kylähän Venäjällä tiedetään, että rajan takana on suomalaisia, mutta tämä tieto ei vuosikausiin ole estänyt Venäjää toimimasta kuin siellä olisi Nato. Se näkyy Venäjän sotilasdoktriinissa, voimien ryhmityksessä ja sotaharjoitusten virityksissä.

Eivät venäläiset ole sentään niin hidasälyisiä, että reagoisivat Suomen omaksumaan puolustuspolitiikkaan vasta sitten kun Montenegrokin on antanut Suomelle turvatakuun. Juuri tämän takia Suomen liittyminen Natoon ei itse asiassa ole kovin iso asia Venäjälle. Se ei muuttaisi Venäjän poliittisella tai sotilaallisella peruskartalla yhdenkään palikan asentoa siitä, asennosta, jossa ne ovat olleet jo vuosikaudet.  

Mutta niin sievistelee myös presidentti Sauli Niinistö. Hän puhui presidenttiehdokkaana paljon selvemmin kuin Frankfurter Allgemeine Zeitungille antamassaan haastattelussa.

 Hän sanoi MTV3:n ehdokastentissä 14.12.2017: ”… maailma muuttuu, ja tarve mahdollisesti jättää jäsenhakemus voi ilmetä”.  Niinistö yksilöi kaksi tilannetta, joissa hän harkitsisi tosimielessä Nato-jäsenyyttä. Ensimmäinen niistä oli Ruotsin liittyminen Natoon. Toinen olisi se, jos venäläiset alkavat nähdä Suomen samanlaisina vihollisina kuin Naton. Silloin ”olemme menettäneet mahdollisuuden pysyä kriisien ulkopuolella, ja silloin ei ole mitään hävittävää. Silloin sitä (Nato-jäsenyttä) on vakavasti harkittava.” (Helsingin Sanomat 4.1.2018, sivu A11) Sellainen tilanne on vallinnut jo vuosikaudet.