Etelä-Suomen Sanomat 26.1.2017
Kunnallisvaalin yleispoliittinen tulkinta
on outo päähänpinttymä. Valtuutettujen valinnan pitäisi perustua äänestäjän
oletukseen siitä, kuka ehdokkaista pystyisi parhaiten hoitamaan kotikunnan asioita.
Osaisi siis teettää homekoulun korjauksen fiksummin kuin muut, saisi tehoa
syrjäkylien palvelutuotantoon ja pystyisi pitämään kirjaston hengissä, vaikka
rahaa ei ole.
Julkisuudessa kunnallisvaalien
tuloksia arvioidaan kuitenkin kuin olisi kysymys puoluejohtajien
kauneuskilpailusta, hallituksen sisäisestä nokkimisjärjestyksestä ja
eduskuntavaalin esivaalista.
Puolueiden yhteenlasketut
kannatuslukemat kuntatasolla eivät hetkauta eduskunnan elämää mihinkään. Virtaa
ei kulje toiseenkaan suuntaan. Puolueohjelmien viisaus, puheenjohtajien karismaa
ja eduskuntaryhmien uutteruus eivät pysty vaikuttamaan minkään valtuuston työhön.
Paikallisvaalien yleispoliittinen
tulkinta kävelee yli terveen järjen ja kunnallisen itsehallinnon. Mikään ulkopuolinen
taho ei ole kiusan päiten sommitellut tällaista järjen vastaista asetelmaa.
Kunnallispolitiikan pitkä perinne on luonut sen vähitellen. Oma vika.
Koko kurjuus syntyi siitä, että
joskus aikojen alussa joidenkin päähän on pälkähtänyt merkitä paikallispoliittiset
ryhmänsä valtakunnallisten eduskuntapuolueiden logoilla.
x x x
Mediassa kaikkein näkyvimmät
kansanedustajat ovat kunnallisvaalien halutuimpia ehdokkaita, ja ministerit
varsinkin. Siihen rooliin antautuneet poliitikot muuttuvat mainoskylteiksi, joilla
kansaa höynäytetään mennen tullen.
Äänestäjät ovat eduskuntavaalissa
velvoittaneet kansanedustajat tekemään lainsäädäntötyötä, ja eduskunta on kutsunut
hallitukseen heistä parhaiksi oletetut. On rintamakarkuruutta, jos tällaisiin asemiin
valitut alkavat luikkia maakunnallisiin vaali-iltamiin ja valtuustojen
kokouksiin. Sellaiseen kaksoisroolin
heittäytynyt on aina väärässä paikassa. Eduskuntatyötä tehdessään hän lintsaa
valtuustosta ja valtuustossa istuessaan laiminlyö eduskuntaa.
Kunnallispolitiikkaan ryhtyvä
kansanedustaja osoittaa eduskunnan väheksyntää. Tai tunnustaa kyvyttömyytensä
lainsäädäntätyössä tarvittavaan älylliseen ponnisteluun. Käytännössä kuva
taitaa olla vielä tätäkin raadollisempi.
He lainaavat oletettua
arvovaltaansa puolueen paikallisosastojen käyttöön. Vastasuoritukseksi he
pystyvät satunnaisilla näyttäytymisillään varmistamaan hyvän äänisaaliin kotikunnan
ja sen naapuruston äänestyspaikoilla seuraavissa eduskuntavaaleissa.
x x x
Pääministeri sai niskaansa tärkeilevät
poliitikot ja pahantahtoisen median osallistumisestaan vientikaupan
myynninedistämiseen väärässä paikassa. Olisi pitänyt pysyä poissa, sillä operaation
kohdealueella lupaavan kauppasuhteen alkuun oli päässyt pienehkö yritys, jossa
pääministerin lähisukulaiset omistivat vähäisen siivun.
Oikeudenvalvojat tutkivat tapauksen
juridiikkaa, mutta moraalipopulistien kantti ei kestänyt odottaa heidän
ratkaisuaan. Julkisuudessa raikui niin, että tuntui siltä kuin häkki olisi jo
heilahtanut. Pääministeri matkusti väärässä seurassa väärään paikkaan, ja väärin
omistettu yritys oli onnistunut väärin perustein. Samanlainen kuvio nähtiin jo viime
vuonna, kun pääministerin etäsukulaisten yritys kehtasi myydä tuotteensa
kaivosyhtiölle, jota pääministeri sen jälkeen tuli vahingossa kehuneeksi.
Katera Steel- ja
Chempolis-tapauksissa Juha Sipilän korventamiseen käytettyä jääviyslogiikkaa kannattaisi
soveltaa myös arvioon siitä, missä asennossa kotikuntansa valtuustossa istuva
kansanedustaja oikeastaan istuu. Eduskunnassa hän osallistuu valtion
budjettirahan jakoon kunnille, ja kotikuntansa valtuustossa hän on mukana
ottamassa sitä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti