Kolumni 23.2.2017: Krim putoaa mustaan aukkoon

Etelä-Suomen Sanomat 23.2.2017

Taloustutkimuksen kyselyyn vastanneista 47 prosenttia piti Venäjän kehitystä uhkana Suomelle. Kolme vuotta sitten näin tunteneita oli yhdeksän prosenttiyksikköä enemmän.

Venäjän kansainvälinen asema ja sotilaallinen käytös eivät ole tänä aikana muuttuneet ainakaan parempaan. Venäjän valloittama Krim on edelleen Venäjän valtioaluetta. Donbassissa kytee ja välillä leimahtelee Venäjän lietsoma sisällissota. Venäjä pitää sotilaallisesti ja osittain hallinnollisestikin hallussaan kaikkia niitä rajojensa takana olevia alueita, jotka se on ottanut haltuunsa 1990-luvun alusta lähtien.

Todellisuutta ovat edelleen kaikki ne asiat, joiden takia selvästi yli puolet kyselyyn vastanneista koki Venäjän uhkaa kolme vuotta sitten. Nyt niin kokevia on selvästi alle puolet vastaajista, vaikka mikään havaittavissa oleva tosimaailman asia ei ole muuttunut. Muutos on tapahtunut kyselyyn vastanneiden hengenmaailmassa.

Ehkä he ajattelevat, että jos Krim nyt on niin tärkeä Venäjälle, pitäköön sen. Jos Ukraina ei tottele Venäjää, niin voihan sille vähän opettaa naapuriyhteistyötä. Kaukana Yhdysvalloissa ja Britanniassa tapahtuu niin kummallisia, että ihmiset kyllästyvät lähellä oleviin ikävyyksiin, viihdyttävät itseään kaukana olevilla, ja luulevat niitä harmittomiksi.

Näin syntyvät mielipiteet, ja jokaisella on oikeus omaansa. Mutta mielipiteillä ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa. Eikä varsinkaan turvallisuuspolitiikan kanssa. Se perustuu havaittuihin ilmiöihin eikä mielipiteisiin.

Valtion rajan ylittävä sotilaallinen toiminta ja valtioalueen loukkaus ovat vaarallisia ja sietämättömiä asioita. Sellaisiin ei voi eikä saa tottua. Turvallisuuspolitiikan johdon täytyy toimia aina tällä perusteella, vaikka mielipidemittauksiin vastanneiden enemmistö olisi mitä mieltä tahansa.

  

                                            x                    x                    x

Historiassa on piirteitä, jotka Venäjän tulkinnan mukaan osoittavan Krimin kuuluvan sille, ja tälle ajatukselle näyttää olevan perusteita. Krimin kytkös Venäjään oli voimassa pari vuosisataa 1700-luvulta lähtien. Krim siirtyi Ukrainalle Nikita Hruštšovin oikusta 1954. Sekään ei vielä ollut täysi ero Venäjästä. Krimin uusi isäntä oli neuvostotasavalta, siis Kremlin komennossa.

Krim poistui kokonaan Venäjän valtapiiristä vasta 1991 kun Ukraina itsenäistyi Neuvostoliiton romahdettua. Se oli presidentti Vladimir Putinin mukaan geopoliittinen katastrofi, johon Venäjä ei ikinä alistuisi.  

Vuonna 1994 Britannian pääministeri sekä Yhdysvaltain ja Venäjän presidentit allekirjoittivat Budapestissä sopimuksen, jolla Ukraina luovutti alueelleen jääneet ydinaseet Venäjälle ja sopijapuolet takasivat Ukrainan koskemattomuuden.

Budapestin sopimuksen turvatakuu ei ole paljon YK:n yleisiä periaatteita vahvempi. Siinä kuitenkin Venäjän edustaja kirjoitti nimensä paperiin, joka sisälsi ajatuksen Krimin kuulumisesta Ukrainalle. Samaa tarkoitti jo Etykin Helsingissä 1995 allekirjoitettu päätösasiakirja. Tosin Krimiä siihen aikaan vielä hallinnut Ukraina oli edelleen neuvostotasavalta.

                                            x                    x                    x

Krimin Venäjä-kytköstä osoittava historiallinen näyttö ei anna oikeutta naapurin alueen valtaukseen. Krimin aseman uusi harkinta voisi teoriassa olla mahdollista historiallisen todistelun perusteella, mutta vain neuvotellen ja sopien. Niin Suomi ja Ruotsi ratkaisivat Ahvenanmaan aseman 1920-luvulla Kansainliiton välityksellä.  

Venäjä on polttanut sillat kaikkiin suuntiin. Kunnianarkuussyistä se ei voi luopua valloitusmaastaan mistään hinnasta. Sillä ei ole varaa nostaa Krimiä uuteen kukoistukseen. Tapahtui mitä tahansa, Krimin asukkaat tuskin enää haluavat Ukrainankaan syliin. Se on historian mustassa aukossa.