Näinä hienoina päivinä olen ajatellut nykyistä edeltäneen turvallisuuspolitiikan johdon asemaa Suomen historiassa. Se näyttää pitäneen Nato-jäsenyyden torjuntaa suurimpana saavutuksenaan. Tämä alkoi näkyä jo siinä vaiheessa, kun turvallisuuspolitiikan johtotähdet panikoituivat Baltian maiden Nato-jäsenyyden lähestyessä. He julistivat, että sellainen liikahdus ei olisi Suomelle mitenkään erityinen pohdinnan paikka. Kehtaan esittää tällaista jälkiviisastelua, sillä jo tämän kaiken tapahtuessa herätin yleistä paheksuntaa moittimalla turvallisuusjohdon historiatonta impivaaralaisuutta.
Kun
Suomen Nato-jäsenyys astuu täyteen voimaan, toimintakykymme ensimmäinen mittari
on se, miten osaamme auttaa rannalle vähäksi aikaa jäänyttä Ruotsia nopeasti
mukaan Nato-yhteisöön. Voisi olla elegantti tyylisuoritus, jos uusi eduskuntaa
heti kansanedustajien valtakirjojen tarkistuksen jälkeen järjestäisi erityisistunnon,
ja hyväksyisi voimakkaan vetoomuksen Nato-kollegoille Ruotsin tien raivaamiseksi
heti puolustusliitoon, tavalla tai toisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti