Pesu kirjoittaa, että ”strategisen asemansa ja
sotilaallisten kykyjensä takia” Suomi näyttäytyy lännelle kiinnostavana puolustusyhteistyökumppanina
Itämeren tasapainon ja läntisen pelotteen ylläpitämiseksi. Natolle ja
Yhdysvalloille on tärkeää, ”että Suomella on kyky pitää alueensa hallussa
kaikissa tilanteissa.”
Kirjassani osoitan, että tämä läntisen
turvallisuusajattelun pohjavirta vaikutti jo 1990-luvun alussa siihen, että Saksa
myi Suomelle raskaan maanpuolustuksen perusmateriaalia. Ja varsinkin siihen se
vaikutti, että Yhdysvallat halusi myydä Suomelle sen ajan edistyksellisimpiin
kuuluvan Hornet-hävittäjiin perustuvan puolustusjärjestelmän.
Selostan kirjassani Suomen ja lännen suhteita
1940-luvun lopulta viime tammikuun presidentinvaaleihin. Pitkän linjan hämmästyttävimpiin
kuuluva vaihe on 1950-luvulla alkanut Suomen ja Yhdysvatin sotilastiedustelun salainen
yhteistyö.
Matkan varrella oli myös aallonpohjavaiheita. Yhdysvaltain epäluulo
Suomea kohtaan oli syvimmillään 1980-luvulla. Ja sitten presidentti Mauno Koiviston
1990-luvun alussa esittämä Pariisin rauhansopimuksen tulkinta ja yya-sopimuksen
raukeaminen muuttivat tilanteen kertaheitolla 180 astetta.
Kirjani perusjohtopäätös on se, että Venäjän etukenoisen
sotilaspolitiikan luomassa tilanteessa Suomella on vihdoin sellaista, mitä
länsi tarvitsee ja arvostaa. Edellä siteeraamani Pesun artikkelin kohdat kuvaavat
terävästi, mihin tämä lännen asennemuutos perustui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti